Pari viikkoa sitten ajattelin irtautua arjesta ja menin yhden nettitutun (nainen) luona käymään, nähtiin ekaa kertaa silloin....
Ihan kaverimielessä sinne menin mutta toisin kävi, ihastuin siihen, mutta sepä naikkonen rakastui minuun....
Se naisen sydän ja luonne ovat kyllä täyttä kultaa.... Kasvot kauniit.... Ihana ääni.... Mutta se iso miinus onkin että tämä tyttö onkin näin kauniisti sanottuna HIEMAN pyöreähkö....
Olenko minä pinnallinen paskiainen jos tuon asian annan vaivata? Ei saata toista noin ihanaa tulla mulle vastaan...
Mutta silti se tuntuu olevan niin iso miinus minulle.... Mitä minän tekisin, osaatteko auttaa? :(
Ihan kaverimielessä sinne menin mutta toisin kävi, ihastuin siihen, mutta sepä naikkonen rakastui minuun....
Se naisen sydän ja luonne ovat kyllä täyttä kultaa.... Kasvot kauniit.... Ihana ääni.... Mutta se iso miinus onkin että tämä tyttö onkin näin kauniisti sanottuna HIEMAN pyöreähkö....
Olenko minä pinnallinen paskiainen jos tuon asian annan vaivata? Ei saata toista noin ihanaa tulla mulle vastaan...
Mutta silti se tuntuu olevan niin iso miinus minulle.... Mitä minän tekisin, osaatteko auttaa? :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen itse miettiny myös, että annanko ulkoisten asioiden vaikuttaa liian paljon? Mut kai karu totuus on et oon tosi pinnallinen paska. Ei se pyöreys ole niin paha asia, jos nainen on itse itsevarma. Tietenkin jos nainen on asenteella "tiedän, olen läski, anteeksi" niin onhan siinä vaikeata naisellakin. Mutta jos hän on itsevarma ja sujut itsensä kanssa niin teillä tuulee varmasti olemaan hauskaa;> Ja onhan pieni pinnallisuus tervettä:)
Olen myös törmännyt samaan tilanteeseen.
Ymmärsin silloin, että vaikka sydän on kultaa ja hän on muuten mahtava. Niin se paino vain vaivasi minua, enkä uskonut pääseväni asian yli. Eli luulen, että jos asia vaivaa sinua niin se tulee vaivaamaan myös jatkossa. Eikä kukaan halua elää niin, että tälläinen asia vaivaa aina takaraivossa.
Joten... Jos aiot yrittää päästä siitä yli, niin toivon että onnistut. Mutta jos et halua jatkaa hänen kanssaan tästä syystä niin minä en ainakaan tuomitsisi sinua siitä. On se pieni pinnallisuus terveellistä:)
..tutustut enemmän persoonaan. Sitten tiedät, tykkäätkö enemmän.
Itselle kävi niin, että tutustuessani ihanaan mieheen, ihastuin hänen persoonaansa ja raamikkaaseen ulkomuotoon. Olimme molemmat kuitenkin varattuja, joten vasta vuoden päästä kun olimme molemmat vapaita, saimme tilaisuuden olla yhdessä.
Huomaan, että hänelle on tullut aika lailla vatsaa, eikä huuletkaan ole sellaiset, joita olen aina haaveillut suutelevani, mutta kun toisesta pitää ihmisenä, ei ulkonäkö ole tärkeää.
Hän on lämmin, pehmeä, hellä, hyvä keskustelija, empaattinen, huumorintajuinen ja kerrassaan rakastettava ihminen. Hän on aito.
En sanoisi suorastaan pinnalliseksi. Jos se on sitä, että et kehtaa näyttää kavereille isoa naista, SE on pinnallista. Mutta jos toisen ulkoinen olemus pahasti tökkii, mitä mahdollisuuksia teillä on säilyttää intohimo ? Ei haluja voi käskeä. Enkä nyt tarkoita pintakiiltoa eli vaatetusta tai muuta alastoman kropan lisuketta.
Ulkoiset raamit vetoaa matelijanaivoihin, syvästi alkukantaisiin voimiin. Mieltymykset siellä ovat pysyvää sorttia. Jos kumppani suurinpiirtein sopii siihen kuvaan, rakastut häneen aina uudelleen... edellyttäen tietysti, että hänen persoonansa on yhtä ihana.