tuntuu, että kaikki ihmiset valittavat tällä palstalla sitä, kun he eivät löydä "sitä oikeaa". vaikuttaa siltä, että kaikki palstalla kirjoittelevat ovat tyytymättömiä tilanteeseensa ja haluaisivat muutosta. itse olen erittäin onnellinen sinkku ja siksi ihmettelenkin moista. olisi mukava tietää olenko ainoa lajissani, en siis seurustele enkä etsi "sitä oikeaa" ja silti olen onnellinen!
palstan "kohderyhmästä"
kummaa
6550
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaan olet kunkku. Onneksi olkoon!
niin on kova se "kaupuu toisen luo" vai miten siinä lalussa nyt sanottiinkaan ettei pysty täysin onnellinen olemaan ilman sitä läheisyyttä:(
väärien mielikuvien estämiseksi haluan kertoa, että en nyt kuitenkaan ole täysin riippumaton muista ihmisistä. olen erittäin paljon tekemisissä ystävieni kanssa ja tunnen heitä kohtaan usein ikävää, kun emme pitkään aikaan tapaa. ystävieni kanssa olen jakanut paljon mukavampia ja ainutlaatuisempia hetkiä, kuin kenenkään entisen seurustelukumppanini. muutenkin on vaikea löytää yhtä paljon samanhenkisiä ihmisiä, kuin joista ystäväpiirini koostuu. eli ehkä jos minulla menisi heidän kanssa sukset ristiin, alkaisin etsimään itsekin (osin epätoivoisesti) "sitä oikeaa".
mutta tilanteen jatkuessa tällaisena, en usko että kovin äkkiä löydän syytä seurustella... halauksia, seksiä ja luottamusta saan muualtakin. sitä paitsi, tällä tavoin on täysin oman onnensa seppä...
ei siinä seurustelukumppanin kaipaamisessa ole siitä kyse että ei olisi muita kavereita tai olisi muuten yksinäinen, kaverit on eri asia ja niidenkin kanssa on läheinen ja niiden kanssa on paljon yhteistä tekemistä, en minä ainakaan ole päivääkään yksin ellen sitten halua olla joku ilta ihan omassa rauhassa, mutta aina on jotain tekemistä jonkun kanssa ja ollaan todella läheisissä väleissä ystävien kanssa ja perheen tietysti. Itse kuitenkun koen sen erilaiseksi kun on se yksi ihminen jonka kanssa jakaa yhteisten menojen lisäksi myös seksuaalisuus ja sellainen läheisyys. Ja kyllä se ihminen jos on "oikea" on myös hyvä ystävä jonka kanssa jaetaan asioita ja tehdään ja mennään yhdessä (ei aina tietenkään).
mutta aika harvassa parisuhteessa (tosielämässä) noin käy! katsele ympärilläsi olevia parisuhteita tai vaikka kadulla kulkevia pareja. suuri osa on hyvin paikoilleen jämähtäneitä ja seurustelevat vain sen takia, että olisi se joku. toki sinkkukin voi jämähtää paikoilleen, mutta ainakin osa sinkuista (esim. omat sinkkukaverini) tutkivat omia kiinnostuksen kohteitaan ja tapojaan elää paljon kriittisemmin kuin seurustelevat kaverini. Eron jälkeen kyllä saatetaan helpostikin sanoa, että "elin 5 vuotta elämää, jota en ollenkaan halunnut ja jonka koin vieraaksi." se on mielestäni surullista. kun joka päivästä voi (kuten itsekin sanoit) saada hauskan.
toki siis onnistuneita parisuhteitakin on, joissa asiat kunnossa ja "puolisot" iloisia. harmi vaan, että näin on aika harvoin...
Totta puhut ja todella harmi ettei niin voisi olla useammin.
Kai se mistä puhuin on jonkinlainen haavekuva ja tosielämä on kompromissi. Ja kyllä ne suhteet joita on ollut on opettanut ettei se mitään helppoa ole ja omalla tavallaan tehnyt itsestä vaativamman ettei kovin helposti lähde yrittämään kun tietää jo mikä itselle sopii ja mikä ei. Mutta se toivo on kuitenkin pinnan alla että joskus tutustuisi ja vaikka rakastuisi samanhenkiseen ihmiseen. :)