Heips. Tapasin ravintolassa miehen ja annoin numeroni. Nyt olemme treffanneet ekan kerran ravintola-illan jälkeen ja jatkamme tutustumista. Voisin ihastua häneen korviani myöten, mutta pelkään satuttavani itseäni. Minun on kerrottava hänelle että olen saanut nuoruusvuosinani silloiselta poikaystävältäni herpeksen. Aiemmat seurustelukumppanini ja ex-avoni suhtautuivat ymmärtäväisesti, eivätkä siis kerrottuani hylänneet minua. Jotenkin kun itse olen joutunut tartuntani kanssa elämään, olen siihen jo väkisinkin asennoitunut niin ettei se ole enää minulle elämää suurempi ongelma-kuten oli vuosikaudet. Mutta tietenkin nyt taas uuden tapauksen ollessa edessä, jännittää mikä on kohtaloni. Tämä pohtiminen missä vaiheessa kerron, miten. Kohtalotoverit jotka tiedätte mistä puhun, kertokaa kokemuksistanne; miten, milloin ja miten mies otti asian? Myötätunto on aina tervetullutta, kiitos
Tartunnasta
KertominenPelottaa
61330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on aina, mutta yleensä ihmiset ymmärtävät. Onhan noita kaiken näkösiä sairauksia:) sinun ei ole edes pahimmasta päästä. Ehkä vain yksi vittumaisimmista.
Uskon kuitenkin hänen ymmärtävän tilanteen.
Mikä parasta, sinä uskallat kertoa tästä. Kaikki eivät välttämättä uskaltaisi.
Kuten itsekin toteat, ovat aikaisemmat seur.kumppanisi suhtautuneet aivan hyvin herpeksen olemassaoloon. Näin on käynyt aivan jokaisen kohdalla omassakin elämässäni. Kukaan ei koskaan ole "heittänyt pyyhettä kehään" herpekseni takia. Yksi totesi, että niin on hänellä itselläänkin.
Voit kertoa hänellekin, että JOKA 5. AIKUISVÄESTÖN EDUSTAJA KANTAA HERPESTÄ. Tämä on lääketieteellinen fakta ja osalla se ei koskaan puhkea rakkuloiksi, joten eivät tiedä sen olevan veressään. Ja herpeshän ei ole mitenkään terveydelle vaarallinen, se pitäisi muistaa. Se ei aiheuta lapsettomuutta eikä muutenkaan haittaa terveyttä. Vaikka "ensi-ilmestyminen" voi olla todella kirvelevä ja kivulias lukuisine rakkuloineen (minulla oli näin), rakkulavaiheet vähenevät ja vähenevät vuosien myötä ja muutamassa vuodessa "tauti" häviää lähes olemattomaksi. Itselläni ilmenee enää ehkä pari krt vuodessa jonkinlainen tunne, että nyt on rakkula alapäässä. En enää edes käytä voidetta siihen, niin huomaamaton se on.
Voithan antaa kumppanillesi linkin netin lääkäripalstalle, josta voi lukea herpeksestä faktoja.
Itselläni edessä - kunhan ensin tutustumme ja pääsemme seurustelussamme seksiin asti - kertominen uudelle kumppanilleni. En edes "pelkää" tilannetta. Jos hän tuosta syystä lopettaisi suhteemme, niin en kai paljoa menettäisi.... :) - vain yhden pelkurin :)
Tsemppiä, meillä EI ole mikään kuolemanvakava tauti!!
Voi kiitos miten paljon viestisi lämmitti mieltäni. Joitain tapauksia minulla on, että kerrotuani on "ovi lämähtänyt kiinni" nenäni edessä ja minua pidetty kuin jonain spitaalisena. Mutta minusta se kertoo ihmisen fiksuudesta miten suhtautuu kuulemaansa asiaan. Sinun tapauksessasi, kuinka monta kertaa tapaat hänet kun kerrot? Entä luuletko suhtautumisen olevan vaikeaammin hyväksyvää, koska tapaamani mies on terveydenhoitoalalla?? Minulla suht samoin nyt nuo oireet kuin sinä kuvailet omaasi.
Voi miten viestisi lämmitti mieltäni. Joitain tapauksia minulla on, että "ovi on lämähtänyt" kiinni nenäni edessä, ja minua pidetty jonain spitaalisena. Minulla nyt nuo oireet samaa luokkaa kuin kuvailet omaasi. Monennellako tapaamiskerralla sinä aioit kertoa? Minusta se on aina vaikein osata arvioida missä vaiheessa. Joko kun ei olla lähellä seksivaihetta? Luuletko minun tapaukseni olevan hankalampi hyväksyä, sillä hän on terveydenhoitoalalla?? Mutta en edes ajattele vaihtoehtoa, etten kertoisi.
Itse otan asian yleensä puheeksi vasta ennen seksiin ryhtymistä. Jos sen ottaisi puheeksi vasta esim. ensimmäisen rakastelukerran jälkeen, voisi reaktio vastapuolelta olla mitä tahansa ja ymmärrettävääkin (=pelkoa?). Eli en heti itseäni esitellessäni ota asiaa puheeksi. Koska herpes ei todella ole mikään HIV !
Itse erosin piiiiiiiiiiiitkästä liitosta reilu pari vuotta sitten. Herpeksen olemassaolo on todellakin ihan yllättäen vaikeuttanut uusien suhteiden luomista.
Kyllä herpes on jakanut miehet pöpökammoisiin pelkureihin ja niihin, jotka toteavat, että eihän tuo nyt niin kuolemanvakavaa ole.
Mutta se paras suhde, jonka olisin halunnut jatkuvan, kaatui juuri siihen, että mies totesi, että hänelle se on maailmanloppu, jos tauti tarttuu.
Kuvitelkaa, seukattiin melkein vuosi! Seksi rajoittui tissien hiplaamiseen ja pieneen kosketteluun. Täytyy myöntää, että lopulta pakenin puutteessa sellaiseen sänkyyn, jossa sain mitä halusin - herpeksestä huolimatta. (Tähän väliin huomautus: Kerron AINA ja POIKKEUKSETTA herpeksestäni!)
No, nyt olen taas vapaa.
Herpes tosiaan vaikeuttaa suhteen aloittamista.
Toisinaan tuntuu, että pitäisi hankkia t-paita, missä lukee, että "Herpes-tapaus" :)
Lohduttaudun sillä, että en todellakaan ole ainoa.
Muuten, mietin tuossa, että oletteko kokeilleet koskaan sitä huuleen laitettavaa herpeslaastaria alapään limakalvoille? Toimisikohan se siellä, niin ei pissaaminen pahimmassa vaiheessa kirvelisi niin paljon.