Hei!
Kerron hieman taustaa, jotta ymmärtäisitte mistä on kyse ja toivon, että joku ystävällinen sielu myös ottaisi asiaan kantaa :)
Tutustuin tähän "ystävään" toisen ystäväni kautta baari iltaa viettäessämme. Olin juuri itse toipumassa hyvin vaikeasta suhteesta alkoholistista ja ilmeisesti myös narsistista. "Ystävällä" oli myös alkoholisti mies, josta oli eroamassa ja tapaili jo uutta miestä. Meillähän oli paljon yhteisiä asioita ja kokemuksia, joten keskustelu oli helppoa. Hän sanoi, että "olet minun paras ystävä, vaikka alkuun pelkäsin sinua, koska olet niin voimakas" Kummastelin tätä jo silloin... Tunsin hänen uuden miehen jo aikaisemmin ja olin tosi iloinen, että hän oli löytänyt turvallisen ja hyvän miehen. Kuinka ollakkaan, sattuman kautta tapasin miehen, jonka olin tiennyt aikaisemmin, mutta en tuntenut sen kummemmin ja alettiin tapailla. Tulikin ilmi, että minun uusi kumppani olikin tämän "ystäväni" miehen veli. No siitäpä riemu syntyi, kun molemmille sattui ihana ja luotettava mies ja vielä veljekset. :)
Siinäpä sitten automaattisesti tuli vietettyä paljon yhteisiä hetkiä, veljekset kun ovat vielä naapuruksia.
"Ystävälläni" on lapsia, joten hänen on oltava ex:äänsä vielä yhteyksissä ja sitä sotaa olen vierestä seurannut. "Ystävälläni" on kovia raivonpuuskia. Ajattelin, että ne tulevat toipumisesta edellisestä suhteesta, mutta raivonpuuskat eivät ole poistuneet vieläkään, vaikka ero on jo ok ja "ystävä" asuu jo naapurissani... kyllä, olen muuttanut asumaan ihanan mieheni tykö :)
"Ystävällä" on pienin lapsi 10v hänen luonaan ja lapsella on myös vaikeaa, hänkin saa kammottavia raivo kohtauksia ja kiukuttelee jatkuvasti, joita en yhtään ihmettele, olen kovin huolissani lapsesta. Kerran "ystäväni" pyysi minua juttelemaan lapsen kanssa, koska hän kuuntelee minua, en kuitenkaan suostunut, vaan kehoitin ammatti auttajaa. Ajattelin, että jos joku menee vikaan, saan vihat niskoilleni. "Ystäväni" ei siitä ilmeisesti pitänyt, joten hän ei ollutkaan enää niin paljon yhteydessä. Ajattelin, että siinäpä suuttuu jos niikseen. En halua puuttua toisten asioihin. Nooo... nyt sitten sattui selainen episodi, että aloin oikeasti epäillä, että ei taida kaikki olla tosiaankaan kunnossa... Anopin tekele on jo iäkäs ja tarvitsee aika ajoin kuskia kauppaan. Olemme häntä sitten kaikki vuorotellen autelleet. Tämä "ystäväni" oli jo alkuun sitä mieltä, että anoppi on kamala ja hän ei halua edes käydä anopin luona (oli kuullut jotain toiselta henkilöltä tai jotain?) kerroin, että hän on tosi mukava ja kannattaa tutustua. "Ystävä" sitten rohkaistui ja sen jälkeen hän olikin hyvää pataa anopin kanssa. "Ystävä" kertoi, miten anoppi oli pyytänyt apua lääkelistan tekoon (selvisi, että itse oli tarjoutunut) ja sitä tehtäessä hän huomasi päällekkaisyyksiä lääkkeissä ja oli huolissaan niistä. Ihmettelin, että mitä ne lääkkeet hänelle kuuluu, kai ne nyt lääkärit tietää mikä on parasta. Kerroin tästä asiasta miehelleni ja hänkin oli ihmeissään. Kävin nyt viime viikolla anopin luona auttelemassa ja hän kertoi, että "ystäväni" on huolissaan meidän, mieheni ja minun, alkoholin käytöstä!!! Me ollaan kuulemma juoppoja, emme kullemma muuta kuin jopottelemme.:O
Anoppi oli tosi huolissaan pojastaan, ei kuitenkaan uskonut ihan kaikkea. Puhuimme asiasta ja hän ymmärsi, mistä on kyse. Kerroin heti miehelleni ja hän suuttui ja soitti veljelleen. Sanoi, että nyt olisi hyvä tehdä selväksi sille naiselle, ettei vanhaa ihmistä saa noin huolestuttaa ja antaisi lääke asioiden olla rauhassa, kun äiti kerta voi hyvin. Eipä aikaakaan kun ystävä soitti jo minulle ja tinkasi minulta, mitä anoppi oli minulle puhunut ja alkoi syyttämään anoppia valehtelijaksi...
Nyt nyppii koko ihminen. Miksi hän valehtelee ja syyttää toisia. Tuntuu kuin kaikki laitettaisiin minun syyksi. Kuulin ,että kylillä puhutaan, että olen hirveä alkoholisti... onkohan "ystävä" laittanut nekin juorut liikkeelle... Mieli tekisi sanella hänelle suorat sanat, mutta ei viitsi. Olen vähän pihalla mitä pitäisi tehdä....
Ystävä?
7
874
Vastaukset
- katsaus-
lyhyesti.
En voi ymmärttää sinua ,kun kirjoittat että olitte hyvät ystävät aikaisemmin ,mutta kun huomasit että hänellä on ongelmia kotonansa,esim. lapsen suhteen ja hän pyysi sinulta apua siihen ..jotenkin et kuitenkaan voinut auttaa häntä edes ..puhumalla tuon lapsen kanssa ..vaikka olet hänelle aika läheinen ihminen varmaan.. monesti sellainen auttaa melko hyvin ,koska ulkopuolinen näkee asiat aina tarkemmin. ja ystävyyshän perustuu toisen tukemiseen ja haluun auttaa vaikka , se ei aina helppoa olekkaan.
minlle tuli sellainen olo että haluaat vain seurata ystäväsi elämää vierestä ..ja kun hän tarvii apua ..ei sinusta ole siihen . kommentoit melko tarkasti hänen elämää ja kuitenkaan missään kohdassa et ole ollut hänelle auttava-käsi.
puhuisit hänelle suoraan ja ilman mitään syylistämistä..pyytäisit hänet luoksesi ja keksisitte yhdessä jotain hauskaa välillä ,niinkuin ystävät usenmiten tekevät , jotain arjesta poikeaavaa.- hitsinhitsi
Kiitos vain kovasti mielipiteestäsi.
En ole maininnut, että olisin häntä pitänyt parhaana ystävänäni, vaan hän sen minulle kertoi. Toki luotin häneen ja toivoin, että ystävyys-suhteemme olisi hyvä, koska joudumme tekemisiin melkein joka päivä.
Olit sitä mieltä, että en voinut auttaa ja haluan vain seurata hänen elämää vierestä...
Olen lapsen kanssa erittäin hyvissä väleissä ja toki haluan auttaa häntä ja myös äitiään, mutta entä jos äidille ja tyttärelle tulee riitaa sen jälkeen kun olen keskustellut lapselle aiheesta, tottakai lapsi haluaa kysymyksille vastaukset... voit arvata kenelle sitten vihotellaan??? Voisin sanoa tyttärelle sellaisia asioita, jotka saattaa vahingoittaa heidän välejään ja minä en halua olla se henkilö. Ammattiauttajat ovat mielestäni sitä varten. Lapsi kärsii jo nyt aivan liikaa. Voin olla tukena lapselle muullakin tavoin, kun lähteä puhumaan heidän perheasioista.
Haluan pysyä erossa toisten perheongelmista, koska olen saanut tuta aika kovalla kädellä, mitä siitä seuraa. Asiat vääristyy ja asiat saatetaan ymmärtää aivan eritavoin kuin on tarkoitettu... ja tämä kyseinen "ystäväni" on sankari muuttelemaan asiat nurinkurin. Hän ajattelee vain omaa etua, oli asia mikä hyvänsä, hän on hyvin itsekeskeinen ihminen ja kuvittelee muista, mitä kummallisimpia kierouksia. Olen huomannut, miten hänellä on tosi pahoja riitoja muiden "ystävien" kanssa, huutaa puhelimeen tappo uhkauksia toisille ihmisille. Minusta se ei ole normaalia. Lapsi kuuntelee vielä vieressä hänen raivoamista... Vai miltä sinusta tuntuisi kuunnella tappouhkailuja ja kiroilua ja raivoamista?
En haluaisi syytellä häntä, mutta mikä oikeus hänellä sitten on lähteä syyttelemään muita?
Luuletko, että pystyn tämän jälkeen olemaan hänen seurassa aivankuin mitään ei olisi tapahtunut? Pitäsikö niellä kaikki hänen panettelunsa ja antaa hänelle anteeksi kaikki???
En usko! Toivoisin, että voisin hänen kanssaan asian selvittää, mutta luulen, että toiveeksi jää, valitettavasti.
- sellaisista
kuin patologinen valehtelu ja epävakaa persoonallisuus / rajatilapersoona.
Saatat saada apuja ymmärrykselle.- hitsinhitsi
Kiitos!
Olen "joutunut" hakemaan tietoja jo aikaisemmin, kuten kerroin, ex-mieheni oli juuri sellainen, narsisti, alkoholisti, patologinen valehtelija yms.yms. rankasti sanottu, mutta tulin henkisesti- ja fyysisesti pahoinpidellyksi, alistetuksi ja hyväksikäytetyksi. Olen toipunut jo pahemmasta, kiitos narsistien uhrien tukisivujen ja OIKEIDEN ystävien. Olen jo antanut anteeksi menneet hänelle ja itselle oman tyhmyyteni ja olen päässyt elämässä eteenpäin. Sanonta "mikä ei tapa, vahvistaa" sopii hyvin kuvaamaan tilannetta. Toisaalta olen kiitollinen, että elämääni liukui vaikea ihminen, koska olen "herännyt" elämään ja tajuamaan elämän oikean merkityksen. Olen ollut aivan liian "kiltti" ja en ole huomannut omaa pahaa oloani, vaan olen aina ajatellut, että kyllä tämä tästä, ei mulla ole mitään ongelmia, kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu, kun vain rakastan paljon.... huh... ja kuitenkin mietin mikä mättää... luulin olevani jo hullu, niinkuin ex mulle painotti.
Jooo, mutta kiitos kuitenkin kovasti. Olen vain vielä tietämätön kuinka jatkaisin "ystäväni" kanssa jatkossa, en kuitenkaan osaa olla ns. normaalisti hänen seurassa, vaan ajattelen asiaa kuitenkin koko ajan. Miten voisin kertoa, mitä mieltä olen, ilman, että saisin vihoja niskoilleni? - voi..
hitsinhitsi kirjoitti:
Kiitos!
Olen "joutunut" hakemaan tietoja jo aikaisemmin, kuten kerroin, ex-mieheni oli juuri sellainen, narsisti, alkoholisti, patologinen valehtelija yms.yms. rankasti sanottu, mutta tulin henkisesti- ja fyysisesti pahoinpidellyksi, alistetuksi ja hyväksikäytetyksi. Olen toipunut jo pahemmasta, kiitos narsistien uhrien tukisivujen ja OIKEIDEN ystävien. Olen jo antanut anteeksi menneet hänelle ja itselle oman tyhmyyteni ja olen päässyt elämässä eteenpäin. Sanonta "mikä ei tapa, vahvistaa" sopii hyvin kuvaamaan tilannetta. Toisaalta olen kiitollinen, että elämääni liukui vaikea ihminen, koska olen "herännyt" elämään ja tajuamaan elämän oikean merkityksen. Olen ollut aivan liian "kiltti" ja en ole huomannut omaa pahaa oloani, vaan olen aina ajatellut, että kyllä tämä tästä, ei mulla ole mitään ongelmia, kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu, kun vain rakastan paljon.... huh... ja kuitenkin mietin mikä mättää... luulin olevani jo hullu, niinkuin ex mulle painotti.
Jooo, mutta kiitos kuitenkin kovasti. Olen vain vielä tietämätön kuinka jatkaisin "ystäväni" kanssa jatkossa, en kuitenkaan osaa olla ns. normaalisti hänen seurassa, vaan ajattelen asiaa kuitenkin koko ajan. Miten voisin kertoa, mitä mieltä olen, ilman, että saisin vihoja niskoilleni?ihmisellä on "vaistot" sitä varten että hän voi niinten avulla paljonkin hyvää saada aikaan.
Jos olet täysin rehellinen ystävällesi ja kerrot ja näytät että sinä olet myös vaan ihminen joka on haavoituvainen ja sinulla on myös ongelmia jotten kanssa painit .hän vaistoaa sinun rehelliset tunteet aivan varmasti ja alkaa näkemään sinut sellaisena ystävänä mitä varmaan molemmat haluaisitte. jakaa hyvät ja huonot asiat toistenne kanssa ..koska niiteen vaikeitten asioitten jakaminen toisten kanssa ,tuo myös voimia teille kummallekin .nyt teillä on ihan päin-vastainen tilanne ..voimat menee siihen pahaan-oloon . yritä saada ystäväsi vaikka pienelle ävely-lenkille kanssasi ja sano hänelle että haluaat todella ollahänen ystävä.
voitte puhua asioista joka teitä molempia vaivaa.
Ei se ole loppujen lopuksi niin vaikeaa ja kuin pajon siitä iloa saapii. jos ei hän heti haluaa olla ystäviä .voit kertoa että hän voi ajatella asiaa rauhassa. sinulla itsellä kuienkin mieli paranee .olet kuitenkin tehnyt asialle jotain..
Hyvää kevään jatkoa vaan!
-eräs- - vihat tulevat vääjäämättä n...
hitsinhitsi kirjoitti:
Kiitos!
Olen "joutunut" hakemaan tietoja jo aikaisemmin, kuten kerroin, ex-mieheni oli juuri sellainen, narsisti, alkoholisti, patologinen valehtelija yms.yms. rankasti sanottu, mutta tulin henkisesti- ja fyysisesti pahoinpidellyksi, alistetuksi ja hyväksikäytetyksi. Olen toipunut jo pahemmasta, kiitos narsistien uhrien tukisivujen ja OIKEIDEN ystävien. Olen jo antanut anteeksi menneet hänelle ja itselle oman tyhmyyteni ja olen päässyt elämässä eteenpäin. Sanonta "mikä ei tapa, vahvistaa" sopii hyvin kuvaamaan tilannetta. Toisaalta olen kiitollinen, että elämääni liukui vaikea ihminen, koska olen "herännyt" elämään ja tajuamaan elämän oikean merkityksen. Olen ollut aivan liian "kiltti" ja en ole huomannut omaa pahaa oloani, vaan olen aina ajatellut, että kyllä tämä tästä, ei mulla ole mitään ongelmia, kyllä kaikki vielä paremmaksi muuttuu, kun vain rakastan paljon.... huh... ja kuitenkin mietin mikä mättää... luulin olevani jo hullu, niinkuin ex mulle painotti.
Jooo, mutta kiitos kuitenkin kovasti. Olen vain vielä tietämätön kuinka jatkaisin "ystäväni" kanssa jatkossa, en kuitenkaan osaa olla ns. normaalisti hänen seurassa, vaan ajattelen asiaa kuitenkin koko ajan. Miten voisin kertoa, mitä mieltä olen, ilman, että saisin vihoja niskoilleni?Valitan. Jos otat etäisyyttä tai sanot suoraan, ettet kaipaa häntä ystäväksesi, saat vihat niskaan. Jos taas valehtelet että haluat olla hänen ystävänsä yhä ja kerrot suoraan asiat jotka vaivaavat, hän lupaa koittaa välttää esim. valehtelua sinusta ja miehestäsi anopillesi, mutta ei kuitenkaan lopeta. Jos olet hänen lähellään avoimesti ja kerrot asioistasi, hän kääntää ne sinua vastaan toisessa kohdassa. Jos taas pidät viisaasti hänet vielä lähempänäsi ja valikoit tarkkaan mistä hänelle puhut mitäkin ja mitä osa-aluetta elämästäsi haluat hänen olevan - se syö sinulta turhaa energiaa, eikä ole minkään ystävyyden arvoista.
Jos olisin sinä, sanoisin niin ystävällisesti kuin voisin, että luottamus ystävyydessänne on nyt vähän kärsinyt anoppijupakan takia, että on parasta ottaa vähän etäisyyttä ajatusten selkiintymisen vuoksi. Kertoisin etten häntä kohtaan pidä vihaa, mutta tarvitsen nyt vähän omaa rauhaa. Sitten pitäisin asiallisen ystävällisinä välit, eli en hakeutuisi seuraan, mutta en myöskään häipyisi pois ja välttelisi, jos sellainen olosuhteiden pakosta syntyisi. Olisin kuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta pitäisin kaiken luottamusta vaativan poissa hänen ulottuviltaan.
No, onneksi tämä ystävä ei nyt kuitenkaan ole puolisosi, sellaista tuskin jaksaisi toista kertaa... - hitsinhitsi
vihat tulevat vääjäämättä n... kirjoitti:
Valitan. Jos otat etäisyyttä tai sanot suoraan, ettet kaipaa häntä ystäväksesi, saat vihat niskaan. Jos taas valehtelet että haluat olla hänen ystävänsä yhä ja kerrot suoraan asiat jotka vaivaavat, hän lupaa koittaa välttää esim. valehtelua sinusta ja miehestäsi anopillesi, mutta ei kuitenkaan lopeta. Jos olet hänen lähellään avoimesti ja kerrot asioistasi, hän kääntää ne sinua vastaan toisessa kohdassa. Jos taas pidät viisaasti hänet vielä lähempänäsi ja valikoit tarkkaan mistä hänelle puhut mitäkin ja mitä osa-aluetta elämästäsi haluat hänen olevan - se syö sinulta turhaa energiaa, eikä ole minkään ystävyyden arvoista.
Jos olisin sinä, sanoisin niin ystävällisesti kuin voisin, että luottamus ystävyydessänne on nyt vähän kärsinyt anoppijupakan takia, että on parasta ottaa vähän etäisyyttä ajatusten selkiintymisen vuoksi. Kertoisin etten häntä kohtaan pidä vihaa, mutta tarvitsen nyt vähän omaa rauhaa. Sitten pitäisin asiallisen ystävällisinä välit, eli en hakeutuisi seuraan, mutta en myöskään häipyisi pois ja välttelisi, jos sellainen olosuhteiden pakosta syntyisi. Olisin kuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta pitäisin kaiken luottamusta vaativan poissa hänen ulottuviltaan.
No, onneksi tämä ystävä ei nyt kuitenkaan ole puolisosi, sellaista tuskin jaksaisi toista kertaa...Taisit ymmärtää pointin :)
Mietin tuota ihan samaa. Tilanne on toivottavasti jo hieman muuttunut, koska rakas mieheni on puhunut veljensä kanssa ja hän on luultavimin keskustellut asiasta naisensa kanssa. Toivotaan, että tilanne tasaantuisi. Ajattelin varovasti sanoa, että en pidä, että vastaavia tilanteita tulee uudelleen. Mietin nyt jo sanoja kuinka sen kertoisin suututtamatta häntä... paitsi jos hän suuttuu, saa suuttua. Eletään sen kanssa sitten.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h32721Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062541Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv42239Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.441855- 321443
Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska141433- 1761155
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1011134Persu ajoi autoa
Ajoi lapsen yli https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/597a7468-3d1d-455e-bed2-21c1efc31ac1201053Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?81938