Oon seurustellut 5 vuotta mieheni kanssa, niistä kolme vuotta ollaan asuttu yhdessä. Olin 17 kun alettiin seurustelemaan, eli hän on mun ensirakkaus ja eka vakava suhde.
Nyt on pitemmän aikaa tuntunut, että mikään ei ole kuin ennen. Mies bilettää enemmän ja viihtyy baarissa useammin, rakastaa kuitenkin. Ei vaan ihan ymmärrä että suhdettakin pitää hoitaa, jotta se jaksaisi. Ei hän kuulemma sinkkuillakaan haluaisi, mä ehkä haluaisinkin. Rakastan häntä, en vain enää tiedä että enemmän avopuolisona vai ystävänä. Seksikään ei ole oikein kiinnostanut mua pitkään aikaan, ei ainakaan niin paljon kuin ennen.
Kyllähän rakkaus muuttuu kun pitkän aikaa on yhdessä, ja joskus menee hyvin ja toisinaan taas huonommin. On vaan niin helvetin vaikea kuvitella elämää ilman häntä tai yksin. Mistä sen tietää kun ei enää kannata jatkaa... Kertoisko joku mulle. En halua antaa periksi, meillä on niin mahtava suhde ollut aina. Ollaan oltu alusta asti kuin parhaita ystäviä.
Mistä tietää kun ei enää kannata?
8
2362
Vastaukset
- paskaelämäää
Voin kertoa kokemuksesta että yrittäkää jaksaa kaikesta huolimatta!! Arki astuu jokaiseen suhteeseen ennemmin tai myöhemmin! Kumppani harvemmin vaihtamalla paranee se on tosi!! Tekin olette olleet todella nuoria kun olette aloittaneet seurustelun. Noi ajatukset on ihan normaaleita.. Ikävä kyllä moni eroaa liian pikasesti :( Siinä vaiheessa kun miehesi pettää,valehtelee ja sanoo ettei enää rakasta sinua niin voi alkaa vasta miettimään että yritetäänkö korjata vai lähdetäänkö eripoluille ei ennen sitä.
- mitä pitäis tehdä
minä olen myös seurustellu 5 vuotta noin 3 vuotta ollaan asuttu yhessä, olin 15 ku alettiin seurustelee.ikäeroakin on 7 vuotta. viimeset kaks vuotta oon miettiny et mitä ihmettä pitäis tehä. Itse oon välillä ihastunu muihinkin, mutta pitäny näppini erossa ja rakastanu poikaystävääni. Näiden vuosien aikana on ainakin kaksi kertaa jolloin mieheni ei ole pitänyt näppejään erossa, enkä tiedä voinko enää luottaa häneen. En tiedä rakastanko häntä enää, me vain tapellaan, ihan kaikesta ja lähes koko ajan. Olisin halunnut kihloihin, mutta mies ei halua. Yhteisiä harrastuksia ja ajatuksia ei ole kovin paljoa...mies haukkuu lihavaksi ja seksikään ei enää kiinnosta...
ei kuulosta, eikä tunnu kovin hyvältä..
mutta miten hitossa sen tietää, että olisko jossain jotain parempaa, monet on sanonu et se kun ei vaihtamalla parane. mies ei halua kokeilla taukoa, jos erotaan niin sit kuulema erotaan. en vain voi kuvitella elämääni ilman häntä, yksin oloa..että mistäs sen tietää millon se riittää...mie vaan en haluis tehdä elämäni suurinta virhettä..- sama juttu
mulla vähän sama tilanne. seurusteltu viitisen vuotta ja miehellä näyttää aina välillä tulevan tarve katsella muualle(tekstailua, tapailuakin, muttei vakavampaa)ja kihlajaisaikeetkin meni mönkään, kun ei mies enää halunnutkaan, vaikka niin oltiin päätettykin.
samalta tuntuu, että mitä jos oliskin hirvee virhe erota, mutta toisaalta taas, ei kai se mies tosta mihinkään muutu, että tällastahan se tulevaisuudessakin kai olis.. - hopeless but happy
sama juttu kirjoitti:
mulla vähän sama tilanne. seurusteltu viitisen vuotta ja miehellä näyttää aina välillä tulevan tarve katsella muualle(tekstailua, tapailuakin, muttei vakavampaa)ja kihlajaisaikeetkin meni mönkään, kun ei mies enää halunnutkaan, vaikka niin oltiin päätettykin.
samalta tuntuu, että mitä jos oliskin hirvee virhe erota, mutta toisaalta taas, ei kai se mies tosta mihinkään muutu, että tällastahan se tulevaisuudessakin kai olis..itsellä sama homma, tosin itse olen se paskapää varmaan tässä suhteessa..pettäny parikin kertaa ja ihastuksiaki on ollut joku vähä suurempikin. olen miettiny eroamista jo aikaisemmin ja yrittäny välillä irtautua tästä välillä niin toivottamalta tai onnettomalta tuntuvasta suhteesta, mutta sitten olen alkanu sääliä poikaystävääni joka anelemalla anelee etten jättäisi ja lähtisi.. välillä on tietty ollut aina hyviäkin aikoja ja suhde on ollut muuten ihan ihanteellinen, mutta seksielämämmekin on kutistunut ihan kokonaan, siitä kun en vain kai yksinkertaisesti enää halua häntä niin kuin alussa. tiedän että sama hommahan se on kaikissa suhteissa jossain vaiheessa, mutta kyllä silti muutakin voisi nähdä. varsinkin kun on vielä niin nuori ,että elämästä on suurin osa elämättä..
ja eikös se ole toisellekin parempi päästää irti kun että elää suhteessa ja näyttää hapanta naamaa ja antaa toisenkin kärsiä ?
tietty se pelottaa, että tämä on elämäni pahin virhe mutta toisaalta.. huomaanko olevani kohta onnettomassa avioliitossa josta on vielä vaikeampi irtautua?
ja eihän sitä tarvitse heti miettiä et mistä uus mies tilalle ja parempi, kun voi katsella tätä elämää sinkkunakin ja nauttia siitä mitä saa, ja vielä hyvällä omatunnolla ja ilman salailuja tai selityksiä - -jennu
jos luottamus on mennyt se ei helpolla tule takaisin. kannattaa tosissaan miettiä haluatko jäädä tuollaiseen suhteeseen, jossa mies sinua haukkuu. et sinä ansaitse sellaista kohtelua. vaikka sanotaan ettei mies vaihtamalla parane ja yksinolokin tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta, niin onko nykyinen suhteesi sitten parempi? en tarkoita pahalla mutta saman tyylisen tilanteen olen elänyt ja hengissä olen kaikesta huolimatta ja paremmin voin kun sen suhteen jätin. voimia sinulle. :)
Itse olin yli kymmenen vuotta joista avoliitossa noin viis vuotta.
Olin kans tosi nuori kun alettii pyörii yhessä jnejne...
Sitä kuvitteli että rakastaa hirveesti ja kuvitteli että elämä on sitä.
Jossain vaiheessa sitä havahtu että voi parempaakin olla.
Meillä kerkes mennä tosi huonoon pisteeseen ja monen sohvalla nukutun yön jälkeen mun aivot kirkastu ja se päätös vaan tuli itsekseen.
Enkä päivääkään ole katunut, vaikka alksi hirvitti ihan kamalasti se yksin eläminen ja miten sitä pärjää jnejne.. mutta mulle se oli helpotus kun sai elää vain itselleen ja just niinkuin halusi.
Mä uskon että kyllä sä tiedät sen sitten, kun se aika tulee, jos tulee....- Kukkis21
Myönsin sen itelleni, että en ole onnellinen.. Ja ettei meillä ole tulevaisuutta. On vaan niin pirun vaikee sanoo se toiselle, saati sit yrittää alottaa oma elämä... Hirvittää pelkkä asunnon etsiminen ja muutto, yksinäisistä illoista puhumattakaan... Tekis vaan mieli astua pari askelta taaksepäin ja jatkaa niin kun mitään ei olis tapahtunutkaan.. En vaan pysty enää valehtelee itselleni, saati sit toiselle. Se tietää saman ku mieki mutta ei myönnä sitä itelleen, ei vielä. Mitä jos menetän elämäni rakkauden, vaikka se ei nyt siltä tunnukkaan...
Kukkis21 kirjoitti:
Myönsin sen itelleni, että en ole onnellinen.. Ja ettei meillä ole tulevaisuutta. On vaan niin pirun vaikee sanoo se toiselle, saati sit yrittää alottaa oma elämä... Hirvittää pelkkä asunnon etsiminen ja muutto, yksinäisistä illoista puhumattakaan... Tekis vaan mieli astua pari askelta taaksepäin ja jatkaa niin kun mitään ei olis tapahtunutkaan.. En vaan pysty enää valehtelee itselleni, saati sit toiselle. Se tietää saman ku mieki mutta ei myönnä sitä itelleen, ei vielä. Mitä jos menetän elämäni rakkauden, vaikka se ei nyt siltä tunnukkaan...
Jos se on sun elämäsi rakkaus, te kohtaatte vielä, mut jos ei oo ja se odottaakin sua kulman takana....
Mä muistan ton hetken hyvin. Mä kans kammosin kaikkea, asunnon etsimistä arjesta selvitymistä ym ym... mun mukana oli viel kaks pientä muksua. Mä itkin monet illat, että tää on mun koti enkä mä halua lähtä täältä. Meillä siis se tilanne, että mun eksä muutti veljensä luo siks aikaa, kunnes löysin vuokrakämpän itelle ja lapsille.
Tosiaan se oli elämän vaikein päätös... luopua siitä kaikesta mitä oli jo ehditty yhdessä hankkia.
Mutta nyt,,, siitä on reilut kaks vuotta ja en menisi takaisin mistään hinnasta!!!! Mä olen yksin ja kärsin ajoittain sydänsuruista hetkellisten suhteideni kanssa, mutta silti mä sanon että mä olen onnellinen... mä olen rakentannu oman elämäni ja seison omilla jaloillani ja mä olen onnellinen.
Kai noi on ihan vaiheita mitä jokainen käy tossa tilanteessa läpi...
Ja mä tiedän monta paria jotka asuu muutaman kuukauden erillään ja huomaakin että se ei oo hyvä... muuttavat takasin saman katon alle ja elävän tosi onnellisina....
Se askel vaan on otettava... et näe metsää puilta tai jotain sen tapaista :-)
Paljon voimia sinulle, tuo tie on kivinen, mutta palkitsee lopulta, tavalla tai toisella
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse734527Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky1053769Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä1423463Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.371970Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575691921Mitä on tullut
Entisen abcn rakennuksen tilalle se oli tyhjillään monta vuotta siellä oli jo nyt valot onko huoltoasema? 5:30.891219- 1181035
Palosta selvinnyt 18 vuotias munira tarvitsi tulkin kun puhui Iltalehdelle
Suomessa asuva 18 vuotias tarvii tulkin !!! Tää Suomea puhumaton on palossa kuolleen naisen veli ja asui perheen kanssa.127944- 55925
Mikä homma?
https://share.google/NvruSS4P4EzjTWPov Poliisilla oli keskiviikkona 4. maaliskuuta yksityisasunnossa Saarijärvellä tehtä25837