Noniin!
Pakko tässä nyt on jotain apua jostain etsiä, ehkä kanssakokijoita:
Seurustelimme noin 5 vuotta...toki suhteessammekin niinkuin kaikissa muissakin ylä ja alamäet oli.
Erosimme noin 2vkoa sitten yhteisessä ymmärryksessä...molemmat olimme sitä mieltä että ehkä olimme vain tottuneet liiaksi toisiimme...elämä oli viikonloppuisinkin pelkkää rutiinia. Minä menin kavereideni kanssa ja laiminlöin todella pahasti häntä. Seksi oli vain seksin harrastamista, siinäkin laiminlöin hänet täysin.
Te, jotka luitte tänne asti, varmaan arvaattekin jatkon?
Noh, tämä tuska...tämä tuska mikä jäi, ja mikä yrittää saada minua koko ajan vakuuttamaan itselleni että on parempi mennä pois, kuin jäädä tänne. Osa minusta taistelee kuitenkin vielä vastaa.
Ja mikä ikävä! Miksi, ja mite voi ihminen olla niin idiootti että jättää niin ihanan naisen mitä hän oli.
Ei ole sellaista asiaa maailmassa mitä en tekisi saadakseni hänet takaisin.
No mitäs hän:
Hänellä on uudet tuulet...uusi mies kiikarissa jne...ovat kaveritasolla viel..
Minäkin tunnen miehen, eilen tapasimme..Olin kuitenkin senverran aikuinen että vain keskustelin
hänen kanssaan...en tapellut tjsp.
Sensijaan, itkin hänen edesssään..hän muka ymmärsi..tai mistäpä minä tiedän, ehkä ymmärsi oikeasti.
Mutta tuska jäi!
Olen ollut yhteydessä tähän (nyt tuli tippa) entiseen tyttööni, hän soittaa minulle ilmeisesti kohta. Koska, niinkuin minäkin hän on sitä mieltä että tarvitsen apua!!!
Herranjumala...kuka voi ottaa tämän tuskan pois?
Miten se otetaan pois?
Fyysinen kipu auttaa..mut ei pysty krapulassa lenkillekkään menemään.
Soitin auttavaan puhelimeen...tais olla aa kerto tjsp...varsinaisesti alkoholisti en ole...mutta se, että sai juttukaverin hetkeksi, auttoi hiivatin paljon!
Voi jumalauta...Jos minä hänet vielä joskus itselleni saan..tai saisin..
Taidan vain näillä vitunmoisilla vuodatuksillani ajaa hänet kauemmas?
Niin, kertokaa helkkarissa...miten tästä selvitään...ja kuinka olla vahingoittamatta itseään? Nääs sekin ajatus on läsnä!
Kiitos jos vastaatte...Todella iso kiitos!
Pakko tässä nyt on jotain apua jostain etsiä, ehkä kanssakokijoita:
Seurustelimme noin 5 vuotta...toki suhteessammekin niinkuin kaikissa muissakin ylä ja alamäet oli.
Erosimme noin 2vkoa sitten yhteisessä ymmärryksessä...molemmat olimme sitä mieltä että ehkä olimme vain tottuneet liiaksi toisiimme...elämä oli viikonloppuisinkin pelkkää rutiinia. Minä menin kavereideni kanssa ja laiminlöin todella pahasti häntä. Seksi oli vain seksin harrastamista, siinäkin laiminlöin hänet täysin.
Te, jotka luitte tänne asti, varmaan arvaattekin jatkon?
Noh, tämä tuska...tämä tuska mikä jäi, ja mikä yrittää saada minua koko ajan vakuuttamaan itselleni että on parempi mennä pois, kuin jäädä tänne. Osa minusta taistelee kuitenkin vielä vastaa.
Ja mikä ikävä! Miksi, ja mite voi ihminen olla niin idiootti että jättää niin ihanan naisen mitä hän oli.
Ei ole sellaista asiaa maailmassa mitä en tekisi saadakseni hänet takaisin.
No mitäs hän:
Hänellä on uudet tuulet...uusi mies kiikarissa jne...ovat kaveritasolla viel..
Minäkin tunnen miehen, eilen tapasimme..Olin kuitenkin senverran aikuinen että vain keskustelin
hänen kanssaan...en tapellut tjsp.
Sensijaan, itkin hänen edesssään..hän muka ymmärsi..tai mistäpä minä tiedän, ehkä ymmärsi oikeasti.
Mutta tuska jäi!
Olen ollut yhteydessä tähän (nyt tuli tippa) entiseen tyttööni, hän soittaa minulle ilmeisesti kohta. Koska, niinkuin minäkin hän on sitä mieltä että tarvitsen apua!!!
Herranjumala...kuka voi ottaa tämän tuskan pois?
Miten se otetaan pois?
Fyysinen kipu auttaa..mut ei pysty krapulassa lenkillekkään menemään.
Soitin auttavaan puhelimeen...tais olla aa kerto tjsp...varsinaisesti alkoholisti en ole...mutta se, että sai juttukaverin hetkeksi, auttoi hiivatin paljon!
Voi jumalauta...Jos minä hänet vielä joskus itselleni saan..tai saisin..
Taidan vain näillä vitunmoisilla vuodatuksillani ajaa hänet kauemmas?
Niin, kertokaa helkkarissa...miten tästä selvitään...ja kuinka olla vahingoittamatta itseään? Nääs sekin ajatus on läsnä!
Kiitos jos vastaatte...Todella iso kiitos!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Asioilla on tapana järjestyä! Usko pois! Jätä juominen väliin hetkeksi, niin pystyt ajattelemaan asioita oikeassa järjestyksessä ja selvästi. Itseäsi sinun ei kannata vahingoittaa! Naisia tulee ja menee. Aina on joku syy miksi ihmiset eroavat, ja minusta niistä pitää ottaa opiksi.. Laita asiasi ja elämäsi kuntoon ensin. Järjestä itsellesi tekemistä..joku harrastus minkä parissa et joudu kokoajan ajattelemaan häntä. Anna ajan kulua. Ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa..jos teidät on tehty toisillenne niin kyllä se tapahtuu aikanaan, sillä välin elä omaa elämääsi!! Voimia sinulle!! :)
Tiedän tuon tilanteen ja tuon tunteen. Se tuska on aivan sanoinkuvaamattoman hirveä.
1,5 vuotta kesti itselläni päästä tuskan yli...Nyt erosta on 2 vuotta ja voin jo sanoa, että en exääni ikävöi.
mullakin viiden vuoden suhde meni poikki n. 1 kk sitten. kauhea ikävä! meillä se ei ollut yhteisestä sopimuksesta, vaan äijä lähti lätkimään. soitin hänelle tänään ja alkoi itkettää!
voimia sinulle=) enpä muuta osaa sanoa kuin, että tiedän tunteen!
ehkä tosiaan jätän alkoholin hetkeksi...ja baarihommat...Kai se täytyy vaan uskoa että jokupäivä asiat ovat paremmin.
Mahdoton ajatus tällähetkellä...mutta pakkohan se on hyväksyä.
Rakastan häntä vain niin kovin paljon, on todella rankkaa ajatella, että se todella on nyt ohi.
Taidan hakeutua perheeni pariin, jos saisi hieman ajatuksia irti koko asiasta.
Noh, sulatellaan...katsotaan...Miten äijän käy!
Kiitos teille!!!!
..voit tehdä, on pitää itsestäsi huolta. Tee itsestäsi hänen arvoisensa, anna jotain enemmän kuin aiemmin. ???