Älä ota sitä vakavasti

Vaikka nykyaikaa väitetäänkin pinnallisuudeltaan ylivertaiseksi, niin väitän että ihmiset suhtautuvat ennennäkemättömän vakavasti useisiinkin asioihin.

Kun ollaan sinkut-palstalla, niin minusta käsitellään nyt sitten tätä parisuhde-elämää.

Ihmiset ottavat näemmä äärettömän vakavasti parisuhteilun. Tarkoitan siis sitä järjetöntä vaatimusten ja ominaisuuksien määrää, joiden pitäisi löytyä toisesta, mutta myös itsestä. Ihan pikkiriikkisetkin asiat voivat olla parisuhteen esteenä. Jos se ei ole liian vakavasti ottamista niin en tiedä mitä se voisi olla?

Myös parisuhteen aikana kaiken tulisi mitä ilmeisimmin olla just eikä melkein. Jälleen kerran naama vakavana mietitään kaikkia mikroskooppisiakin asioita ja pähkäillään että ollakko vai eikö olla.

Ehkä tämä ns. uuspinnallisuus on tuonut mukaan myös uusvakavuuden. Ihmissuhteita, sekä tulevia että olevia mietitään ikäänkuin suursijoituksina, jonka kurssia vahdataan huolestuneina ja hiki hatussa valmiina joko panostamaan lisää tai ottamaan sijoitus pois heti kun heilahdus käy.

Mihin kaikki tuo vakavuus sitten johtaa parhaimmassa tapauksessa? Mikä on se jättipotti, jota tavoitellaan? Voiko mikään olla tarpeeksi ja mistä tietää koska se kohta on saavutettu?

Vakavaa peliä.