Älä ota sitä vakavasti

Vaikka nykyaikaa väitetäänkin pinnallisuudeltaan ylivertaiseksi, niin väitän että ihmiset suhtautuvat ennennäkemättömän vakavasti useisiinkin asioihin.

Kun ollaan sinkut-palstalla, niin minusta käsitellään nyt sitten tätä parisuhde-elämää.

Ihmiset ottavat näemmä äärettömän vakavasti parisuhteilun. Tarkoitan siis sitä järjetöntä vaatimusten ja ominaisuuksien määrää, joiden pitäisi löytyä toisesta, mutta myös itsestä. Ihan pikkiriikkisetkin asiat voivat olla parisuhteen esteenä. Jos se ei ole liian vakavasti ottamista niin en tiedä mitä se voisi olla?

Myös parisuhteen aikana kaiken tulisi mitä ilmeisimmin olla just eikä melkein. Jälleen kerran naama vakavana mietitään kaikkia mikroskooppisiakin asioita ja pähkäillään että ollakko vai eikö olla.

Ehkä tämä ns. uuspinnallisuus on tuonut mukaan myös uusvakavuuden. Ihmissuhteita, sekä tulevia että olevia mietitään ikäänkuin suursijoituksina, jonka kurssia vahdataan huolestuneina ja hiki hatussa valmiina joko panostamaan lisää tai ottamaan sijoitus pois heti kun heilahdus käy.

Mihin kaikki tuo vakavuus sitten johtaa parhaimmassa tapauksessa? Mikä on se jättipotti, jota tavoitellaan? Voiko mikään olla tarpeeksi ja mistä tietää koska se kohta on saavutettu?

Vakavaa peliä.
0254
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


-Teuvo- kirjoitti:

Vaikka nykyaikaa väitetäänkin pinnallisuudeltaan ylivertaiseksi, niin väitän että ihmiset suhtautuvat ennennäkemättömän vakavasti useisiinkin asioihin.

Kun ollaan sinkut-palstalla, niin minusta käsitellään nyt sitten tätä parisuhde-elämää.

Ihmiset ottavat näemmä äärettömän vakavasti parisuhteilun. Tarkoitan siis sitä järjetöntä vaatimusten ja ominaisuuksien määrää, joiden pitäisi löytyä toisesta, mutta myös itsestä. Ihan pikkiriikkisetkin asiat voivat olla parisuhteen esteenä. Jos se ei ole liian vakavasti ottamista niin en tiedä mitä se voisi olla?

Myös parisuhteen aikana kaiken tulisi mitä ilmeisimmin olla just eikä melkein. Jälleen kerran naama vakavana mietitään kaikkia mikroskooppisiakin asioita ja pähkäillään että ollakko vai eikö olla.

Ehkä tämä ns. uuspinnallisuus on tuonut mukaan myös uusvakavuuden. Ihmissuhteita, sekä tulevia että olevia mietitään ikäänkuin suursijoituksina, jonka kurssia vahdataan huolestuneina ja hiki hatussa valmiina joko panostamaan lisää tai ottamaan sijoitus pois heti kun heilahdus käy.

Mihin kaikki tuo vakavuus sitten johtaa parhaimmassa tapauksessa? Mikä on se jättipotti, jota tavoitellaan? Voiko mikään olla tarpeeksi ja mistä tietää koska se kohta on saavutettu?

Vakavaa peliä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu