Kahdenkymmenen vuoden liitto on lopuillaan. kaksi ala-asteikäistä lasta ja yhteinen koti. Olen se osapuoli, joka olisi halunnut jatkaa ja yrittää esimerkiksi perheterapiaa, mutta toinen osapuoli ei. Puolisollani on alkoholiongelma, jonka laajuudesta en oikein ota selvää, koska hän valehtelee ja peittelee paljon. Työ ja koti on silti hoidettu kohtuudella.
Pyysin, että edes valehtelu loppuisi, mutta siihen hän ei suostunut. toinen pyyntö oli, että hän ei joisi työaikana eikä yksin. Tämä hänelle sopi. No eihän sekään onnistunut. Petyin ja huusin, vaadin selitystä tyhjille lupauksille. Tuloksena oli, että mies lähti, huikkasi mennessään ovenraosta lapsille, että tämä oli nyt tässä, vanhemmat eroavat. Onhan tämä ollut ilmassa, muttei se helpota yhtään. Riitoja on ollut ennenkin, mutta vaikuttaa siltä, että hänelle riitti nyt. Sopassa lienee masennustakin, stressiä, burn out, neljänkympinkriisi... Kaikista vaikeuksista huolimatta tuntuu niin turhalta erota, sillä olen tehnyt lapseni kiltin ja empaattisen miehen kanssa. Kai se sama mies vielä on olemassa siellä myöhäispuberteettisen uhman takana?
Hän syyttää minua tällä hetkellä kaikesta, myös sulassa sovussa antamistaan lupauksista. Lapset ovat poissa tolaltaan, samoin minä. Huoltajuudesta on luvassa kiista, sillä vastapainona miehen alkoholismille on oma masennusdiagoosini. Hän tahtoo lapset ja kodin.
Voiko tästä seurata mitään hyvää? Onko elämä enää koskaan elämisen arvoista? Lapseni ovat parasta mitä elämässäni on koskaan tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Jos joudun luopumaan heistä ei jäljelle jää mitään millä olisi mitään merkitystä. Minulla ei ole varaa kalliisiin lakimiehiin, hänellä on. Sitä paitsi huoltajuuskiistoista ei koituisi mitään hyvää lapsille. Lyönkö suosiolla rukkaset tiskiin ja narun kaulaan?
Eipä tässä kummempaa. Olen surullinen, en saa unta, eikä tähän aikaan yöstä oikein ole ketään kenelle avautua.
Jätetyn murhe
5
1199
Vastaukset
- Myös surullinen
Myös minulla ehkä ero edessä. Ja olen myös
se osapuoli joka tahtoisi selvittää asiat,
mutta en tiedä kuinka käy. Tuntuu ettei oikein
ole edes ketään jonka kanssa asiosta puhuisi.
Yritin saada ammattiapua perheneuvolasta,
mutta resurssit ei heillä riitä.
Myös minulla on nukkumisvaikeuksia ajoittain
ja olo tuntuu jotenkin arvottomalta.En silti
mieti päivieni päättämistä, se ei oo mikään
ratkaisu. Mutta rakastan edel. puolisoani ja
tuntuu että sydän välillä pakahtuu. Ja että
tuskaa on vaikea kestää. Loppuuko se koskaan,
miten selviän. Toisaalta on myös masentavaa
lukea keskeustelu palstojen keskusteluja,
kun niissä monesti hehkutetaan avioerojen
ihanuutta(jo aikaisemmin eronneet). Kirjoittasipa
joku oman tarinansa, siitä miten lähes mahdotto-
mistakin tilanteista voi selvitä.- esimerkkejä
Kai sinä olet lukenut, kuullt ja omin silmin nähnyt kuinka lukemttomat ihmiset ovat selviytyneet mahdottomistakin tilanteista ja asioista?
Ihmisen sisään on rakenettu sellainen selviytymismekanismi? On miehiä ja naisia jotka ovat menettäneet lapsensa, puolisonsa tai vaikka kaiken ja he ovat selviytyneet.
Se joka hehkuttaa eron ihanuudesta hehkuttaa ehkä siitä mitä uusia asioita se on avannutkaan?
Sen kautta on oppinut niin paljon itsestään ja omista tunteistaan.
En kyllä usko että helpolla?
Jos ei tuntisi erossa kipua ei varmasti olisi edes välittänyt ihmisestä josta täytyy päästää irti.
Se että on kyennyt välittämään niin paljon kertoo jo kyvystä välittää mikä on hieno asia.
Nimittäin maailma on myös täynnä tunteettomia ihmisiä jotka eivät kykene rakastamaan edes itseään. Katkeruus on erossa pahin uhka ja se pitäisi mennä ohitse jotta se ihanuus vielä löytyisi.
Oikea rakkaus on sitä että haluaa toisen olevan onnellinen vaikka yhdessä ei oltaisikaan. Jopa toive että toinen löytäisi uuden ihmisen jonka kanssa voisi olla onnellinen, hyväksyä että se en olekkaan MINÄ.
Se että haluat olla jonkun kanssa vaikka väkisin ei ole rakkautta.
Vasta sen erohelvetin läpi käytyäsi voit tietää mikä on sinulle hyväksi.
Nytvoin sanoa olevani kiitollinen ex miehelleni joka jätti minut.
En olisi ilman sitä tässä ja nyt tälläisenä ihmisenä kuin olen vaan olisin edelleen se täysin keskeneräinen nainen. En vieläkään valmis.
Mitä kaipaan sieltä? Paljonkin ja muistoja ei voi kukaan minulta pois viedä.
- jkjhlkjlkj
Hei,
Tottakai elämä on elämisen arvoista. Tiedän kuinka vaikeaa on päästää irti rakkauden tunteesta ja toivosta että toinen muuttuisi.
Mutta sinä et voi saada häntä muuttumaan. Hän muuttuu, jos muuttuu, sinusta huolimatta. Ja ehkä silloin on teidän aikanne - mutta todennäköisemmin ei. Mitään hyötyä ei ole siitä, jos jäät odottamaan, toivomaan ja suremaan.
Kuulostat hyvältä, järkevältä ja tasapainoiselta naiselta. Masennus voi osua kenen tahansa kohdalle, se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä.
Nyt vain pidät huolen, että toimit kaikessa niin kuin itsellesi (ja lapsille) on parhainta ja annat myös itsellesi mahdollisuuden kaikkiin tunteisiin. Äläkä pelkää avata uusia ovia.
Olen paraskin kirjoittaja, mutta tiedän nämä ja seuraavksi aion itsekin siirtyä sanoista tekoihin :)
Jaksamista! - tsemppiäsat
Itse kadotin rakkauden noin 5 vuotta sitten, en saanut tietää oliko hänellä tunteita mua kohtaan, tapasin hänet kun olin kuljettajana entiselle juoppo rentulleni. se kolahti, ei koskaan lähtenyt mielestäni, en tiedä hänestä yhtään mitään,,tää jätkä näki mikä juoppo tää mjun jätkä oli. vähän paskatuuri, löydänkö häntä enää?? olen sinkku ollut niin kauan, en edes tiedä haluanko löytääkään ketään muuta
- 40v Nainen
Päästä irti ja edesauta eroa. Ei vaihtoehtoa.
Viisi vuotta niin olet uusi ihminen ja löydät niin paljon hyvää edestäsi ja itsestäsi. Uuden rakkauden ja kyvyn rakastaa lapsiasi vielä enemmän sekä itseäsi.Iloa ja kiitollisuutta.
Mitä se vaatii? Tuskaa, katkeruutta, kipua jopa vihaa. Sitten ikävää ja surua ja lopuksi nöyryyttä ja anteeksiantoa itselle sekä sille miehellekkin=)
Sen jälkeen vuorossa on ilo ja rakkaus.
Kyllä kannattaa vaikka välillä luulet kuolevasi.
Hakeudu terapiaan tai mihin tahansa eroryhmiin ja lue erokirjoja niin kauan että ymmärrät ja palikat päässäsi ovat löytäneet taas paikkansa.
Tulet ihmettelemään kuinka osaatkaan olla iloinen hyvin penistä asioista sen jälkeen kun olet kokenut niin paljon surua.
Ole vahva ja ota vastaan se kaikki kyllä sinä selviät.
Keskity itseesi, tunteisiisi ja ennenkaikkea lapsiisi.
Mies kasvaa myös vain eron kautta mutta minne suuntaan sitä me emme tiedä. Sinä päätät vain oman suuntasi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p455080Onko Sanna menossa Ukrainaan viettämään vuosipäivää?
Kun on bongattu Varsovan lentokentältä?1131604Räppäri kuoli vankilassa
Ei kuulemma ole tapahtunut rikosta. Sama vahinkohan kävi Epsteinille. https://www.hs.fi/suomi/art-2000011840869.html "481279Välillä kyllä tuntuu, että jaat vihjeitä
Mutta miten niistä voi olla ollenkaan varma? Ja minä saan niistä kimmokkeen luulemaan yhtä sun toista. Eli mitä ajatella101209- 131143
81-vuotias Frederik avoimena - Ei omasta mielestä kelpaa tästä syystä realityihin: "Veemäinen..."
Junttidiscon kuninkaana tunnettu Frederik, 81, on esiintymislavoilla suvereeni tekijä. Mies on viihdyttänyt ympäri Suome171027Muusikko yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan
Karu epäily: Muusikko, 32, yritti tappaa kaksiviikkoisen vauvan Oulussa. IS:n selvityksen perusteella miestä ei ole syy76989Kulukusuunnat
Eikö kuhmolaiset iha oikiasti tiiä kumpi o vasen ja kumpi oikia? Tuolla ku liikennemerkissä näkyy nuolet ylös ja alas, v3915Tynkä Eläintarha ei ole enää visiitin väärti
Ähtärin MesiZoo on vajonnut alas. Näytillä olevien eläinten määrä on romahtanut lähemmäs -40%. Paikat ovat päässeet pah57789Junan alle
Kuka päätti tai yritti päättää päivänsä jäämällä junan alle ja aiheutti sen takia veturikuskille ja muille traumat..?27763