joku tuossa alapuolella itki, ettei saa seuraa yh:na. Iselläni ei ole ollut seurasta puutetta, mutta en uskallakaan ottaa ketään vakavasti. En pyydä puhelinnumeroa, en jää roikkumaan, jos tyyppi on oikeasti kiinnostunut niin pyytänee itse numeroni tai hankkiutuu muuten seuraani.
En puhu mielelläni kariutuneesta suhteestani, saati sitten itkisin,omaa kohtaloani.
Oman arvontuntoni on korkealla ja itsetuntoni myös.
En halua tyytyä mihinkään säälittävään tyyppiin, vain sen takia, että kaikkihan kuvittelee, että yh:llehan kelpaa kaikki.
Pärjään mielestäni oiekin hyvin ilman vakituista parisuhdetta. Suojelen kai itseäni pettymykseltä niin en uskalla päästää ketään lähelleni.
Otan miehen ja jätän jos siltä tuntuu, itsepähän he seuraani haluavat.
En puhu mielelläni kariutuneesta suhteestani, saati sitten itkisin,omaa kohtaloani.
Oman arvontuntoni on korkealla ja itsetuntoni myös.
En halua tyytyä mihinkään säälittävään tyyppiin, vain sen takia, että kaikkihan kuvittelee, että yh:llehan kelpaa kaikki.
Pärjään mielestäni oiekin hyvin ilman vakituista parisuhdetta. Suojelen kai itseäni pettymykseltä niin en uskalla päästää ketään lähelleni.
Otan miehen ja jätän jos siltä tuntuu, itsepähän he seuraani haluavat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olet sinä tosi kovis, mutta mikä on motiivisi kirjoittaa tänne.
Itse uusi yh ja olen kans huomannu et seksi seuraa kyllä olisi tarjolla ja jotkut miehet luulee et haen jotain elättäjää! No en todellakaan , pärjään hyvin yksin lapsieni kanssa mut joskus olisi mukava jos olisi joku hetä halata aidosti ja viettää aikaa yhdessä kun on lapsettomat viikonloput. Mut katellaan ja opettelen vielä oikeestaan tähän sinkkuuteenkin vasta kun on 17 vuotta ollu aina suhteessa, niin mikäs täskään.Mut ihmettelen näitä pelimiehiä joihin olen törmänny netissä.