Olen alkanut muutama viikko sitten kulkea pyörällä bussin sijasta töihin, edestakainen työmatka on 12 kilometriä viitenä päivänä viikossa. Poljen sen verran lujaa, että hengästyn. Työni on osa-aikaista siivoustyötä 2,5h / pvä, kävelen ja siivoan oikeastaan koko tuon ajan.
Olen käynyt pari vuotta salilla säännöllisesti 3 krt/vko. Treeni on kaksijakoinen, painot valitsen sen mukaan, että viimeiset toistot tuottavat tuskaa ja tulee hiki ja ehkä vähän hengästynytkin olo. Toisinaan treenin päätteeksi saatan soutaa hetken soutulaiteella tai polkea kuntöpyörää. Olen päivät kotona lukemassa pääsykokeisiin, muulle urheilulle ei juuri kotihommilta jää aikaa.
Herään töihin 4:30, joten ruoka ei kauheasti maistu vielä siihen aikaan. Syön aamupalaksi yleensä 2 siivua leipää kevytmargariinilla ja juustolla ja juon lasin tai kaksi rasvatonta maitoa. Töiden jälkeen syön yleensä
omenaa. Lounaaksi teen yleensä jotain tavallista kotiruokaa. Kypsennän ruokia rasvatta uunissa melko usein, muulloin paistamiseen käytän hiukan rypsiöljyä. Jos käytän ruokakermaa, käytän 5% rasvaa sisältävää kasvirasvasekoitetta. Ruokajuomana on rasvaton maito ja käytän täysjyvätuotteita. Ruoan kanssa en syö leipää, mutta joskus kurkkua, tomaattia, paprikaa tai porkkanaa. Illemmalla syön joko pienen annoksen samaa ruokaa kuin päivällä tai leipää ja vihanneksia tai hedelmiä.
Vietän karkkipäivää kerran viikossa, jolloin syön karkkia 50-150g. Toisinaan (kerran kuussa tai kahdessa) saatan leipoa esim. kuivakakkua tai pullaa, mutta lähinnä vieraille tarjottavaksi. Leipomispäivänä syön leipomuksia vähän. (1-2 siivua kakkua/1-2 pullaa) Alkoholia käytän vähän, ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ja silloinkin vain pari ravintola-annosta.
Käytän mielialalääkettä, joka lisää ruokahalua todella paljon, mutta en halua alkaa vaihtamaan sitä, koska hoitotasapaino on varsin hyvä ja edellinenkin lääke vaikutti samalla tavalla ja lääkkeen vaihtaminen kaikkine oireineen oli tuskaa.
Mitä muutoksia minun kannattaisi tehdä, kun tuntuu siltä, että paisun paisumistani ja vaatteet käyvät pieniksi. Kyseessä ei oli lihasmassan kasvu (olisikin!), kun kehoon ilmestynyt ylimääräinen massa on enemmän tai vähemmän löysää makkaraa ja saa aikaan ikäviä raskausarpia ja mielipahaa. :( Askeettinen elämä ilman karkkipäivää ja muita satunnaisia herkkuja tuntuu mahdottomalta saavuttaa, johtunee varmaan itsekurin puutteesta masennuksen takia.
Olen 20-vuotias nainen, 180cm pitkä ja 80kg painava.
Olen käynyt pari vuotta salilla säännöllisesti 3 krt/vko. Treeni on kaksijakoinen, painot valitsen sen mukaan, että viimeiset toistot tuottavat tuskaa ja tulee hiki ja ehkä vähän hengästynytkin olo. Toisinaan treenin päätteeksi saatan soutaa hetken soutulaiteella tai polkea kuntöpyörää. Olen päivät kotona lukemassa pääsykokeisiin, muulle urheilulle ei juuri kotihommilta jää aikaa.
Herään töihin 4:30, joten ruoka ei kauheasti maistu vielä siihen aikaan. Syön aamupalaksi yleensä 2 siivua leipää kevytmargariinilla ja juustolla ja juon lasin tai kaksi rasvatonta maitoa. Töiden jälkeen syön yleensä
omenaa. Lounaaksi teen yleensä jotain tavallista kotiruokaa. Kypsennän ruokia rasvatta uunissa melko usein, muulloin paistamiseen käytän hiukan rypsiöljyä. Jos käytän ruokakermaa, käytän 5% rasvaa sisältävää kasvirasvasekoitetta. Ruokajuomana on rasvaton maito ja käytän täysjyvätuotteita. Ruoan kanssa en syö leipää, mutta joskus kurkkua, tomaattia, paprikaa tai porkkanaa. Illemmalla syön joko pienen annoksen samaa ruokaa kuin päivällä tai leipää ja vihanneksia tai hedelmiä.
Vietän karkkipäivää kerran viikossa, jolloin syön karkkia 50-150g. Toisinaan (kerran kuussa tai kahdessa) saatan leipoa esim. kuivakakkua tai pullaa, mutta lähinnä vieraille tarjottavaksi. Leipomispäivänä syön leipomuksia vähän. (1-2 siivua kakkua/1-2 pullaa) Alkoholia käytän vähän, ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ja silloinkin vain pari ravintola-annosta.
Käytän mielialalääkettä, joka lisää ruokahalua todella paljon, mutta en halua alkaa vaihtamaan sitä, koska hoitotasapaino on varsin hyvä ja edellinenkin lääke vaikutti samalla tavalla ja lääkkeen vaihtaminen kaikkine oireineen oli tuskaa.
Mitä muutoksia minun kannattaisi tehdä, kun tuntuu siltä, että paisun paisumistani ja vaatteet käyvät pieniksi. Kyseessä ei oli lihasmassan kasvu (olisikin!), kun kehoon ilmestynyt ylimääräinen massa on enemmän tai vähemmän löysää makkaraa ja saa aikaan ikäviä raskausarpia ja mielipahaa. :( Askeettinen elämä ilman karkkipäivää ja muita satunnaisia herkkuja tuntuu mahdottomalta saavuttaa, johtunee varmaan itsekurin puutteesta masennuksen takia.
Olen 20-vuotias nainen, 180cm pitkä ja 80kg painava.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.