Lopullinen ero

sama vaihe nyt elämässä.
Tämä tuntuu todella rankalta ja ei löydy vaan sanoja kertoa toiselle että tämä on nyt loppu!

Tiedän niin miltä sinusta tuntuu. Elin pitkään suhteessa, jossa koin olevani tärkeysjärjestyksen loppupäässä. Eräänä päivänä vain tajusin, että en ole enää onnellinen tässä suhteessa. En jaksanut enää odotella, että milloin toinen on valmis ja tajuaa mitä hänellä jo on käsissään. Pohdin ajatusta pitkään mielessäni, punnitsin eron hyviä ja huonoja puolia, kunnes lopulta tajusin, että tässä ei voi olla kaikki mitä elämällä on minulle tarjottavana. Tuntui ihan älyttömän pelottavalta vain hypätä tyhjän päälle kohti tuntematonta, mutta päätin, että se on vain tehtävä. Se sanominen oli ehkä kaikista vaikeinta mitä olen ikinä tehnyt, mutta siitä lähtikin ns. paranemisprosessi. Aluksi oli yhtä helvettiä, mutta päivä päivältä aloin tajuta, että tämä oli oikea ratkaisu. Elämällä on varmasti tarjottavana minulle sellainen ihminen, jolle olen alusta asti se maailman tärkein. Sinä teet itse omat ratkaisusi, mutta voin vain sanoa, että näköjään erostakin selviää! Kuuntele sydäntäsi ja järkeäsi ja mieti oletko todella onnellinen. Tätäkö haluat loppuelämältäsi? Päätitpä mitä tahansa, niin toivotan sinulle onnea!

En voi muuta sanoa kuin että ihan samaa jouduin kestämään...Kauhea tuska oli,suretti,suututti.Mutta parempi vaan oli luovuttaa,itse kärsin suunnattomasti.Ja kun tekee itselle selväksi,että tämä oli nyt tässä.Tietysti menee aikaa ennen kuin helpottaa.Kaikki sattuu.Näkeminen,kuuleminen,toiset naiset yms...
voimia!

1,5 olin piiloseurustelusuhteessa itse täysin vapaana täysin vapaaseen mieheen. Minä tiesin alusta pitäen rakastavani, mies oli epävarma ja myös toimi epäjohdonmukaisesti. Rakasti, ei rakastanut jne. Halusi tavata, ei halunnutkaan. Kaksi kertaa tuli tauko, jonka jälkeen mies halusi vielä tosissaan yrittää.

Suurin erehdykseni oli antaa hänelle tilaisuus, tai oikeastaan, tilaisuuden antaminen olikin loistojuttu, vaikka helvetisti olen suhteen aikana joutunut hänen tempauksistaan kärsimään. Ja kyseessä on aikuinen ja elämänkokenut mies.Nyt voin vilpittömästi sanoa, että suhde todella katsottiin loppuun.

No, joulun alla alkoi mies puhelemaan sitoutumisesta. Avioliitosta ja perheestä. Kuten jo vuotta aiemmin. Epäilytti, sillä hän kuitenkin tapaili myös muita naisia, lähinnä nettituttuja ja niistä avoimesti kertoi, kuten muistakin edellisistä naissuhteistaan. Kuukausi sitten hän kosi, varmaan siksi kun näki minun voivan huonosti kun ei mitään lupauksia suhteen jatkumisesta mies voinut antaa. Ja viikko sitten meni puihin avioliittoaikeissaan. Olin tätä aavistellut, ja kosinnan jälkeen pyysinkin häntä vielä harkitsemaan, koska kosinta ei tuntunut aidolta. Kosinta oli niin yllättävä ja epämääräinen. Sanoin että vaihtoehtoja näiden jatkuvien sitoutumispuheiden jälkeen on vain kaksi - lopullinen ero tai avioliitto. Normaalisti ja avoimesti hän ei kanssani ole kyennyt seurustelemaan, mikä oli yksi vaikeimmista asioista minulle.

Ja niin siinä sitten kävi. Mies valitsi eron vaikka oli vähän aikaa aiemmin kosinut. Kolmatta vaihtoehtoa en enää antanut.

Itse en pystynyt eroratkaisua tekemään, ainoastaan pakotin valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta. Silloin kuin ratkaisutilanteessa vaihtoehtona oli piilosuhteessa jatkaminen (menettämisen pelossa), kiduttava suhde vain jatkui ja jatkui. Nyt mies tietää, ettei ole mitään asiaa enää yrittää mitään, koska perustelut eroon olivat todella loukkaavia, märkää pyyhettä naamaan. Ja ilkesi vielä toivoa ystävyyttä.

Tämä on yksi tapa toimia. Pakottaa mies valintaan. Sopiva aika on viimeistään 1,5 vuotta suhteen alusta. Älkää hyvät naiset tai miehet sen pidempää roikkuko epätoivoisessa suhteessa. Särkyy itsetunto. Naisten helmasynti on kärsivällisyys, sinnikkyys, anteeksiantavaisuus, ja siinä saattaa oma mielenterveyskin mennä. Ero tuntuu helvetin pahalta, mutta koska todellista tahtoa rakastaen sitoutua, edes normaalin seurustelun tasolle, ei ollut, niin parempi surra tämä tuska ja luottaa että onnellisempi suhde vielä joskus eteen tulee. Juuri nyt en suhteita kaipaa, sen verran koville nämä kiemurat on ottaneet.