Tutustuin muutama kuukausi sitten (vakavammaksi juttu on kuitenkin mennyt vasta viimeisen kuukauden sisällä) mieheen netissä ja olemme ahkerasti netin välityksellä keskustelleetkin, sillä asumme kaukana toisistamme enmmekä siksi näe kovin usein. Pari kertaa olemmw tämän viimeisen kuukauden aikana tavanneet ja olen viihtynyt hänen seurassan ja hänkin ilmeisesti minun.
Viime tapaamiskerralla minulle tuli kuitenkin aivan kummallinen fiilis. Sellainen "ei tämä voi toimia"-olo ja se on nyt kalvanut minua enkä saa asiaa pois mielestäni. Mies on kaikinpuolin mukava, mutta jotenkin tuntuu, etteivät palikat kolahda paikoilleen. Meillä ei oikein ole edes yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta tarvitaanko niitä välttämättä?
En ole kuitenkaan varma vielä omistakaan tunteistani.. Pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassaan, mutta en tiedä menevätkö tunteeni rakkauden puolellekaan. Olenkin kahden vaiheilla. Pitäisikö minun luottaa siihen tunteeseen, joka minulle tuli viime tapaamiskerralla ja lopettaa koko homma tähän, kun se ei ole vielä täysin alkanutkaan. Vai pitäisikö minun jatkaa ja yrittää selvittää omia tunteitani ja sitä, että jatkuuko tämän outo olo minussa myös pidemmän yhdessäolon jälkeen... Toisaalta koen hyvin vääräksi sen, etten kertoisi miehelle tämänhetkisistä tunteistani, sillä hän todella pitää minusta ja tarkoitukseni ei ole tuottaa mielipahaa kenellekään tarkoituksella.
Olen pohtinut tilannetta tauotta, sillä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhde (poislukien teini-iän seurustelusuhteet) minulle ja en tiedä johtuuko fiilikseni vain siitä, että tilanne on minulle uusi vai onko kyse oikeasti siitä, ettei minulla olisi eikä tulisi olemaan tunteita häntä kohtaan.
Viime tapaamiskerralla minulle tuli kuitenkin aivan kummallinen fiilis. Sellainen "ei tämä voi toimia"-olo ja se on nyt kalvanut minua enkä saa asiaa pois mielestäni. Mies on kaikinpuolin mukava, mutta jotenkin tuntuu, etteivät palikat kolahda paikoilleen. Meillä ei oikein ole edes yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta tarvitaanko niitä välttämättä?
En ole kuitenkaan varma vielä omistakaan tunteistani.. Pidän hänestä ja viihdyn hänen seurassaan, mutta en tiedä menevätkö tunteeni rakkauden puolellekaan. Olenkin kahden vaiheilla. Pitäisikö minun luottaa siihen tunteeseen, joka minulle tuli viime tapaamiskerralla ja lopettaa koko homma tähän, kun se ei ole vielä täysin alkanutkaan. Vai pitäisikö minun jatkaa ja yrittää selvittää omia tunteitani ja sitä, että jatkuuko tämän outo olo minussa myös pidemmän yhdessäolon jälkeen... Toisaalta koen hyvin vääräksi sen, etten kertoisi miehelle tämänhetkisistä tunteistani, sillä hän todella pitää minusta ja tarkoitukseni ei ole tuottaa mielipahaa kenellekään tarkoituksella.
Olen pohtinut tilannetta tauotta, sillä en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Tämä on ensimmäinen vakava seurustelusuhde (poislukien teini-iän seurustelusuhteet) minulle ja en tiedä johtuuko fiilikseni vain siitä, että tilanne on minulle uusi vai onko kyse oikeasti siitä, ettei minulla olisi eikä tulisi olemaan tunteita häntä kohtaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa koittaa jatkaa, kunnes olet varma tunteistasi, suuntaan tai toiseen. Sitten ei harmita jälkeenpäin.
Selitä hänelle, että tilanne on uusi sinulle ja et ole ihan varma kaikesta. Uskoisin että hän ymmärtää. Tsemppia!
...edellisen vastaajan kanssa, ettei kannata antaa periksi. Suosittelen, että keskustelette tilanteesta yhdessä ja mietitte, mitä voisitte tehdä yhdessä suhteen eteen, jotta tulisi varmemp olo. Voihan olla, että hänelläkin on samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla...mistäs sitä tietää, jollei keskustele?
Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin=)
Olin vähän samankaltaisessa tilanteessa vähän aikaa sitten..olin tutustunut mieheen ja hän ilmaisi kiinnostuksensa..mulle kuitenkin tuli juuri semmoinen outo olo, että ei tästä tule mitään, vaikken mitään varsinaista syytä osannutkaan sanoa.
Kerroin miehelle miltä minusta tuntuu, mutta sanoin, että jos hän siitä huolimatta haluaa jatkaa, niin minulle se sopii, jotta voisin katsoa, miltä alkaa tuntua. Ja kannatti jatkaa, vaikka lopulta tulinkin siihen tulokseen, että ainoa vaihtoehto on jatkaa elämää erillään. Mutta ainakaan nyt ei tunnu siltä,että olisiko pitänyt kuitenkin yrittää...
En tiedä oliko muiden mielestä järkevästi toimittu, pahaa mieltähän tuossa lopulta kuitenkin tuli...
Niin,ainahan se suhde etenee ja syvenee. Ehkä vaan pitäisi kuunnella sydämen ääntä ja lopettaa silloin kun siltä tuntuu. Jos pitkittää suhdetta, toisen tunteet saattaa syventyä ja pahaa mieltä on sitten lopussa :(