Taas olis tulossa perinteistä naisen mietiskelyä miehen käytöksestä... mutta mennäänpä asiaan. Ollaan etäsuhteessa. Kumpikin tiesi, että vaikeaahan tästä tulee, mutta haluttiin yrittää. Mä tahdoin ottaa ihan rauhassa, mutta mies melko pian jo kertoi rakastavansa mua jne. Alusta asti oli outoa se, etten koskaan saanut häntä tulemaan tänne mun luokseni, mutta toisaalta mulla oli itellä helpompaakin tuo reissaaminen.
Nyt mies halus aikaa itselleen... aikaa miettiä asioita. Kysyin etteikö olisi helpompaa vaan erota, mutta kuulemma hän ei halunnut ottaa edes kantaa. Mies ei haluu puhuu asiasta, ei halua nähä mua mutta soittelee, viestittelee, laittaa mailia sekä kirjoittelee mesessä, ihan kuin mikään ei olisikaan vialla. Mutta kun varovasti mainitsen että olis kiva nähä tai jotain muuta vastaavaa, niin hän vaihtaa äkkäi aihetta. Kuulemma ei ole muita naisia, kuulemma ei tiedä mitä haluaa...
Musta vaan tuntuu että mua pidetään varalla. Seksistähän tässä ei ole kysy, kun herra on nyt itse päättänyt ettei sitä harrasteta (puhelinseksiä kylläkin.... :D) mutta jotenkin musta tämä ei ole oikein. En ymmärrä, en tajua missä mennää. Olen pihalla. Annan sitä aikaa, mutta kun toinen pitää kuiten yhteyttä niin se on todella vaikeaa olla ajattelematta tätä tilannetta. En oikein voi elää omaakaan elämää eteenpäin kun toinen roikkuu. Toisaalta nyt mulla on aikaa kaikelle omille menoille, mihin ei aikoihin ollutkaan mahdollisuutta. Kaikki viikonloput meni ennen reissatessa...
Kaikenlisäksi mulla oli tässä merkittäviä muutoksia elämässä... eikä silloinkaan poikaystäväni halunnut tulla tänne luokseni. Oli muuttoa ja juhlia ja kaikkea... Koko suhteen aikana hän ei ole suostunut tulemaan luokseni ja se häiritsee minua todella paljon. Miksi ei? Ja nyt mä en siis saa mennä hänen luoksekkaan...
Nykyisin en ite ota ite yhteyttä poikaystävääni. Annan hänen hoitaa yhteyden ottamisen. Tietty vastaan maileihin ja viesteihin ja puheluihin, mutta annan hänen tehdä aloitteen. Eli ei voi sanoa että roikkuisin hänessä. Pyrin tällä antamaan sitä "tilaa". Mutta on tämä ihan kauhea ja sekava tilanne minusta...
Nyt mies halus aikaa itselleen... aikaa miettiä asioita. Kysyin etteikö olisi helpompaa vaan erota, mutta kuulemma hän ei halunnut ottaa edes kantaa. Mies ei haluu puhuu asiasta, ei halua nähä mua mutta soittelee, viestittelee, laittaa mailia sekä kirjoittelee mesessä, ihan kuin mikään ei olisikaan vialla. Mutta kun varovasti mainitsen että olis kiva nähä tai jotain muuta vastaavaa, niin hän vaihtaa äkkäi aihetta. Kuulemma ei ole muita naisia, kuulemma ei tiedä mitä haluaa...
Musta vaan tuntuu että mua pidetään varalla. Seksistähän tässä ei ole kysy, kun herra on nyt itse päättänyt ettei sitä harrasteta (puhelinseksiä kylläkin.... :D) mutta jotenkin musta tämä ei ole oikein. En ymmärrä, en tajua missä mennää. Olen pihalla. Annan sitä aikaa, mutta kun toinen pitää kuiten yhteyttä niin se on todella vaikeaa olla ajattelematta tätä tilannetta. En oikein voi elää omaakaan elämää eteenpäin kun toinen roikkuu. Toisaalta nyt mulla on aikaa kaikelle omille menoille, mihin ei aikoihin ollutkaan mahdollisuutta. Kaikki viikonloput meni ennen reissatessa...
Kaikenlisäksi mulla oli tässä merkittäviä muutoksia elämässä... eikä silloinkaan poikaystäväni halunnut tulla tänne luokseni. Oli muuttoa ja juhlia ja kaikkea... Koko suhteen aikana hän ei ole suostunut tulemaan luokseni ja se häiritsee minua todella paljon. Miksi ei? Ja nyt mä en siis saa mennä hänen luoksekkaan...
Nykyisin en ite ota ite yhteyttä poikaystävääni. Annan hänen hoitaa yhteyden ottamisen. Tietty vastaan maileihin ja viesteihin ja puheluihin, mutta annan hänen tehdä aloitteen. Eli ei voi sanoa että roikkuisin hänessä. Pyrin tällä antamaan sitä "tilaa". Mutta on tämä ihan kauhea ja sekava tilanne minusta...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minulle jäi täysin epäselväksi, mitä sinä saat tästä ns. "suhteesta"? Vai onko teillä edes suhdetta? Minusta tuo kaikki kuulosti enemmänkin mielikuvitussuhteelta jos edes siltä.
Minä ainakin viettäisin huoltetonta sinkkuelämää jos tuossa olisi kaikki, mitä minulle tarjottaisiin.
missäs sinun mielikuvituksesi oikein majailee?
tää oli suhde jossain vaiheessa, mutta en tiedä mitä tämä nykyään on..
kyllä tätä alkujaan pystyi ihan oikeaksi suhteeksi sanomaan... nykyisellään en itsekkään tiedä mitä tämä oikein on
Kyllä se varmaan OLI suhde, mutta mitä siitä on jäljellä? Sekö, että sanotaan ääneen: "Jätän sinut." tai "Haluan lopettaa suhteen."
Meissä on varmaan se ero, että jos en ole varma olenko suhteessa, niin mielestäni en ole. Sinä taasen optimistisena ihmisenä ajattelet edelleen olevasi.
Juurihan minä puhuin mielikuvitussuhteesta. Halutko vielä, että kerron omista mielikuvitusystävistäni? ;-)
kyllä kiitos, kerro, kerro! Onko sua muuten oikeasti olemassa?
En ainakaan usko. Onko kukaan mukamas nähnyt koskaan? Hä-hää! ;-)
...