En osaa puhua ihmisten kanssa. Kun joku alkaa jutella mulle, en saa keskustelua kulkemaan ja saatan ihan kokonaan lopettaa keskustelun pelkästään siksi, etten keksi mitään mitä sanoisi tai epäröin sanoa jotain, ihan mitä tahansa turhanpäivästä, vastaukseksi. Onko mahdollista että mun laiset epäsosiaaliset ihmiset löytää kavereita siitä huolimatta etten osaa jutella? Oikeasti en tarkota ajaa ihmisiä pois ja on mukavaa jos joku tulee juttelemaan, kun yleensä saan olla yksikseni, mutten vaan osaa jatkaa jutustelua. Onko kenties porukkaa, jotka ei anna hiljaisuuden pelottaa itseään tiehensä? Sentään hymyilen jos joku juttelemaan, lieköhän mulla sitten pelottava hymy vai mikähän on ongelmana.
Harmittaa kun sitten kun ei osaa jutella, niin ihmiset lopettaa yrittämästä eikä itse saa sanaakaan sanottua (vai pitäisikö koettaa keksiä jotain kysyttävää?) ja lopulta minua jopa vältellään. Tai ei ainakaan erityisemmin huomata. Tulee aika surkea olo tuollaisesta.
No, jos joku haluaisi jotain sanoa, niin arvostaisin :)
Harmittaa kun sitten kun ei osaa jutella, niin ihmiset lopettaa yrittämästä eikä itse saa sanaakaan sanottua (vai pitäisikö koettaa keksiä jotain kysyttävää?) ja lopulta minua jopa vältellään. Tai ei ainakaan erityisemmin huomata. Tulee aika surkea olo tuollaisesta.
No, jos joku haluaisi jotain sanoa, niin arvostaisin :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos vaikka hienovaraisesti kyselisit kuulumisia ja vaikka jotain harrastuksista? Jos juttelu menee yksipuoliseksi niin silloinhan sitä tuntee ittensä pelkästään uteliaaksi, mut hymyllä saat paljon aikaan :)
Niin, varmaan tuo juttelu riippuu siitäkin, millasessa porukassa se tapahtuu.. Jos on liikaa porukkaa niin voi olla, että senkin vuoksi menet lukkoon?
Moikka!
Olen huomannut että mulla on aivan samanlaista taipumusta kuin sinulla joka aloitit ketjun.. Ongelma ilmenee yleensä minulle vieraiden ihmisten kanssa. En oikein ymmärrä miten olen joskus saanut kavereita.. Koska minulla on todella hyviäkin ystäviä, ja heidän kanssaan pystyn olemaan täysin luonteva ja erittäinkin puhelias yms.
Mutta 3 kk sitten muutin uudelle paikkakunnalle työn perässä, eikä minulla ole täällä vielä juuri ketään kavereita. Tuntuu, että kaikilla on kuitenkin jo omat kuvionsa ja kaveripiirinsä valmiina.. Työpaikallani ihmiset ovat oikein mukavia, ja toisten kanssa on helpompi jutustella kuin toisten. Mutta välillä tunnen itseni valtavan typeräksi, kun en osaa sanoa mitään järkevää vaikka kuinka haluaisin. Varsinkin juuri silloin huomaan vain olevani hiljaa kun paikalla on useampia ihmisiä. Tuntuu kuin minulla ei olisi mitään sellaista puheenaihetta tai sanottavaa joka voisi kiinnostaa muita. Yleensä tulen parhaiten toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat paljon, koska kuuntelen kyllä sujuvasti ja mielelläni muiden jutustelua, ja hymyilen myöskin paljon..:) mutta ei sillä hymylläkään kaikkea saa anteeksi ja tyhmältä se tuntuu hymyillä vain siksi, ettei tunnu olevan mitään sanottavaa.
Välillä keskustelut kyllä sujuvat ihan mukavastikin.. mutta joskus minäkin sorrun siihen, että en rohkaise toista jatkamaan juttelua lainkaan, koska tunnen oloni kiusaantuneeksi kun en löydä mitään sanottavaa. Tuntuu kai paremmalta näyttää siltä, että seura ei kiinnosta kun siltä että minulla ei ole mitään kiinnostavaa sanottavaa.
Olen huomannut senkin, että vaikka kuinka yritän olla ystävällinen ja hymyilevä ja yritän parhaani, jotkut ihmiset alkavat ns. vältellä seuraani.. ehkä hiljaisuuteni on heistäkin kiusallista..? Kuten sanoit, siitä tulee paha mieli.. Ei sitä toivoisi niin tympeää seuraa olevansa..
No, toivottavasti en masentanut sinua täysin!:) "kiva" vain huomata, etten ole ainoa jonka juttu ei tahdo luistaa.
yrittää lähtee juttelemaan vaik se tuntuiskin vaikealta. Ei sen tarvi aina olla asiaa mitä puhuu, voihan sitä puhua niitä näitä. Se on aina parempi kuin täysi hiljaisuus. Voihan sitä toisten juttuihin kommentoida jotain, aina ihan varmasti jotain sanottavaa tulee mieleen, kyl se juttelu siit sit etenee. On yllättävän vaikeaa tutustua ihmiseen jolla ei ole mitään sanottavaa ja joutuu itse pitämään keskustelua yllä, ettei olis ihan hiljaista.
Yks hyvä vinkki tietenkin on tutustua vaikka naapureihin. Puhuu vaikka säästä tai tervehtii aina, siit se juttelu vähitellen lähtee ja on helpompi sit jutella muidenkin ihmisten kanssa ja tutustua jos on kauhean ujo ihminen. Ainakin olen kuullut, että ujoimpia ihmisiä se on auttanut. Jostainhan se on alotettava.
No en mie ainakaan valikoi kavereita sen perusteella puhuuko ne paljon vai ei.Itse puhun yleensä,mutta hiljaisuus kertoo paljon.Riippuu millainen tunnelma on hiljaisuudessa.Mielestäni hiljaisuus voi olla hyvin rentoa ja nautin myös siitä.Viihdyn kyllä ihmisten kanssa jotka eivät puhu paljoa.Ja kyselen heiltä jos haluan tietää jotakin tai olen kiinnostunut.Kyllä se vastaa on molemmilla osapuolilla keskustelun aikana. Ja ehkä sitten kun tutustuu toiseen paremmin niin keksii enemmän puhuttavaa.Kärsivällisyyttä.