Hei!
Olemme olleet mieheni kanssa 7 vuotta yhdessä, ja siitä noin vähä yli 2 vuotta naimisissa. Ja pieni poikamme syntyi 9kk:tta sitten. olen aina rakastanut miestäni yli kaiken. Ja onhan niitä ongelmiakin ollu jos jonkin moista, mutta aina on selvitty niistä... Nyt sitten mieheni yht äkkiä sanoi että haluaa erota koska tunteet eivät ole enään samat kuin ennen, hän kuulemma kyllä rakastaa mutta ei niinkuin pitäisi. En olisi IKINÄ uskonut että hän haluaisi erota! Onko muita samassa tilanteessa olevia? Olisi kiva kuulla miten olette päässeet yli kaikesta tuosta paskasta.. :( Oloni on aivan kauhea koska en haluaisi päästää mihestäni irti, kysyn vain kokoajan itseltäni onko pakko??? Mutta eihän sitä voi pakollakaan toista suhteessa pitää.. luulin että tämä mies olisi koko elämäni mies, mutta näköjään toisin kävi :(
Olemme olleet mieheni kanssa 7 vuotta yhdessä, ja siitä noin vähä yli 2 vuotta naimisissa. Ja pieni poikamme syntyi 9kk:tta sitten. olen aina rakastanut miestäni yli kaiken. Ja onhan niitä ongelmiakin ollu jos jonkin moista, mutta aina on selvitty niistä... Nyt sitten mieheni yht äkkiä sanoi että haluaa erota koska tunteet eivät ole enään samat kuin ennen, hän kuulemma kyllä rakastaa mutta ei niinkuin pitäisi. En olisi IKINÄ uskonut että hän haluaisi erota! Onko muita samassa tilanteessa olevia? Olisi kiva kuulla miten olette päässeet yli kaikesta tuosta paskasta.. :( Oloni on aivan kauhea koska en haluaisi päästää mihestäni irti, kysyn vain kokoajan itseltäni onko pakko??? Mutta eihän sitä voi pakollakaan toista suhteessa pitää.. luulin että tämä mies olisi koko elämäni mies, mutta näköjään toisin kävi :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mies ilmoitti vajaa kaksi viikkoa sitten haluavansa lähteä miettimään asioita sukulaisilleen. Odotin rauhassa ja ajattelin, että toki takaisin tulee, kunhan saa ajatuksiaan selvitettyä.
Tuli juttelemaan kanssani kun pyysin viikko sitten. Sanoi, ettei enää rakasta, eikä näe syytä jatkaa. Ennen hänen lähtöään olimme jutelleet ja vakuutti, että rakasti. Näin kyllä, että kaikki ei ole hyvin, yritin suostutella pariterapiaan jne., sanoi aina että kaikki ihan hyvin.
Tänään kävimme tekemässä avioerohakemuksen. Jaettiin tavaroita paperilla, lapsen elatusmaksuja käytiin läpi jne.
En todellakaan tiedä voiko tästä selvitä. Tyttö, 1,5 v pitää kuitenkin kovasti elämässä kiinni. En olisi minäkään voinut uskoa, että tässä käy näin, meidän ei pitänyt olla niitä jotka lopettaa ilman taistelua, ja nyt mies jätti täysin ilman ennakkovaroituksia.
Moikka,
Samassa veneessä ollaan täälläkin :( Mun ihan kauheen vaikea hyväksyä sitä, että mulla ei ole valtaa tilanteeseen. Miten toinen voi vain keskenään päättää, ettei halua olla yhdessa. Tuntuu 12 vuotta valuneen aivan hukkaan!! Ihana lapsi tästä toki jää, mutta se saa toisaalta asian tuntumaan vielä kauheammalta. Raukka joutuu kokemaan avioeron ja on kuitenkin jo siinä iässä, että ymmärtääkin asioita, mutta ei tarpeeksi vanha, että ossisi niitä käsitellä. Tää on kyllä ihan hirveetä. Voimia ja jaksamista teille, jotka olette joutuneet samaan tilanteeseen!!
Hei,
Olisi kiva kuulla kohtalotovereiden kuulumisia, miten teillä menee nyt?
Minulla alkaa jo olo tasoittua, ajoittain kyllä heittelee mielialat ja surettaa ja vihastuttaa, mutta muuten olen arjen lapsen kanssa saanut rullaamaan aikalailla mukavasti... Ja toisaalta nauttinutkin yksin olosta.