vieläkö se elämä palautuu "normaaliksi" eron jälkeen? kaipaan tavallista tylsää perhe elämää. pojan kanssa jäin kahden, kun vaimo lähti päiväntasaajan takaisen taatelin tallaajan mukaan, kaksin olemme tässä elämää uusiksi laittaneet. eron mukana kun tuntui menneen kaikki tuttava pariskunnat, jotenkin se yksin jäänyt mies tuntuu unohtuvan. onneksi on työ...
tuntuu että tässäkö tämä elämä sitten oli, tai ainakin haaveet siittä naisesta jonka kanssa saisi loppuelämänsä viettää. yksinäisyys tässä pahinta on, kaippa se taas tästä...
tuntuu että tässäkö tämä elämä sitten oli, tai ainakin haaveet siittä naisesta jonka kanssa saisi loppuelämänsä viettää. yksinäisyys tässä pahinta on, kaippa se taas tästä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
seikkailu. Aina ei mene niinkuin suunnittelee. Kuitenkin kun alkushokista selviää, niin huomaat että elämässä on muutakin kuin naaraat. Jos nyt tuntuu oikein pahalta, niin mene lääkäriin ja saat lääkitystä ensialkuun masennuksen estämiseksi. Muista että lapsi turvaa sinuun, ole luottamuksen arvoinen. Ei elämä eroon lopu nythän se seikkailu vasta alkaakin.
Kyllä elämä palautuu "normaaliksi" myös eron jälkeen mutta se vie aikaansa. Ja se elämä on erilaista kuin ennen eroa. Minun erostani on vuosi; jäin silloin kolmen lapsen kanssa kun mies muutti uuden onnensa luokse. Osa ystävistä katosi eron myötä mutta jäljelle jäivät ne todelliset ystävät. Ehkä meillä naisilla on enemmän ns. henkilökohtaisia ystäviä jotka jäävät rinnalle myös vaikeissa tilanteissa. Nyt kun vuosi on kulunut niin voin sanoa, että elämä on normaalia äidin ja lasten elämää. Toki vaikeita hetkiä tulee mutta niin pitää tulla tullakin. Ei erosta toivu hetkessä.
Tsemppiä sinulle! Uskotaan ja luotetaan siihen, että meitä odottaa vielä hyvä elämä uusine seikkailuineen. Muista, että kun yksi oveutuu sulkeutuu niin avautuu uusia ovia ja emme tiedä mitä kaikkea niiden ovien takana on meitä odottamassa.
ja silloin kun on vaikeinta, keitän kahvia...
Kaipaan sitä sohvalla röhnöttävää ukkoa. Kaipaan saunailtoja. Kaipaan auton ääntä, kun se kääntyi pihaan.
Hitaasti uusi arki alkaa tuntua arjelta. hitaasti tottuu siihen, ettei hän enää arkeen kuulu. Lapset ja minä vain.
En odota ihmeitä, itken kun itkettää. Annan vihan tunteiden tulla. Yritän antaa itselleni anteeksi omat virheeni liiton loppumisessa ja yritän olla itselleni kiltti. Että en koko ajan pode huonoa omaatuntoa siitä, että tunnen myös negatiivisia tunteita.
Joskus ollaan voiton puolella eikä ikävä enää tunnu! Aamulla voi nousta iloisena, yöllä ei herää enää suruun.
Täähän alkaa oleen normaalitila että eronneita on enemmän kuin naimisissa olevia.
Se on epänormaalia että sulle jätettiin lapsi.
Yleensä ne vie senkin muka osoittaakseen olevansa hyviä äitejä vaikka kodin särkevätkin.
Et ilmeisesti pitänyt tarpeeksi kovaa kuria kun tuollaisen kanssa lähti?
Hän oli ilmeisen tyhmä luullessaan uuden kuherruskuukauden kestävän ikuisesti.
Miltähän meno maistuu sen jälkeen, kun tallaaja kyllästyy? Suurin osa niistä ei anna naiselle oikeasti minkäänlaista arvoa, puhumattakaan tasa-arvosta. Turpa kiinni ja sillä hyvä!
Tuo yksinäisyys tuntuu minusta aivan käsittämättömältä.
Mun päivässä on aivan liian vähän tunteja.
Nyt kun on viimeinkin vapaa tekemään omiakin juttuja, aika ei riitä millään.
Tunnetko olevasi pojankin kanssa yksin? Kaipaat naista elämääsi?
Noitahan on suomi väärällään.
Noin yleispätevänä vihjeenä sanoisin ihan omana mielipiteenä, että älä etsi kapakasta, älä ota perheensä jättänyttä, ex:ää haukkuvaa, kanamaista, taikauskoista jne.
Pidä rima tarpeeksi korkealla äläkä lipsu sillä on suuri vaara jäädä koukkuun väärään ihmiseen.
Itse en lähtenyt kenenkään matkaan ennenkuin tapasin nykyiseni ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se oli tähänastisen elämäni viisain teko!
Oikein hävettää miten tyhmä sitä on joskus nuorempana ollut kumppania valitessa.
Nyt sen tajuaa kristallinkirkkaasti miten sitä on tullut vedätetyksi ex:n toimesta.
Lopulta kun ei enää mikään riittänyt aloin olemaan tarpeeksi vittuuntunut, että hän otti ja lähti. Luojan kiitos!
Tympiihän se aluksi kun epäonnistuu toisen passaamisessa, mutta eihän siinä ole mitään mieltä.
Avioliitto on kahden kauppa eikä se saa mennä niin, että kaikki menee jotenkin kun mies tekee kaiken pailkulleen niinkuin vaimo määrää.
Minusta tulisi hyvä jälkiviisas, mutta parempi sekin kuin että polla ei säteilisi koskaan.
Jos aikasi todellakin tulee pitkäksi, ala harrastamaan ihan mitä tahansa.
Usein muut harrastajat tekevät homman mielenkiintoisemmaksi kuin itse asia. Sieltä sitä seuraa löytyy! Etenkin jos menet vielä pojan kanssa.
Täähän alkaa oleen normaalitila että eronneita on enemmän kuin naimisissa olevia.
Se on epänormaalia että sulle jätettiin lapsi.
Yleensä ne vie senkin muka osoittaakseen olevansa hyviä äitejä vaikka kodin särkevätkin.
Et ilmeisesti pitänyt tarpeeksi kovaa kuria kun tuollaisen kanssa lähti?
Hän oli ilmeisen tyhmä luullessaan uuden kuherruskuukauden kestävän ikuisesti.
Miltähän meno maistuu sen jälkeen, kun tallaaja kyllästyy? Suurin osa niistä ei anna naiselle oikeasti minkäänlaista arvoa, puhumattakaan tasa-arvosta. Turpa kiinni ja sillä hyvä!
Tuo yksinäisyys tuntuu minusta aivan käsittämättömältä.
Mun päivässä on aivan liian vähän tunteja.
Nyt kun on viimeinkin vapaa tekemään omiakin juttuja, aika ei riitä millään.
Tunnetko olevasi pojankin kanssa yksin? Kaipaat naista elämääsi?
Noitahan on suomi väärällään.
Noin yleispätevänä vihjeenä sanoisin ihan omana mielipiteenä, että älä etsi kapakasta, älä ota perheensä jättänyttä, ex:ää haukkuvaa, kanamaista, taikauskoista jne.
Pidä rima tarpeeksi korkealla äläkä lipsu sillä on suuri vaara jäädä koukkuun väärään ihmiseen.
Itse en lähtenyt kenenkään matkaan ennenkuin tapasin nykyiseni ja voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se oli tähänastisen elämäni viisain teko!
Oikein hävettää miten tyhmä sitä on joskus nuorempana ollut kumppania valitessa.
Nyt sen tajuaa kristallinkirkkaasti miten sitä on tullut vedätetyksi ex:n toimesta.
Lopulta kun ei enää mikään riittänyt aloin olemaan tarpeeksi vittuuntunut, että hän otti ja lähti. Luojan kiitos!
Tympiihän se aluksi kun epäonnistuu toisen passaamisessa, mutta eihän siinä ole mitään mieltä.
Avioliitto on kahden kauppa eikä se saa mennä niin, että kaikki menee jotenkin kun mies tekee kaiken pailkulleen niinkuin vaimo määrää.
Minusta tulisi hyvä jälkiviisas, mutta parempi sekin kuin että polla ei säteilisi koskaan.
Jos aikasi todellakin tulee pitkäksi, ala harrastamaan ihan mitä tahansa.
Usein muut harrastajat tekevät homman mielenkiintoisemmaksi kuin itse asia. Sieltä sitä seuraa löytyy! Etenkin jos menet vielä pojan kanssa.
Onnen saa jos sitä ei osaa odottaa. Onnea etsivä lyö päätä seinään: kriteerit ei täyty, koska rima nousee koko ajan etsijän tietoisesti miettiessä 'sopiiko hän kumppaniksi'.
Onnea etsivä myös viestittää alitajuntaisesti olevansa tyytymätön sen hetkiseen elämäänsä. Sellainen ihminen harvoin on kiinnostava. Yksinäisenä elämäänsä tyytymätön myös viestittää olevansa riippuvainen toisen ihmisen olemassaolosta. Sellaiselle henkilölle kumppaniksi ryhtyminen voi tuntua stressaavalta: olen hänelle tärkeä vain koska olen olemassa enkä siksi että olen minä.
Opettele olemaan tyytyväinen elämääsi. Missä puitteissa elämä ei tyydytä sinua voit muuttaa elämäsi sisältöä, jollei se onnistu opetella asennoitumaan toisin.
Kumppanin voi helpommin kohdata olemalla elämääsi onnellinen ja tyytyväinen, tasapainoinen ihminen.
vastaan nyt kaikille yhdellä viestillä. kiitos vain neuvoista... olen tässä jo neljättä vuotta ollut eronneena ja alkaa tuntua että tähän malliinko tämä loppu elämäkin menee. aikansa sitä baarejakin kierteli, mutta nyt sen jo ymmärrän ettei tuolta mitään löydy, ei ainakaan mitään pitempi aikaista suhdetta.
joskus vain tuntuu että on jäänyt elämässään tyystin sivuraiteille, elää elämäänsä eristyksissä. liikunta harrastukset olen joutunut toistaiseksi lopettamaan, kenties saan tässä itseni kuntoon että pääsen takaisin harrastusten pariin se kyllä piristäisi.
jotain muutosta toivon elämääni, en kyllä tiedä mitä se voisi olla. siis mulla on tylsää... töihin... kotiin...töihin...kotiin...töihin... samaa rataa vielä 12 vuotta.
no nyt riittää itsesääli, onneksi on kesä tulossa.