Naimisiin?

Samaa mietitään täälläkin suunnalla, joskin sillä erotuksella että kihloissa ei olla, koska mies tietää mitä minulle menisi lupaamaan jos sellaista suustaan päästäisi :)

Jaa-a. Elämä on outoa. Ja vaikeaakin joskus.

Katsotaan minkälaisia vastauksia tulet saamaan. Luultavasti sen tyylisiä että: "mitä väliä sillä on onko avio- vai avoliitossa", "miten se naimisiinmeno teidän suhdettanne muuttaisi?", "mitä hemmetin väliä on sukunimillä, asiat hoituvat ihan hyvin niinkin, että on eri nimet" jne.

Minä olen myös vanhanaikainen. Avioliitto on suurin mahdollinen sitoutuneisuuden osoitus puolisoiden välillä ja me halusimme mennä naimisiin, vaikka meidän tarkoituksenamme ei ole edes hankkia lapsia. Avioliitto lisäsi minusta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja teki meistä virallisesti perheen. Sitä paitsi onhan se nyt sentään ihana ajatus, että tämä mies haluaa olla minun kanssani koko loppuikäni! Vaikka olisin pitänyt oman nimeni (harkitsin sitä, kun oli elänyt jo niin pitkään entisen nimen kanssa), olisin silti halunnut naimisiin. Häätkin olivat pienimuotoiset, joten prinsessapäivän takia en halunnut naimisiin. Kyllä naimisissa olossa vaan on jokin juju, ei sille mitään voi!

Toivottavasti miehesi innostuu pian naimisiin menosta, kun on kerran jo kosinutkin. Lasten hankintaa suosittelisin lykkäämään kunnes olette saaneet tämän asian selvitettyä eli saatte sovittua hääpäivän (tai edes häävuoden) tai sinä sopeudut siihen, että jos huonosti käy, te ette koskaan tule menemään naimisiin. Sitten kun se lapsi ja omakotitalon hankittu, monille miehille tulee nimittäin sen jälkeen sellainen mieli, että mitä se avioliitto enää muuttaa ja homma jämähtää siihen...

Kyllä Mä ainakin rakkaudesta menisin naimisiin ja Välittämisestä ja ennen Kaikkea en minkään rahan takia ja ennen kaikkea siksi Koska Olisi upeaa olla mr unelmamies ja Koiranomistaja ja sellainen seurapiiriseppo ja Tehdä mm mallin töitäkin < opintojen ohessa ja Putkimiestöiden ohessa yms ajohommien ohessa..

Yksi pätevä syy avioitua on myös se, että naimisissa ollessanne olette toistenne lähiomaiset virallisesti ja näin ollen ensimmäiset ihmiset jotka kuulevat jos toinen on joutunut syystä tai toisesta sairaalaan, tms. Avovaimolla ei ole oikeutta "tyttöystävän/ kämppiksen" asemassa (näin raadollisesti sanottuna) kuulla mitään kumppanin tilasta tai tapahtumista elleivät lähisukulaiset = vanhemmat ym. ole halukkaita häntä tilanteesta valoittamaan.

Mies oli työtapaturmassa vuosi sitten ja joutui sairaalaan paikattavaksi. En olisi kuullut koko asiasta ellei mieheni olisi ollut tajuissaan ja erikseen pyytänyt sairaalahenkilökuntaa ottamaan minuun yhteyttä. Kun saavuin sairaalaan ja yritin saada tietoa puolisostani, ei minulle kerrottu käytännössä mitään. Kaikki viestintä kulki minulle miehen nukutuksessa olemisen ajan hänen äitinsä kautta.

Menemme naimisiin rakkaudesta ja siitä syystä, että meidät katsotaan perheeksi myös lain mukaan. Lapset ja yhteinen asunto tulevat vasta papin aamenen jälkeen. Ihmettelen, että ellei avioliitolla ole miehellesi suurta merkitystä, toisin kuin sinulle, miksi hän ei voisi joustaa omista periaatteistaan vuoksesi?

Tee itsellesi ja miehellesi palvelus, äläkä jätä ehkäisyä pois ennenkuin olette tulleet yhteisymmärrykseen avioliiton suhteen. Enkä nyt tarkoita kiristyskeinona: ellei avioliittoa, ei lapsia, vaan nimenomaan sitä, että selvitätte perinpohjin missä mennään! Miksi mies ei ole valmis avioliittoon? Haluaako hän kenties kuitenkin pitää jonkin pakoreitin jos kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan??

Mielestäni teillä on kyse nyt paljon suuremmista asioista kuin naimisiin menosta -puhukaa ja selvittäkää syyt haluttomuuden taustalla.

Olen ap. kirjoittajan kanssa samaa mieltä. En ymmärrä sitä, että jos lapsia halutaan saada, miksi ei voi sitoutua puolisoon kunnolla. Tämä tuo perheeseen suuremman turvan ja sitoutuminen on todellista. Kyllähän nuo asiat on mielestäni hyvä saada selvitettyä ennen lasta.