Mitä mieltä?

Erittäin hyvä tallenne, ei mitään huonoa sanottavaa.
Osta ihmeessä. Olin itse Helsingissä katsomassa HH:n keikan.

Mikäli Heaven And Hellin eli Mob Rules -albumin (1981) aikaisen Black Sabbathin alkukesän Suomen-keikat jäivät väliin, tämä viime maaliskuussa New Yorkissa tallennettu keikka korvannee ainakin osan tuosta menetyksestä. Tarjolla on pari tuntia Ronnie James Dion aikaista Black Sabbathia lähinnä Mob Rulesilta ja Heaven And Helliltä (1980), mutta mahtuu mukaan pari uuttakin biisiä. Meininki on pääosin erittäin hyvä eikä kappalevalinnoissakaan ole moittimista, mutta hetkittäin Dion laulu kuulostaa ihmeen väsähtäneeltä verrattuna siihen, miten hyvin kaikki toimi esimerkiksi Sauna Open Airissä.
Kiekon soundipolitiikka on ensiluokkaista, mutta turhan monelle livelevylle tyypilliseen tapaan yleisön mylvintää on tallennettu mukaan melko minimaalisesti. Se ei toki juurikaan haittaa tahtia, sillä heti ykköslevyllä päästään monen huippuhetken, kuten The Mob Rulesin, In ja Voodoon, pariin. Huono ei ole myöskään ykkösosan päättävä uusi biisi The Devil Cried, jonka lopuksi kuullaan Vinny Appicen pakollinen rumpusoolo.

Kakkoskiekolla ja etenkin sen loppupuolella meno paranee vielä muutamalla asteella, kun vuoron saavat sellaiset hevirockin klassikot kuin Die Young, Heaven And Hell ja Neon Knights. Niissä pääosaan nousee kitaravelho Tony Iommi, sillä seitsemääkymmentä käyvän Dion ääni alkaa osoittaa pienen pieniä väsymisen merkkejä. Komealtahan tuo toki edelleen kalskahtaa, mutta paremminkin se on irronnut.

Heaven And Hell tarjoaa tällä lätyllään unohtumattomia hetkiä ennen kaikkea nostalgiannälkäisille hevifaneille. Livelevyjen kategoriassa kyseinen kiekko ei kuitenkaan yllä aivan elämää suurempien kokemusten kategoriaan, toisin kuin esimerkiksi Dion viime vuonna julkaistu DIO´s Inferno – The Last In Live -pläjäys. Joka tapauksessa sopii toivoa, että Heaven And Hell -kokoonpano nähtäisiin taas jonain päivänä Suomessa.