Enpä tiedä tuleeko tekstini laitettua oikealle palstalle, mutta olkoon.
Minua piruttaa eniten mieheni. Asuimme joskus mieheni kanssa hänen vanhempien kanssa saman katon alla ja kaikki oli aluksi niin "ok". Mutta mutta... kun esikoiseni syntyi anoppini alkoi ottaa minun äiteyteni omiin käsiinsä. No, siedin sitä jonkin aikaa. Mies oli kiun pikkutytön "pillupässi". Aina minä oli syypukki kaikkeen jos jokin meni päin seinään tai valitin anoppini käytöksestä. No, kerran pinna puhkes ja saipa se kirottu akka kuulla ansaitsemaansa.
Muutimme kauas kauas pois vuosi sitten enkä ole vieläkään puhekontaktissa heihin. Mies pässini on ja aina kun näkee heidät muuttuu iloiseksi. no, se siitä..
Eniten olen vihainen siitä, että nykyisin minä käyn töissä, olen postinjakaja ja työn jälkeen olo ei ole kovin ok. mieheni hoitaa lasta kotona, hän ei puhu suomea joten lähetin hänet kurssille. Hän jätti kurssin. ja vielä kun avaan oven poikani juoksee syliin mikä ihan ok, mutta kun otan hänet syliin en saa mitenkään päästettyä hänet maahan koska itku on pahanlaatuinen(poikani on noin 1v.)
Sen lisäksi teen ruuat (useinmiten hoidan kaikki kotityöt yhdellä kädellä, kun toisessä on vauva), siivoan, vien poikani ja "mieheni" lenkille kun ei itse näytä osaavan.käyn kaupassa ja töitten jälkeen hoidan lasta. Hän vain pelaa koneen ääressä mikä saa minut hulluksi. Ja kun raivostun hän neuvoo minua hankkiutumaan hoitoon.
eli minä hoidän kaikki asiat ja hän haluaa vapaata "omaa aikaa". entä minä??? minua alkaa jo ahdistaa rinnassa. En saa nukutuksi kun olen henkisesti jo niin väsynyt. Olen alkanut rikkoa ja lyödä esineita, itken miltei aina, huudan. Pelkään etten vahingoita pienokaista (en tarkoita lyödä jne. vaan ettei huudot ja sen sellaiset tapahdu hänen läsnäollessaan). Rakastan poikaani. mitta miestäni? enpä tiedä.
Hän pierailee, röyhtäilee, pissaessaan likaa koko pöntön..ei pese hampaitaan, valvoo 3:meen... ei syö säännöllisesti...
Tuntuu, että minulla on kaksi lasta! sexikään ei maistu tuollaisen kanssa.
mitä *ittua tehdä jotta saisi hänestä kunnon ihmisen????
Minua piruttaa eniten mieheni. Asuimme joskus mieheni kanssa hänen vanhempien kanssa saman katon alla ja kaikki oli aluksi niin "ok". Mutta mutta... kun esikoiseni syntyi anoppini alkoi ottaa minun äiteyteni omiin käsiinsä. No, siedin sitä jonkin aikaa. Mies oli kiun pikkutytön "pillupässi". Aina minä oli syypukki kaikkeen jos jokin meni päin seinään tai valitin anoppini käytöksestä. No, kerran pinna puhkes ja saipa se kirottu akka kuulla ansaitsemaansa.
Muutimme kauas kauas pois vuosi sitten enkä ole vieläkään puhekontaktissa heihin. Mies pässini on ja aina kun näkee heidät muuttuu iloiseksi. no, se siitä..
Eniten olen vihainen siitä, että nykyisin minä käyn töissä, olen postinjakaja ja työn jälkeen olo ei ole kovin ok. mieheni hoitaa lasta kotona, hän ei puhu suomea joten lähetin hänet kurssille. Hän jätti kurssin. ja vielä kun avaan oven poikani juoksee syliin mikä ihan ok, mutta kun otan hänet syliin en saa mitenkään päästettyä hänet maahan koska itku on pahanlaatuinen(poikani on noin 1v.)
Sen lisäksi teen ruuat (useinmiten hoidan kaikki kotityöt yhdellä kädellä, kun toisessä on vauva), siivoan, vien poikani ja "mieheni" lenkille kun ei itse näytä osaavan.käyn kaupassa ja töitten jälkeen hoidan lasta. Hän vain pelaa koneen ääressä mikä saa minut hulluksi. Ja kun raivostun hän neuvoo minua hankkiutumaan hoitoon.
eli minä hoidän kaikki asiat ja hän haluaa vapaata "omaa aikaa". entä minä??? minua alkaa jo ahdistaa rinnassa. En saa nukutuksi kun olen henkisesti jo niin väsynyt. Olen alkanut rikkoa ja lyödä esineita, itken miltei aina, huudan. Pelkään etten vahingoita pienokaista (en tarkoita lyödä jne. vaan ettei huudot ja sen sellaiset tapahdu hänen läsnäollessaan). Rakastan poikaani. mitta miestäni? enpä tiedä.
Hän pierailee, röyhtäilee, pissaessaan likaa koko pöntön..ei pese hampaitaan, valvoo 3:meen... ei syö säännöllisesti...
Tuntuu, että minulla on kaksi lasta! sexikään ei maistu tuollaisen kanssa.
mitä *ittua tehdä jotta saisi hänestä kunnon ihmisen????
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos suhde vie sinulta huomattavasti enemmän kuin antaa, niin mikä vaihtoehto jää jäljelle..?
Tosiasia on, että et voi muuttaa tuota toista! Usko huviksesi. Minä yritin 12 vuotta, ja nykyinen mieheni 25 vuotta. Ei mitään muutosta. Ainut muutos oli, että opetteli hetkittäin olemaan niin täysin välittämättä, että eli jo aivan eri maailmassa kuin toinen.
Harkitse elämääsi, älä pidä lapsenasi miestäsi, mieti mitä haluat. Tsemppiä.
normaalia, että 1-vuotias lapsi takertuu äitiinsä kun hänet näkee. Takertuu vielä kauan.
Elämän perusta luodaan n. 3-vuotiaaseen mennessä. Anna syliä ja turvaa niin paljon kuin mahdollista.
Aika kuluu nopeaan loppujen lopuksi.
korkea aika tehdä lopullinen päätös ennen kuin lapsesi varttuu. Ei tuollaista voi kukaan sietää ja miksi pitkittää väistämätöntä? Itse miehenä en haluaisi puuttua toisten asioihin näinkään paljon, mutta kuulostaa siltä että miehesi käyttää sinua vain hyväkseen. Minkäköhän maalainen hän muuten on? Joissain kulttuureissa anopilla on suuret vastuut/oikeudet hoitaa lapsenlapsiaan, mutta miehen kuuluisi vähintäänkin sopia siitä sinun kanssasi ensin. Koeta kestää...