Siitä on 7 kuukautta parhaan ystäväni kuolemasta, en pääse siitä koskaan yli.Hän kuoli silmieni edessä, joka kerta kun silmäni menevät kiinni näen hänen elämänsä viimeiset sekunnit ja kuulen hänen viimeiset sanat!
Olen puhunnut monen kaverin kanssa, heilläkin on ikävää, he antavat voimia minulle jotta jaksaisin eteenpäin, kiitos heille. Tämä on todella raskasta, ei voinnut koskaan kuvitella joutuvansa tällaiseen tilanteeseen, ulkokuori on ehjä mutta sisäpuoli on niin rikki, räjäytetty pirstaleiksi!
pikkupojasta asti ollut paras ystävä, 25 vuotta, hän oli 34v kuollessaan.Kirjoitan paljon koska se helpottaa minua, on ystäviä jotka ovat lukenneet kirjoituksiani, nyt hekin ymmärtävät minua paremmin ja tietävät minkä helvetin käyn läpi.Tämä ei todellakaan ole helppoa, en toivo kenellekkään tälläista elämäntilannetta, ne jotka käyvät läpi saman helvetin tietävät mistä minä puhun! On niin monta kysymystä jotka pyörivät päässä johon ei koskaan saa vastausta.
Jaksamista teille kaikille jolla sama ongelma, toivotaan yhdessä valoisampaa aikaa ja parempaa elämää!
He elävät meidän sydämmissämme
He vartijoivat meidän yllämme
He ovat nyt meidän suojelusenkelimme johon voidaan luottaa
Kiitos sinulle paras ystäväni jotta minulla oli kunniaa olla sinun paras ystävä, en unohda sinua koskaan, en koskaan, jätit suuren aukon mun sydämmeen joka ei korjaudu koskaan, olet nyt paremmassa paikassa jossa ei kukaan voi satuttaa, joku päivä nähdään vielä siitä olen varma!
Olen puhunnut monen kaverin kanssa, heilläkin on ikävää, he antavat voimia minulle jotta jaksaisin eteenpäin, kiitos heille. Tämä on todella raskasta, ei voinnut koskaan kuvitella joutuvansa tällaiseen tilanteeseen, ulkokuori on ehjä mutta sisäpuoli on niin rikki, räjäytetty pirstaleiksi!
pikkupojasta asti ollut paras ystävä, 25 vuotta, hän oli 34v kuollessaan.Kirjoitan paljon koska se helpottaa minua, on ystäviä jotka ovat lukenneet kirjoituksiani, nyt hekin ymmärtävät minua paremmin ja tietävät minkä helvetin käyn läpi.Tämä ei todellakaan ole helppoa, en toivo kenellekkään tälläista elämäntilannetta, ne jotka käyvät läpi saman helvetin tietävät mistä minä puhun! On niin monta kysymystä jotka pyörivät päässä johon ei koskaan saa vastausta.
Jaksamista teille kaikille jolla sama ongelma, toivotaan yhdessä valoisampaa aikaa ja parempaa elämää!
He elävät meidän sydämmissämme
He vartijoivat meidän yllämme
He ovat nyt meidän suojelusenkelimme johon voidaan luottaa
Kiitos sinulle paras ystäväni jotta minulla oli kunniaa olla sinun paras ystävä, en unohda sinua koskaan, en koskaan, jätit suuren aukon mun sydämmeen joka ei korjaudu koskaan, olet nyt paremmassa paikassa jossa ei kukaan voi satuttaa, joku päivä nähdään vielä siitä olen varma!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olin vieressä kuin pikkusisareni nukkui pois 24-vuotiaana. :( Voimia sinulle! En itsekään tiedä miten tästä oikein jaksaa, tapahtumasta on 6kk.
Minulla kului kaksi vuotta ennenkuin pystyin itkemättä juttelemaan veljestäni. Se oli pitkä aika. Nyt siitä on jo 17 vuotta kun kuoli, mutta viime näkemäni elää silmissäni yhä.
Kukaan muu, kuin samankaltaisen tuskan kokenut, ei voi täysin ymmärtää, mitä läheisensä menettänyt kokee. Itse menetin äitini vain 55-vuotiaana, kohta 9 kk sitten. Hän oli minulle sekä äiti että isä ja lisäksi mitä parahin ystäväkin. Se jättää ikuiset jäljet. Se tekee elämästä helvettiä. Se ikävä raastaa niin paljon, ettei ole sanoja kuvaamaan. Sanoit niin oikein, että ulkokuori on suht kunnossa, mutta sisältä tuhansina pieninä pirstaleina...Näin minunkin kohdalla. Ja tästä syystä moni saattaa ajatella, että tollahan on asiat jo aika ok...
Se on jotenkin hirmu loukkaavaa, kun ihmiset sanoo, että elämä jatkuu. Totta hitossa se jatkuu, senhän on jatkuttava, mutta se on mielestäni surevalle niin tyhmästi todettu. Koskaan elämä ei kuitenkaan jatku samanlaisena. Suru on muuttanut sydämeen asumaan. Elämä jatkuu-mutta erilaisena. Ja ainakin minulla se on ollut lähinnä elämän reunassa roikkumista, sinnittelemistä, ei sitä oikein elämiseksi voi edes sanoa. Mutta roikkunut olen. Ja elämä on mennyt eteenpäin. Ehkä tulee vielä sekin aika, kun jaksaa elää. Jaksaa tehdä asioita, innostua asioista, iloita. Liian suuri suru halvaannuttaa. Mutta yritetään säilyttää toivonkipinä.
Voimia sinulle, todella! Ja kaikille muille sureville!