Toisen asteen opisekelut on käyty jo pari vuotta sitten, olet vähän töitäkin jo kerennyt kokeilla, nyt ehkä hait ammattikorkeakouluun tjsp. Noh, minun tarinani menee samalla tapaa, ystäviä oli, mutta yht'äkkiä ne vain kaikkosivat tiehensä eikä heistä ole kuulunut mitään 9kk vaikka samalla paikkakunnalla asuvat. Miten helvetissä olen tällaiseen tilanteeseen ajautunut? En ole heidän kanssaan minkäänlaisissa riidoissa, eräs ei _ikinä_ vastaa puhelimeen, kun koitan soittaa ja toisella on aina jotain muuta menoa. Havahduin tilanteesta jolloin olen miltei täysin yksin. Minulla ei tällä hetkellä ole ketään kontaktihenkilöä/ystävää 300km säteellä. Mitä tehdä, miksi näin tapahtui, ja miten jatkaa. Sen verran alkanut psyykettä rassaamaan, jotta jos edes jonkunlaista palautetta saisi, niin luultavasti myös helpottaisi.
Mitäs nyt
QFT
2275
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla oli hieman samantapainen ongelma, eli paras ystäväni jonka kanssa olin todella tiiviisti yhteyksissä monen vuoden ajan, alkoi yhtäkkiä välttelemään minua. Kun koitin tapaamista sopia, niin aina tuli jokin syy minkä takia ei voi nähdä. Lopulta ei edes vastannut puhelimeen.
Hieman se pisti mietityttämään, joten lopulta otin häneen yhteyttä, ja kun hän lopulta suvaitsi vastata, niin lopulta sain sovittua, että näemme, ja hän saa luvan kertoa minkä vuoksi on lopettanut yhteydenpidon.
No juttuhan selvisi, ja eräs vanha ystäväni jonka kanssa olin ajautunut riitoihin, oli mustamaalannut minua ystävilleni, ja kehottanut heitä katkomaan välit minuun aina jonkun keksityn syyn varjolla. Nyt on asiat selvitetty, ja olen saanut ystäväni takaisin.
Kehottaisin yrittämään samaa, ellet ole sen tehnyt jo. Eli otat vain sinnikkäästi yhteyttä ystäviisi, ja et luovuta ennenkuin ovat kertoneet hyviä syitä siihen minkä vuoksi sulkeneet sinut ulkopuolelle, ennenkuin olette saaneet mahdollisuuden jutella asioista.
Pitkä viesti, mutta toivottavasti tästä on jotain apua:)
Hei.
Yksi hyvä temppu on mennä vaikka on kuinka ujo ei ajatele etukäteen mitään vaan rohkeasti puhumaan vaikka sitten resitentille tai jos näet kunkun,sillä kaikki on ihmisiä ei kannata ajatella titteliä,puhuu ensin ja jos on typerä ihminen antaa olla omina nokinees.Se on mun motto ajatele että sinäkin olet samanlainen ihminen älä väheksy itseäsi niin tulet tutuksi kaikien kanssa.