Yksinasujat

Kodissani on harmonia. En vitussa hommaisi jotain suomipissistä sitä sotkemaan.

omasta rauhasta ja myös siitä, että voi tehdä juuri niitä asioita mitkä milloinkin kiinnostaa. Saa rauhassa kuunnella musiikkia tai katsella leffoja "hiukan" isommalla volumella, eikä kukaan ole siitä moittimassa.

Toisaalta olisi se kyllä mukavaa, kun joku olisi joskus odottamassa töistä tullessa...

Etenkin kun mulla on myös kokemusta soluasumisesta, niin todellakin voin sanoa nauttivani suunnattomasti yksin asumisesta. Saa mennä suihkuun mihin aikaan tahansa, saa viipyä kylppärissä mm. aamulla niin pitkään kuin haluaa, saa jättää tavarat just siten kuin haluaa eikä heti siivota keittiössä jälkiään, saa katsoa telkasta mitä haluaa ja milloin vain, saa kekkuloida alasti ja voimistella pitkin kämppää (jos olisi mies, niin eihän tätä rauhassa saisi tehdä), saa ylipäätään olla miten päin vain.

tietokone.

Kotonani parasta on kokonaisuus, tavarat on järjestyksessä ja siisti kämppä kun imuroin joka viikko. Muutenkaan kämppä ei muistuta miltään osin ns. poikamiesläävää. Kyllä asinne naisen veisi mutta kun olisi kenet veisi.

Pitäisi varmaan ottaa vanhempien kissa sinne hoitoon niin olisi elävääkin seuraa :)

Yleinen rutiini on, että riisuudun kalsarilleen, teen iltapalaa, katson emmerdalen ja salkkarit. Sitten käyn tunnin lenkillä, surffailen netissä illalla ja saatan katsella digiboxilla talletettuja ohjelmia.

Toki joskus on käytävä thehun.net sivulla ja vedettävä käteen, jos paineet käy liian isoksi :)

Olen asunut yksin koko aikuisikäni, joten vertailuja on vaikea tehdä, mutta osaanhan minä kuvitella.

Pidän juuri taukoa duunista kahvikupposen kera. Olen yrittäjä, ja osan töistäni teen kotona kenenkään häiritsemättä. Tänään työnteko jatkunee puolilleöin, mutta häiriötekijöitä ei ole ovesta odotettavissa.

Nukun kevyesti, herään pienimpäänkin ääneen ja olen tottunut nukkumaan isossa parisängyssäni yksikseni, joten nukkumakaveri olisi tuhoisa tuttavuus. Töideni vuoksi olen hereillä tarpeen mukaan ja saatan keskellä yötäkin kukkua ylhäällä, jollei uni tule. Ei tarvitse hiipiä hiljaa.

Työni vaatii ankaraa ja pitkäaikaista keskittymistä, ja ajattelutyötä teen pitkin päivää. Toisen ihmisen läsnäolo estäisi työnteon. Käsityöharrastukseni vaatii tilaa ja keskittymistä, joten asuinkumppani olisi taas liikaa.

Teen kotitöitä silloin, kun siltä tuntuu. Nyt täällä on aika sekaista, mutta kyllä se siivousintokin jossain vaiheessa löytyy. Ja kun se löytyy ja koti on tip top ja hieno, ei kukaan muu varmasti tule sitä sotkemaan.

Kokkailen ja syön sitä, mitä haluan ja silloin, kun haluan, eikä minun tarvitse neuvotella ruokalistasta tai illallisajoista kenenkään kanssa. Eikä tarvitse siis työn tai huvittelun ohessa käydä hämmentämässä soppaa ja viskomassa salaattia jonkun muun aikataulujen mukaan. Voin myös rauhassa syödä sen jääkaapin viimeisen herkun niin, ettei tappelua tule.

Ei tarvitse viihdyttää asuinkumppania millään tavalla. Olisi kamalaa joutua puhumaan jonkun ihmisen kanssa aamukahvin ääressä. Tai hillitä löylynheittoa. Tai tehdä viikonloppusuunnitelmia. Tai joutua neuvottelemaan siitä, kuka päättää, mitä telkkariohjelmaa katsotaan - tämä saattaa kuulostaa pikkuasialta, mutta oikeasti siinä näkyy asuinkumppaneiden arvo- ja päätäntäjärjestys - ja minähän täällä se pomo olen.

Lyhyestikin voisin kysymykseesi vastata: kaikki! :)

Kun herään auringon paisteeseen. Laitan hieman musiikkia soimaan ja menen ottamaan aamukahvia:)

Mikä sen parempaa:)

kun ei ole ketään sähläämässä jatkuvasti ympärillä. Asuntokin pysyy siistinä yksin asuessa, toisin ku joku muukin asuis samassa asunnossa, sais jatkuvasti olla siivoomassa.

Vaikka minulle vielä jostain nainen viereen tupsahtaisikin,en silti muuttaisi yhteen,vaan eläisin siltikin yksin.Vapaus olla mitenpäin haluaa on minulle tärkeä juttu.Ja kahdeksan kitaran ja kahden kissan taloudessa ei ole vielä tylsää hetkeä tullut :)

syödä mitä mieleen tulee, piereskellä vaivautumatta, napsutella valoja millon vaan, korkata putelin, jättää vaatteet siihen mihin sattuu, mennä päiväunille millon vaan, kuunnella musiikkia välittämättä muista, nukkua vaikka poikittain sängyssä, puristaa hammastahnaa keskeltä tuubia, hiippailla nakuna vaikka pitkin päivää, leikata varpaankynnet keittiön pöydällä istuen, käyttää samaa rättiä ja harjaa keittiössä ja vessassa, puhua yksin siansaksaa ym.

Oon helvetin ilonen, että ei tarvii siihen aikaa mitenkää hipisia ja varoa että kämppis heräisi. Tosiaan tyttöystävä kyllä kelpais. mut ei jaksa mitää kavereita ainakaan.. yksin asutaan ja maksetaa vähän enemmän.

suurin ilo on musiikin kuuntelu ja ruuanlaitto. voin mennä nukkumaan silloin kun huvittaa, eikä tarvitse siivota toisen jälkiä. olisi oma kultakin jossain vaiheessa kiva olla, mutta niin kauan kun asun yksin, aion nauttia siitä.

Minä todella nautin siitä,kun on oma rauha ja kukaan ei häiritse tekemisiäni. Tiskit saa jättää tiskaamatta,jos ei heti jaksa tiskata. Tiskaan n. joka toinen päivä. Ei tarvitse kysyä,mitä tänään syötäisiin,kun itse saa syödä,mitä haluan ja milloin. Siivota saan silloin,kun koti näyttää likaiselta.....Kun menen matkoille,ei tarvitse toiselta kysyä,haluaako hän lähteä ja hänen mielipiteitään huomioida asiassa. Saan lähteä ystävien kanssa tai ryhmämatkalle kaikessa rauhassa......listaa vois jatkaa loputtomiin.

Oma kulta olisi ihan kiva,mutta toistaiseksi en ole löytänyt sitä. Hinku on kova,johtuen kait siitä,kun olen vielä tosi nuori. Ehkä sekin hiipuu iän myötä,näin ainakin entinen poikakaveri on sanonut,omasta kokemuksestaan.

Musan kuuntelu silloin kun siltä tuntuu, eli lähes aina ja joskus isolla voimakkuudella. Kitaransoiton treenaus eli samat jutut uudestaan ja uudestaan, pöydänreunaan naputtelu biisien tahdissa, hevilaulajien imitointi karmealla falsetilla. Voi olla ettei ihan heti löydy ymmärtävää naista tähän talouteen :)

Yksin asumisessa on kivaa se, kun saa tehdä mitä haluaa. Ei tarvitse kysyä keneltäkään, mitä kanavaa katsotaan tai mitä musiikkia kuunnellaan. Saa tehdä kaikkia omia hulluja juttuja kuten laulaa kaukosäätimeen ja keksiä uusia tanssiliikkeitä. Saa syödä mitä haluaa ja mihin aikaan haluaa. Saa lukea lehteä ruokapöydässä eikä tarvitse pitää kenellekään seuraa, jos ei ole juttutuulella. Ei tarvitse mennä vessaan, jos pierettää. Voi löhötä sohvalla verkkareissa eikä tarvitse välittää, vaikka näyttäisi räjähtäneeltä. Näitähän keksii vaikka miten paljon! Ikävää yksin asumisessa on sen sijaan se, että kukaan ei tuo vessaan vessapaperia, jos se sattuu loppumaan kriittisellä hetkellä. :-)

On kiva tulla siistiin omaan kotiin,yksin.Ei ketään ämmää nalkuttamassa,eikä sotkemassa paikkoja,niinkuin exäni.Saa tehdä just sellasta ruokaa kuin haluaa,voi rentoutua hyvää musiikkia luukuttamalla kun on kymmeniätuhansia biisejä,välillä on kiva katella 50-tuumasesta telkkarista mitä sattuu huvittamaan,ja jos naista tekee mieli niin puhelu/tekstari riittää,mulla on useita erittäin hyviä ja kauniita seksikumppaneita jotka onneksi tajuavat tilanteen ja pitävät tilanteen sellaisena kuin se on,seksi on seksiä ilman mitään rakkaudentunnustuksia.Baariin ja kavereiden kanssa saa mennä ja tulla miten lystää ja kukaan ei kysele perään,voi vaikka lentää ulkomaille jos sattuu huvittamaan.On upeaa olla sinkku!