Me ollaan kolmekymppisiä, niin ei ehkä voi puhua poikaystävästä?? "Miesystävä" taas kuulostaa jotenki epäluontevalta, ja "mies" ehkä liian "lopulliselta", kun ollaan oltu vasta reilu puoli vuotta yhdessä...
Eli mikä olis hyvä tapa esitellä mies esim. kaukaisemmille sukulaisille tai kavereille, jotka ei ole aiemmin miestä tavanneet?
Eli mikä olis hyvä tapa esitellä mies esim. kaukaisemmille sukulaisille tai kavereille, jotka ei ole aiemmin miestä tavanneet?
Vastaukset 43
Vanhimmat
esim. esittelemällä hänet vain hänen omalla nimellään...ei kai ne tittelit ole tänä päivänä niin must....
Tietenkin sinä esittelet hänet ystävänäsi:
"Ystäväni Matti Meikäläinen".
Teidän kahden välinen suhde, oli se sitten intiimi tai ei, ei kuulu kenellekään. Se on vain teidän kahden oma asia.
Minä esittelisin pelkällä nimellä. "... ja tässä on Pekka." Jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä tai olkoot vetämättä.
Tuo "ystävä" on myös hyvä vaihtoehto, jos siitä on yhdessä sovittu, mutta toisaalta se voi olla aika vähättelevä. "Anoppini" jaksaa kaikkien näiden vuosien jälkeen edelleen esitellä minut sukulaisilleen poikansa "ystävänä", ja kieltämättä koen sen aika suhdettamme mitätöiväksi ilmaisuksi.
Isäni äidinäiti eli isomummoni kutsuu poikaystävääni aina ystäväkseni "Missäs se ystäväsi on?" tms. mutta se hälle sallittakoon, kun iäkäs ruova jo on :)
Meillä äitini esittelee avomieheni edelleen sukulaisille "kaverina". Siis sanoo, että "tässä on Sannan kaveri". Mutta saa sen sanan kaveri jostain syystä kuulostamaan kyllä siltä, ettei kyseessä ole vain kaveri. Vaikea selittää. :) Äiti esittelee yleensäkin kaikki toisten puolisot "kavereina", vaikka olisivat naimisissakin. Minusta se on ihan kiva tapa.
Jep, senkin voi tehdä monella tavalla :) Omassa tapauksessani vähättelyn tunne tulee varmaan lähinnä siksi, että meidät esitellään usein jonossa: miehen vanhimman veljen VAIMO (=avovaimo), pikkuveljen VAIMO (=avovaimo) ja sitten mieheni YSTÄVÄ eli minä, myöskin avovaimo.
Monet vanhemmat ihmiset käyttää tosiaan ihan yleisesti tota kaveria. "Onkos sulle jo joku kaveri löytynyt..?" Se on ihan mukava ilmaus, kunhan siihen tottuu. Nuorempien suusta siihen ei oikein osaa suhtautua, kerran yksi alle kolmikymppinen tuttu kysy multa ton kysymyksen niin olin vähän aikaa et mitä..?
Tuota kaveria käytetään paljon ja ei se nyt hullummalta kuulosta,jos sen oikein sanoo. On siis kavereita ja "kavereita".
eri asia, kun olet kuitenkin vasta juuri ja juuri täysi-ikäinen. Eikös hän sitten ole juuri poikaYSTÄVÄSI? Eri asia, jos ollaan aikuisia ja naimissa ja silti joku puhuttelee puolisoa ystävänä.
Tässä on miesystäväni Jari (esim). Tuolla ilmaisutavalla kunnioitetaan myös toista ja se myös kuulostaa paremmalta. Ja näin kolmenkympin paremmalla puolella, ilmaisu "miesystävä" on aikuismaisempi nimitys, ainakin minun mielestäni. Poikaystävä nimitys on teini-iän aikaa.
PS. Itse olen miettinyt muuten ihan tätä samaa kysymystä =)
Jos vaan sanoo että tässä on mun kulta??????
Itse olen tuota kyllä käyttänyt ja en tiedä mitä muut ovat asiasta ajatelleet?
Olettekos kuulleet sen vitsin kun pariskunta meni iäkkäämmän ystäväpariskunnan luo kyläilemään ja ihastelivat kun mies kutsui vaimoaan koko ajan kullaksi. "Kiitos kulta. Ojentaisitko kulta maitoa" jne. Kun vaimo sitten hetkeksi poistui huoneesta he sanoivat miehelle: Onpa hienoa että vielä näin pitkän liiton jälkeenkin puhut vaimollesi noin kauniisti. Mies näytti hiukan vaivaantuneelta ja kuiskasi sitten: No kun en mä muista sen nimeä enää.
Minä ainakin aikoinani esittelin mieheni ihan vaan etunimellä. Eiköhän ne kaikki arvaa, mitä hän sulle merkitsee, vaikket poikaystäväksi tms. kutsuisikaan. :)
Meillä esitellään tuoreet kumppanit panokavereina tai seksikumppanina. Näin jää titteleiden tarve vähemmälle.
Viime viestien lisäksi; sulhasehdokas, sulhaskokelas, avokki...
Naisista käytetään joskus nimikettä vaimoke...mites se sitten taipuis toiste päin??
Lisäksi, jos koet että tutuistasi joku vaatii täsmennystä suhteestanne, voi nimen lisäksi kertoa, että ollaan...
...hengailtu..
...deittailtu..
...seurusteltu..
...oltu kimpassa..
Voi valita suhteen luonteen ja vakavuuden mukaan sekä tietysti, kuka on kuulemassa.
...tuommoiseen kikkailuun? Tai tarvitseeko kellekään selitellä suhteen laatua tai "vakavuusastetta"? Menkää naimisiin, niin ei tarvii selitellä :)
Miksi ihmiset keikkuu tuollaisissa suhteissa?
...Vois olla hyvä. Ei menisi liioitteluksi ja herättäisi muissa turhia (?) odotuksia, eikä toisaalta asettaisi miespoikaystävällesi turhia esittäytymispaineita.
sulhaseksi, :))
sulhaseksi, :)) mä oon ollu viiden viikon seurustelun jälkeen jo kaks viikkoo kihlois nykyiseni kanssa, siis me tavattiin viis viikkoo sit. Mä 43v, hän (mies) 38v. Ja meil menee niin hyvin, et tää on varmasti viimeinkin "sitä" :)))
(ja mä "ryöstin" hänet toiselta naiselta, tosin heil oli ikäeroo niin paljon et ihmettelen et ees yhdes olivat....)
Niin makaa kuin petaa. Kato vaan säkin selustojas, ukko voi olla jo uuden peräs. Suhteen alkamistapa kertoo yllättävän usein ja paljon myös sen loppumistavan :))
kontit. :)) Meidän rakkaus tulee kyllä kestämään. Tää on tarkoin valittu mies, mä en ketä tahansa huoliskaan. :)
kohta joku nuorempi sen vie sulta. noin nopeesti et kyllä ukkoa tunne.
Hei, taidamme olla Outo Pariskunta, 20 v yhdessä ja 18 v Naimisissa.
Lapset 13 v ja 17 v
Vaimollani on Rakastaja.
Minusta Se on OK.
Vaimoni on Onnellinen Minun kanssani ja Minä Hänen kanssa Seximme on Hyvin tyydyttävää.
Olen hyvin Onnellinen, että Vaimollani on kaikki Hyvin ja Elää Sinuksi Elämänsä kanssa. ;)
Asumme yhdessä, mutta Vaimoni Rakastaja tulee noutamaan melkein kotiovelta asti ja menevät Harrastamaan Sexiä tämän Miehen luokse.
Heillä ei ole muutakuin Sexii, kuulemma huono keskustelukumppani.
En tiedä ollaanko jotenkin Outoi, kun Molemmat olemme tyytyväisiä tähän elämäntilanteeseen.
Meillä menee Henkisesti ja Fyysisesti hyvin.
Valitettavasti Monet Puolisot ovat mustasukkaisia ja Eivät Hyväksy tälläistä.
T : Onnellinen Aviomies
P.S. Lapsemme eivät tiedä tästä mitään, aina kun Vaimoni lähtee Rakastelemaan, sanoo " Menee kahville erään Miespuolisen Ystävänsä kanssa. ;)
Olkaa Ymmärtäväisiä ja Älkää tuomitko Meitä.
Täydellistä ja Ihanaa.
Kaikkea Hyvää Teille ja Vilkasta Kevättä.
Meillä Toimii Hyvin Tuollainen Suhde. ;)
Hei, taidamme olla Outo Pariskunta, 20 v yhdessä ja 18 v Naimisissa.
Lapset 13 v ja 17 v
Vaimollani on Rakastaja.
Minusta Se on OK.
Vaimoni on Onnellinen Minun kanssani ja Minä Hänen kanssa Seximme on Hyvin tyydyttävää.
Olen hyvin Onnellinen, että Vaimollani on kaikki Hyvin ja Elää Sinuksi Elämänsä kanssa. ;)
Asumme yhdessä, mutta Vaimoni Rakastaja tulee noutamaan melkein kotiovelta asti ja menevät Harrastamaan Sexiä tämän Miehen luokse.
Heillä ei ole muutakuin Sexii, kuulemma huono keskustelukumppani.
En tiedä ollaanko jotenkin Outoi, kun Molemmat olemme tyytyväisiä tähän elämäntilanteeseen.
Meillä menee Henkisesti ja Fyysisesti hyvin.
Valitettavasti Monet Puolisot ovat mustasukkaisia ja Eivät Hyväksy tälläistä.
T : Onnellinen Aviomies
P.S. Lapsemme eivät tiedä tästä mitään, aina kun Vaimoni lähtee Rakastelemaan, sanoo " Menee kahville erään Miespuolisen Ystävänsä kanssa. ;)
Olkaa Ymmärtäväisiä ja Älkää tuomitko Meitä.
Ei kuulosta oikein onneliselta,mut alämä on
valintoja täynnä tämä on teidän valinta.
Kaikkea hyvää sinulle!!Oletko miettinyt
miksi vaimosi tarvitsee toista miestä?
Elma
Hei , mikä vika tossa on. Hieno asia ettei ole Mustasukkaasuutta.
Kyllä toikin Suhde toimii. ;)
Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa jo hyvän aikaa. Oma äitini esitteli meille aikoinaan hänen siskonsa poikien naisystävät sekä muut "YSTÄVÄT" tyylillä "Ja tässä on Pasin naisystävä" riippumatta siitä, kuinka kauan nämä naisystävät/miesystävät ovat sukulaisilla olleet.. Mutta minun miesystävääni esitellessään hän sanoi ja sanoo vieläkin "Ja tuossa on Susannan kaveri".
Voisi sanoa että mielestäni se on hyvin alentavaa sillä hän ei edes käytä 'ystävä' sanaa eikä saa mitenkään annettua äänensävyllään sellaista kuvaa että vierelläni istuva mies on todellakin kihlattuni. Ymmärrän että kun kerran näinkin vanhana vieläkin vanhempieni talossa miltein suurimman osan ajastani vietän, se koskisi myös äitiäni henkilökohtaisesti mikäli hän alkaisi esittelemään miesystävääni liian kirkkaasti kihlattunani ja sitten eron hetkellä mies on yhtä nopeasti poissa kuin hän on tullutkin.
Toinen ongelma nimenomaan liittyy tuohon, nimittäin äitini esittelyn jälkeen sukulaiset alkavat pariksi sekunniksi tuijottaa meitä ikäänkuin odottaisivat vahvistusta minulta ja minun "kaverisuhteestani", että mikäs suhde se sitten on? Niinkuin ihan tavallinen kaverisuhde vai jotakin vahvempaa?
Todellinen "ongelma" on siinä, että ellemme itse kerro, sukulaiset eivät tiedä että olemme kihloissakaan nimittäin äitini ei puhu suhteestamme. Itsekään sitä ei tule kerrottua sillä en ole ikinä ollut niinkään 'läheinen' sukulaistemme kanssa. Uskon että miltein kaikki järjestäin pitävät minua vieläkin sinkkuna äitin tyttönä, jolla ei naimisiinmeno pahemmin ole mielessä vilahdellut vaikka tosiasiahan on aivan eri. Luulen vahvasti tietäväni että jopa sukulaisten ystävät ja heidän sukulaiset joille he ovat suvustaan kertoneet, selittää asian samalla tavalla.
Olen tuntenut mieheni ihan pikku tytöstä asti. Hän asui suhteellisen lähellä ja olimme hyvät ystävät. Vasta kun hän oli 18 ja minä 16, aloimme seurustelemaan ja se luisti yhtä hyvin kuin ystävyyskin joten menimme kihloihin suhteellisen aikaisin. Seuraava suuri askel on naimisiinmeno josta olemme myös puhuneet kohta ajankohtaisena asiana.
Mahtaakohan sukulaiseni saada tietää meistä ennen kutsukortteja häihimme?
Tämä asia häiritsee yllättävän paljon kun mieheni vanhemmat taas esittelevät meidät ihan rohkeasti 'parina'; "Ja tässä on tämä meidän nuoripari". Juuri viime vuonna oli mieheni veljen rippijuhlat joissa sain suurimman osan sukulaisista tavata ensimmäistä kertaa.. Kuulosti siltä että kyllä sana oli meistä levinnyt jo tarpeeksi ettei mitään selityksiä tarvinnut, kädestä päivää riitti ja heti tiedettiin kuka tarkalleen olin.. Joku sukunimenikin oli kuullut.
Häitä odotellessa jännitys tiivistyy.
Kesän odotuksia kaikille! :)
yks hailee, että mitä sukulaiset kuvittelee tai on kuvittelematta teidän suhteestanne. Jos tahdotte tehdä asian selväksi puhumatta siitä, niin osoittakaa toisillenne hellyyttä jollain sukukekkereillä. Tai kai teillä sentään on kihlasormukset? Mut jos se häiritsee, niin avatkaa ihmessä suunne.
Minä tituleeraan avomiestäni vapaammassa seurassa siipaksi tai avokiksi, vanhemmat ja appivanhemmat esittelee meidät toistemme kavereiksi.
Minusta avittoman suhteen toisen osapuolen aseman todentaa parhaiten nimitys: "Nykyinen hoito".
Ehkä ei-niin-tutuille sukulaisille/kavereille voisit esitellä hänet "miesystävänä". Tai pelkällä nimellä,se on minusta hyvä. "kaveri" kuulostaa myös kivalta,ehkä tuttavallisemmalta.
Tuli tässä mieleen että milläs nimellä minun kuuluisi esitellä "kaverini" ? Itse olen 18-vuotias eli vielä niin sanotusti teini ja voisin sanoa poikaystäväksi. Mutta tässä tapauksessa poikaystäväni on 27-vuotias eli aikuinen mies. Missään tapauksessa ei kuulosta ainakaan minun suusta luontevalta kutsua häntä miesystäväksi,vaikka kaveri vitsillä sanoo häntä miesystäväkseni.
joko puhumme nimillä tai miä puhun "mun miehestä" ja mies puhuu vaimostaan. Kaksistaan tai pienessä tutussa porukassa ollessa vilahtelevat myös rakas, kulta ja timanttikin. ...Taitaapi kaikilla olla omat nimityksensä. Miä töksäytin takaisin, kun miusta puhuttiin hallituksena. :-S ...Oppi onneksi kerrasta.
Mä kyllä tykkään tosta kaveri-jutusta.Kyllä useimmat,ainaki aikuiset,tajuaa,että kyse nimenomaan poika-tai tyttökaverista.Itseki täs oon kaveria vierelle kattellu...
miesystävä kuulostaa ihan luontevalta tuonikäisistä,18v lähentelevät voivat puhua poikaystävistä ja miehestä jos saat sormuksen sen sormeen järjestettyä.
Vaikean kymysyksen heitit. Me oltiin armaani kanssa seurusteltu ehkä n.3kuukautta kun kuulin hänen sanovan mummolleen puhelimessa, että me tullaan tyttöystävän kanssa käymään tässä ohimennen. Sillon mummo ei ollut vielä nähnyt mua. Olin 26v ja mieheni 28v. Itse taisin myös käyttää ilmaisua "täs on xxx, mun poikaystävä" tai "täs on xxx mun kulta". Nykyään sanon ehkä enemmän että "mun mies" Ollaan seurusteltu 2 vuotta , ei olla vielä naimissa enkä tiedä mennäänkö, mutta ajatus olisi yhdessä elää. Joskus muinoin kun tutustuin yhteen tyttöön josta tuli mun hyvä kaveri, luulin aluksi pitkään että se on naimissa kun se puhui aina "mun miehestä" mutta ei se oo naimisissa sen kanssa vielä nyt 8 vuotta myöhempääkään. Tänä päivänä en oleta niin, ellei joku vartavasten sano että "mun aviomies". Eikä sillä ole mulle niin väliä mitä muut ajattelee, että ollaanko naimissa tai mitä. Se on mun mies.
eikä poika.Vai poikanako pitäs esitellä :D
Itse käytän sopivia termejä ettei tule väärinkäsityksiä.
-kaveri on kaveri ja kavereita ei panna (tosin mulla ei olekaan naispuolisia kavereita,en kaveeraa niitte kans,se on hinttien ja niitte hommaa jotka ei saa pesää niiltä,en alennu roikkuu sellasten perässä joille en kelpaa)
-tapailua,no sitä on tavattu pari kertaa ja ainakin suudeltu
-likkakaveri on tuore suhde
-muija tai eukko ni tän kans onki oltu jo kauemmin
-ämmää ei oo ollu viel kön naimissii en o ehtiny enkä mee ja tuski kukaa ees huolii
Nojoo.. mies on mies.. siis jos on.. kaikki miehethän eivät ihan sitä nimitystä antaiste, vaikka ikä sinne viittaiskin..
-kavereita ei panna?? mitä?? höh, kavereiden kanssa seksi on paljon helpompaa kun satunnaisten baarituttavuuksien kanssa. Voin kylä hyvin ymmärtää.. no.. olkoon..
- tapailusta aikapitkälle samaa mieltä
- likkakaveri.. ja miespuolinen vastike on jätkäkaveri, eli senkö nimityksen hyväksyt vaikka poikakaveria et?
- muija tai eukko?? HUh.. eli äijä tai ukko.. susta olis okei jos sua kutsuttais ukoksi? mein äijä.. juupajuu.
- ämmä.. tiiätkö.. sydämmestäni toivon, ettei koskaan ketään naista sun tarvii ämmäksi sanoakkaan.. (vakuutit ainakin mut siitä, ettei sulla pelkoa siitä ihan pian ookkaan)
Olen kuullut jopa viisikymppisten puhuvan poikaystävistään... Se kuulostaa ehkä jo hieman kornilta, mutta kaikille sallittakoon se ilmaisu mikä kunkin suuhun parhaiten sopii.
Minä kutsun omaani poikaystäväksi. Mutta kun toivon mukaan hän minua kosii jossakin vaiheessa, sitten hän on minun sulhaseni. Mutta sitä ennen pitäydyn poikaystävässä tai "komeammassa puoliskossa", koska minun kieleeni se sopii hyvin. Ei tosin kaikkien. Loppupeleissä se on kuitenkin ihan sama miksi toista kutsuu, tuskin sillä on kenellekään muulle merkitystä kuin sinulle itsellesi.
miehenpuolikas, sulho, sulhasehdokas, vävykokelas, isäntäkokelas... ????
Lisää....
Tottakai hänet esitellään miesystävänä, jos hän ei ole vielä sulhaseksi asti edistynyt. Tämän ystävyyden sinettinä teillä luonnollisesti on kihlasormus.
Miehen ja naisen välinen suhde ei ole mikään salasuhde, vaan julkinen, joten sormukset ovat merkki kolmannelle osapuolelle suhteen kunniallisuudesta.
vakipano olis ihan realistinen
Itse olen esitellyt näin: "Tässä on ..(nimi)...". Kun samalla roikun miehen käsipuolessa tai kylki kyljessä kiinni, niin täytyy olla aika hönttiä porukkaa, jos eivät siitä tajua, että on kyse enemmästä kuin ihan pelkästä kaverista. Tällä tavalla olen itse välttänyt puhumisen poikaystävästä (joka ei minustakaan oikein istu luontevaksi ilmaisuksi näin yli 30-vuotiaana) ja miesystävästä (joka tuntuu kankealta ilmaisulta, ja vähän "lopulliseltakin") tai avokista (joksi en miestä vielä oikein ehkä laskisi). Vakipano oli muuten hyvä, mutta ainakin vanhemman polven ihmisillä ilmaisu saattaisi aiheuttaa närkästystä :D .