Baarikuviot ei kiinnosta yhtään

Ajattelen monista asioista samoin, mutta en ihan noin negatiivisesti kuitenkaan. Kirjoituksestasi tulee mieleen kuva tosikkomaisesta ihmisestä, joka kokee ahdistavana kaikenlaisen spontaaniuden ym. Nykyään kyllä ymmärrän, että tanssiminen on todella joillekin vastenmielistä, eikä sitä voi toinen muuttaa vilpittömällä hyvälläkään. Itse nautin paljon tanssimisesta, vaikken mikään loistotanssija olekaan, ja kyllä se vuosien mittaan on harmittanut paljon, kun "elämäni miehiä" ei ole koskaan kiinnostanut tanssiminen yhtään. Siihen tanssivastaisuuteen liittyi moni muukin asia, kuten asenne, että ei halua nolata itseään (ei esim. voisi koskaan kuvitella kiipevänsä puuhun huvin vuoksi :)), ei voi esiintyä joulupukkina aattona sukulaislasten iloksi, ei voi tehdä missä joutuu jollain tavalla olemaan huomion kohteena. Ymmärrän kyllä tietyiltä osin, mutta minun elämäniloani on hirveästi verottanut tuo asenne, että kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa, kaikki on perseestä, baarit perseestä, yhteiskunta perseestä..

En sano, ettenkö itsekin olisi sitä mieltä että nykymeno esim. baarissa on aivan liian pinnallista, ja ihmissuhteita solmitaan väärin perustein..en voisi kuvitellakaan harrastavani yhdenillanjuttuja tms, ja monesti tunnen oloni vieraaksi tässä 2000-luvun maailmassa. Kuitenkin jos kaikesta ajattelee ensin silleen että voi pee, niin eihän täällä voikaan silloin olla mahdollisuuksia mihinkään. Silloin ihminen tekee itse omasta elämästään vaikean.

Kyllä minäkin ajattelen että hohhoijaa, kun joku on tullut baarissa sanomaan "ovatko äitisi ja isäsi simpukoita kun sinä olet niin helmi" :D tai tullut ruusu hampaiden välissä iskemään..silti ajattelen että yritys hyvä kymmenen, ja ehkä iloisuuteni on siinä mielessä huono juttu, että monet miehet saavat siitä vääriä vaikutelmia. Silti haluan olla ystävällinen, enkä mollaa ketään sen perusteella miten hän tulee juttelemaan tms. Jos joku känniörvelö on istuutunut viereen, olen suoraan sanonut että tiedätkö, ettei naisiin vetoa yhtään tollainen juopottelu. Suorat sanat ja silti ystävällisyys, niillä niitä kunnon miehiäkin on löytynyt..

Pilkettä silmäkulmaan, ei kaikesta tarvitse ajatella niin vakavasti vaikka asiat sotisivatkin mielipiteitäsi ja arvojasi vastaan. Tiedätkö parasta mihin minä kiinnitän tuntemattomassa miehessä huomiota, on aito nauru ja ystävälliset silmät..sellainen eloisa ja aito ihminen.

Tässä kirjoituksessani varmaan nyt näkyy oma pettymykseni siihen, kuinka tosikkoja ja negatiivisia kaksi exääni ovat olleet...sinä olet varmasti poikkeus, pidä vain linjasi mutta silmät avoinna ja mieli avarana :)

Ajattelen monista asioista samoin, mutta en ihan noin negatiivisesti kuitenkaan. Kirjoituksestasi tulee mieleen kuva tosikkomaisesta ihmisestä, joka kokee ahdistavana kaikenlaisen spontaaniuden ym. Nykyään kyllä ymmärrän, että tanssiminen on todella joillekin vastenmielistä, eikä sitä voi toinen muuttaa vilpittömällä hyvälläkään. Itse nautin paljon tanssimisesta, vaikken mikään loistotanssija olekaan, ja kyllä se vuosien mittaan on harmittanut paljon, kun "elämäni miehiä" ei ole koskaan kiinnostanut tanssiminen yhtään. Siihen tanssivastaisuuteen liittyi moni muukin asia, kuten asenne, että ei halua nolata itseään (ei esim. voisi koskaan kuvitella kiipevänsä puuhun huvin vuoksi :)), ei voi esiintyä joulupukkina aattona sukulaislasten iloksi, ei voi tehdä missä joutuu jollain tavalla olemaan huomion kohteena. Ymmärrän kyllä tietyiltä osin, mutta minun elämäniloani on hirveästi verottanut tuo asenne, että kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa, kaikki on perseestä, baarit perseestä, yhteiskunta perseestä..

En sano, ettenkö itsekin olisi sitä mieltä että nykymeno esim. baarissa on aivan liian pinnallista, ja ihmissuhteita solmitaan väärin perustein..en voisi kuvitellakaan harrastavani yhdenillanjuttuja tms, ja monesti tunnen oloni vieraaksi tässä 2000-luvun maailmassa. Kuitenkin jos kaikesta ajattelee ensin silleen että voi pee, niin eihän täällä voikaan silloin olla mahdollisuuksia mihinkään. Silloin ihminen tekee itse omasta elämästään vaikean.

Kyllä minäkin ajattelen että hohhoijaa, kun joku on tullut baarissa sanomaan "ovatko äitisi ja isäsi simpukoita kun sinä olet niin helmi" :D tai tullut ruusu hampaiden välissä iskemään..silti ajattelen että yritys hyvä kymmenen, ja ehkä iloisuuteni on siinä mielessä huono juttu, että monet miehet saavat siitä vääriä vaikutelmia. Silti haluan olla ystävällinen, enkä mollaa ketään sen perusteella miten hän tulee juttelemaan tms. Jos joku känniörvelö on istuutunut viereen, olen suoraan sanonut että tiedätkö, ettei naisiin vetoa yhtään tollainen juopottelu. Suorat sanat ja silti ystävällisyys, niillä niitä kunnon miehiäkin on löytynyt..

Pilkettä silmäkulmaan, ei kaikesta tarvitse ajatella niin vakavasti vaikka asiat sotisivatkin mielipiteitäsi ja arvojasi vastaan. Tiedätkö parasta mihin minä kiinnitän tuntemattomassa miehessä huomiota, on aito nauru ja ystävälliset silmät..sellainen eloisa ja aito ihminen.

Tässä kirjoituksessani varmaan nyt näkyy oma pettymykseni siihen, kuinka tosikkoja ja negatiivisia kaksi exääni ovat olleet...sinä olet varmasti poikkeus, pidä vain linjasi mutta silmät avoinna ja mieli avarana :)