Mieheni ilmoitti muutama päivä sitten, ettei enää halua jatkaa suhdettamme, koska hänen mielestään tämä ei yksinkertaisesti toimi.
Elämäntilanne on sellainen, että minulla on viikko aikaa päättää haluanko pitää lapsen jota hänelle odotan. Yhteisiä vuosia on takana, minulla yksi lapsi entisestä avoliitosta ja nyt olen jäämässä taas yksinhuoltajaksi.
Minua pelottaa, koska en halua valita vaihtoehtoa abortti ja päättää asiaa näin, koska mielestäni se ei ole lapsen syy.
Mieheni kanssa juteltua, hän olisi valmis harkitsemaan vielä yhteistä eloa, mutta silti on nyt epävarma tunne. Onko tai onko ollut kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Sydäntä raastaa ja tuntuu, että haluaisin vain nukkua pois. Olen valmis tekemään kaikkeni suhteemme eteen, mutta niin epävarmaa kun se onkin, en ole varma riittääkö se. Rakastan häntä sydämeni pohjasta, vaikka sitä en ehkä aina osaa näyttääkään. Onhan se niin, että suhteessa kuitenkin tulee arki eteen, vaikeuksia on, mutta eikö niiden kautta juuri suhdetta rakenneta? Lapsi on toivottu ja olemme kauan yrittäneet. Nyt koko elämältä ollaan viemässä pohja.
Elämäntilanne on sellainen, että minulla on viikko aikaa päättää haluanko pitää lapsen jota hänelle odotan. Yhteisiä vuosia on takana, minulla yksi lapsi entisestä avoliitosta ja nyt olen jäämässä taas yksinhuoltajaksi.
Minua pelottaa, koska en halua valita vaihtoehtoa abortti ja päättää asiaa näin, koska mielestäni se ei ole lapsen syy.
Mieheni kanssa juteltua, hän olisi valmis harkitsemaan vielä yhteistä eloa, mutta silti on nyt epävarma tunne. Onko tai onko ollut kenelläkään vastaavaa tilannetta?
Sydäntä raastaa ja tuntuu, että haluaisin vain nukkua pois. Olen valmis tekemään kaikkeni suhteemme eteen, mutta niin epävarmaa kun se onkin, en ole varma riittääkö se. Rakastan häntä sydämeni pohjasta, vaikka sitä en ehkä aina osaa näyttääkään. Onhan se niin, että suhteessa kuitenkin tulee arki eteen, vaikeuksia on, mutta eikö niiden kautta juuri suhdetta rakenneta? Lapsi on toivottu ja olemme kauan yrittäneet. Nyt koko elämältä ollaan viemässä pohja.
Vastaukset 15
Vanhimmat
yhteyttä perheneuvolaan ja kiireesti!
Entä jos ei mieheni suostu siihen? Jos hän sanookin, ettei se auta. Puhuimme eilen asiasta, hän vaikutti nyt hieman epävarmalta, kun eroamisesta puhuimme ja sanoin, ettei voi tehdä mitään pahempaa, kuin jättää nainen joka on raskaana. Yksin on vaikea kantaa tätä vastuuta vaikka kokemusta yhestä lapsesta jo onkin, mutta ei ilman isän tukea.
Katsoin 4:lta, meille tuli vauva, ohjelmaa. Kyseisessä ohjelmassa puhuttiin isän peloista, isäksi tulemisesta ja siitä miten siinä oleva mies sanoi pelkäävänsä suhteen muuttuvan ja eron tulevan, koska vauva tulee. Voisikohan pohjimmainen syy kuitenkin olla pelko?
tuo on. Saa sitä pelon hankittua itselle vaikka paskalla käynnistä!
Hyvä, kun miehesi sanoo sen heti, ettei synnytyksestä häviä. Omani saattoi synnytykseen ja lähti autoa viemään parkkiin. Sille tielleen katosi ja takaisin en ottanut!
Jos ei ole miehessä munaa vastata tekemisiinsä niin vätyksiä nurkkiini en halua, Hyvin olen lapseni kanssa pärjännyt ja niin pärjäät sinäkin, kunhan vain katsot tosiasioita silmiin!
niin se on selvä merkki haluttomuudesta edes yrittää.
Mun ukko petti mua silloin kun olin raskaana ja lopetti suhteen vasta kun vauva oli pari kk vanha. Suhde oli puhelinkeskusteluja ja 1 kerta sängyssä, mihin sit hyytyikin. Mies lopetti suhteen ja tilasi meille ajat parisuhdeterapeutille. Ja sinne mennään ensi viikolla.
Ja tämän pienen kultakimpaleen takia olen valmis vielä yrittämään, kyllä sen aika näyttää onnistuuko.
Ja yks syy tuohon pettohommaan oli just isäksi tulemisen pelko ja siitä oli jostain syystä helpompi puhua toiselle ihmiselle, kuin mulle.
Kai se tuntuu nyt vain niin pahalta. Tuntuu se siltikin, vaikka tiedän sen jo entuudestaan, että pärjännyt olen, vaikka yksin olen ollutkin.
En vain halua tarjota rikkinäistä perhettä lapselleni. Muutto tulee välittömästi 400km päähän, joten miten mieheni luulee lapsensa elämään edes osallistuvansa?!
Tätä en oikeasti halua, siellä on tuki ja turva ellen sitä rakastamaltani mieheltä saa.
Miksi miehen pelko voi olla noin suuri? Syyksi hän ei sano isäksi tulemista vaan sitä, että meidän suhde ei ole toiminut alun alkaen ollenkaan. Kysyin, miksi hän silti on niin kovasti halunnut lasta kanssani. En saanut vastausta.
Mies oli juuri levillä viikon ja sen jälkeen hän kertoi päättäneensä lähteä pois suhteestamme.
Nyt on vain niin tyhjä olo. Pitäisi varmaan hakea apua, mutta en vain tiedä mistä.
itsekin sitä mietin joka päivä. Miksi?
Ei meitä naisia suotta sanota voimakkaammaksi sukupuoleksi, mehän kestetään mitä vaan paskaa sit ku meillä on lapset.
Niiden takia on pakko kestää, vaikka tuntuu et pää hajoo just nyt.. kuitenkin vaan lepertelen vauvalle ja jatkan elämää ja yritän nähdä valoisat puolet.
Mut rankkaa sulla tulee olemaan, mut on se vauva sen arvoinen. Mä takaan sen!
Ja nimestäs päätellen oot vielä nuori, joten sulla on paljon valinnanvaraa miestenkin suhteen! Kyllä niitä kunnon miehiikin on. Ja voihan se olla, että kun mies saa aikaa ajatella, niin alkaa se oma jälkikasvukin kiinnostaa, tosin sen varaan ei kannata laskee!
Ja toi teidän välisen suhteen toimimattomuuden mainitseminen "syyksi"; se on vaan helppo keksitty syy, kun ei mies taida itsekään tietää miksi. Silloinhan sitä helposti vierittää syyn tavallaan muiden kontolle.
Ja apua saat neuvolasta, kyllä sieltä ohjataan eteenpäin. Päätät vaan, et sä voit puhuu niille!
Niinhän se on. Paskaa saa aina niskaansa sen vuoksi, että miehet tietää sen, että naisen on vain pakko kestää.
Mies lupas vielä miettiä, mutta tarvitsee kuulemma miettimis aikaa ja viihtyy kaikkialla muualla, kuin kotona.
Tunnen suunnatonta tuskaa sen vuoksi, että minun poikani, 4 -v joutuu kärsimään tästä tilanteesta myös. Ahdistaa, kun tuntuu, ettei miehellä ole poikaani minkäänlaista kiintymys suhdetta vaikka yhdessä ollaan tässä oltu jo pidemmän aikaa.
Kyllä tämä tästä. Toivon näkeväni vielä joskus onnen ja pysyväni vahvana.
Minulla ei ole aikomusta jäädä miehen vuoksi roikkumaan tällaiseen tilanteeseen.. Stressi on kuitenkin niin paha asia vauvallekkin.
naisensa kanssa ja testasi tätä viikon ajan onko hyvä sängyssä ja seksissä varsinkin muut mitä hän naiseltaan vaatii.
Kun testi antoi positiivisen tuloksen, niin uskaltaa sanoa että nyt mä lähden, hoida sä se äpärä mä jatkan elämää uuden kanssa, se on so long now, baby.
Sinuna miettisin todella mitä teet! Jäätkö yksin lapsen kanssa vai teekö...? Toinen mahdollisuus on, että lapsen synnyttyä ilmoitat ex ukollesi, että so long now, baby, mä oon oman urakkani tehnyt, nyt on sulla hoidettavana sen hedelmä!
Kaikkien kannalta olisi parempi mikäli lapset tehtäisiin ja kasvatettaisiin toisen ihmisen kanssa ja muut asiat hoidettaisiin taas ihan toisen ihmisen kanssa.
Parisuhteen ja perheen yhdistäminen on nykymaailmassa mahdoton urakka ja siitä kertovat erotilastot ja tuhannet yksinhuoltajaperheet.
Lisäksi nuorena solmitut liitot alkavat usein vääristä syistä kuten esim monet nuoret miehet haluavat vain kauniin naisen ja se riittää siinä kohtaa.
Kun mieskin kasvaa (joskus niin käy) hän huomaa ettei se pelkkä kaunis vaimo riitäkkään ja varsinkin arki vie ne kaikki kuvitelmat mitä joskus oli seksintäytteisestä yhdessäolosta ja sukkanauhoissa kulkevasta kotihengettärestä.
Mehän aluksi ruokimmekin tätä mielikuvaa, eikö?
Yhtäkkiä mies alkaakin kaipaamaan sielunkumppanuutta johonkin etänaiseen tai poikamiesvapautta ja pakenee paikalta.
Me naiset jäämme lastemme kanssa odottelemaan aikoja jolloin jäisi sitä aikaa sitten hakea parisuhdetta. Omistaudumme vain lapsillemme mutta niinhän se pitääkin...kuka sen muuten tekisi.
Jonkunhan se täytyy tehdä.
Monet naiset hakevat kuitenkin uudestakin miehestä lapsilleen isää ja siitähän ei uusiomiehet tykkää.
Miehet varoittelevat toisiaan yh-äideistä.
Parisuhde ja perheelo on kaksi niin eri asiaa että nostan hattua niille pariskunnille jotka kykenevät nämä yhdistämään. Varsinkin nuorille miehille jotka kykenevät ottamaan vastuuta valinnoistaan.
Se ei ole edes normaalia.
Miksiköhän jotkut naiset ottavat huomattavasti vanhemman miehen? Oliskohan siinä taustalla luottettavuutta ja turvallisuutta.
(Ikestä ei puhuta nyt)
miksi naiset yleensä alkavat lasten lähihuoltajiksi? miehet häipyvät niin kauan kuin tuhka tuuleen kun naiset antavat heidän tehdä niin. isät lähihuoltajiksi vain järjestään niin alkavat miehetkin oivaltaa, ettei vastuu lapsista todellakaan kuulu vain naisille vaan ne ovat yhteisiä lapsia. lisäksi miehet yleensä tienaavatkin enemmän, mikä olisi lasten etu, nykyään monet yht elävät aika tiukilla. mies pystyy olemaan hyvä vanhempi lapsilleen, yhtä rakastava ja huolehtiva kuin nainenkin, mutta kun naiset eivät osaa muuta kuin toistaa vanhoja malleja, vaikka nykymaailma on erilainen. mä olen omalle miehelleni tehnyt selväksi kun lapsia alettiin tekemään, että jos pettää tai jättää, niin minä lähden ja lapset jää hänelle. hänellä on enempi varallisuutta vaikka tulot ovatkin nykyään yhtä hyvät suunnilleen. mutta mä tein urakan osani kun tein lapset ja hoidin ne kotona parivuotiaaksi asti. rakastan miestäni, rakastan lapsiani, mutta yhksi en vain ala. sillä periaatteella on liittoon lähdetty ja niin mennään. elämä voi yllättää, mutta jo keskusteleminen ajoissa avaa molempien silmät siitä, mihin on sioutumassa. suosittelen lämpimästi kaikille, ajoissa.
Se "ettei enää halua jatkaa suhdettamme, koska hänen mielestään tämä ei yksinkertaisesti toimi" on typerin syy jättää huolellisesti ja harkinten aikaan saatua, vielä syntymätöntä, ihmistä.
Kuinka sinä, hyvä nainen, menet levittelemään polviasi miehille ja hankkiutumaan raskaaksi heidän kanssaan ennenkuin olet edes nähnyt vaivaa taata laillisesti lasten taloudellisen aseman? Tässä on tulossa jo lapsi numero kakkonen joka on jäämässä vaille isä-hahmoa ja edustajaa. Kuinka monta lasta sinä aiot tehdä ennenkuin tajuat että lapset tarvitsevat sekä isän että äidin ja että lasten etujen mukaista on vanhempien olla laillisesti naimisissa.
Jos alat pajattamaan sitä rumbaa että ei se yksi typerä paperinpalanen tuo onnea perheeseen, olet ehkä oikeassa (valitsethan sinä itse miehesi) mutta se tuo turvaa ainakin lapsillesi.
Se että "rakastat" tuota livistäjää sydämmesi pohjasta, ei takaa lapsillesi ruokaa eikä vaatteita, puhumattakaan koulutuksesta. Nuo ovat konkreettisia asioita joihin pelkkä "rakkaus" ei riitä.
Lapsen syntymän jälkeen, tee itsellesi ja kaikille suuri palvelus ja sterilisoi itsesi. Sinun kykysi valita siittäjiä on hyvin outo. Ja pysy noista siittäjistä erossa, lapsesi eivät tarvitse "miehiä" elämäänsä, "miehiä" jotka eivät edes välitä heistä.
Ja millä ihmeen ajalla sinä laukkaat miesten peräsä, eikö tuo jo tekemäsi pienokainen vienyt kaiken aikasi? (se on mitä yleensä tapahtuu normaaleille naisille, heidän yksin hoitaessaan lastaan, siinä ei todellakaan jää aikaa miesten perässä juoksemiseen!)
Ennenkuin "rakastamasi" siittäjä pääsee livistämään, vaadi häntä joko vierailuule maistraattiin tai laikimiehen luo jossa laillisesti sitoutuu olemaan kanssavastuussa lapsestaan seuraavat 18 vuotta.
Sinä et saa tekeytyä typeräksi ja evätä lapselta sitä mikä hänelle laillisesti kuuluu.
Asiahan on niin, että minua on kosittu ja naimisiinhan meidän "piti" mennä. Mies lupasi vielä harkita, mistä Jumalalle kiitos!
Onko se niin, että viattoman ihmisen (vauvan) pitää kärsiä siitä jos mies on päättänyt lähteä?
Ei asiat ole ihan noin mustavalkoisia, kun sinä ajattelet.
Ensimmäisen lapsen isä oli väkivaltainen ja hakkasi minua, onko asia niin, että lasten vuoksi pitää kestää ihan mitä paskaa tahansa, ettei millään muulla ole väliä, kun sillä, että on naimisissa. Silloinko kaikki asiat sujuu suhteessa?
Tuo oli vähän liioiteltu juttu. En edes saisi sterilisaatiota, koska olen vasta 22, eikä se kenellekkään kuulu, montako lasta minä teen, koska olen hyvä äiti ja pystyn taata taloudellisesti heille yvän elämän. Ilman että tarvitsee sossun luukulle mennä! Kyllä tässä on kyse nyt ihan muusta...
Mietippä vähän..
Jos vauva toivottu niin pidä vain se vaikka suhde päättyisikin. Kyllä kahden lapsen kanssa pärjää yksinkin. Voi olla että miehelle tuli paniikki, joten katso miten suhteellenne käy ja keskustelkaa asioista. Isäksi kasvaminen yleensä tapahtuu lapsen synnyttyä. Nainen tajuaa lapsen ihan erilailla lkuin mies, jolle asia konkretisoituu vasta syntymässä.
Erot ja ihmisesuhde kiemurat ovat ikäviä. Tärkeää on varmaan tajuta että pystyy ja pärjää vaikka olisi lasten kanssa yksinhuoltajakin. Nainen voi olla onnellinen ilman miestäkin vaikka toki elämä ja vastuu lapsista yksin on rankkaa.
Tsemppiä sinulle mitä ikinä päätätkin!
Kiitos neuvosta. Mies kävi kanssani ultrassa ja ilmeisesti ymmärsi nyt, että vauva on oikeasti tulossa..
Nyt on ihan hakoteillä, eikä enää itsekkään tiedä mitä haluaa. On vain parempi odottaa.
Kovasti tuntuu vaikealta tällainen ja hermoja raastaa, kun toinen ei osaa päättää. Olen silti miettinyt niin paljon asioita ja tullut siihen päätökseen, että varmasti pärjään ilman häntäkin. Onhan minulla ihana poika jota rakastan ja haluan hänelle vain parasta :)
Hyvää kevään jatkoa ja kiitos :)