Ero on jo melkein neljän vuoden päässä... silti ei enää tahdo halu "tiiviiseen parisuhteeseen" syttyä enää. Haluaa vain elää lastensa kans. Miehestä on ollut niin paljon harmia, ettei koe juurikaan enää niitä "hyviä puolia". Jos suhteen haluais, ei välttämättä enää haluais elää samassa taloudessa... Mistä johtuu?
Eron jälkeen..
Yksineläjä
71170
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kertakaikkiaan ole mitään mielenkiintoo kaksilahkeisia kohtaan, jotenkin tää on mun juttu olla tenavien kans kolmistaan. varmaan vaikea ero ja muut hankaluudet siinä tekivät musta "totaali" yksineläjän. Ja hyvältähän tää oikeasti tuntuu.
Minun erosta kulunut aikaa vain vuosi mutta ja liekö se syynä siihen, että mistään "tiivistä parisuhteesta" en edes haaveile. Jotenkin tuntuu, että minäkin haluan elää lasten kanssa meidän arkea ilman sitä kaksilahkeista. Rakkautta ja hellyyttä kaipaan ja sitä onneksi saankin mutta kumpikaan meistä ei halua sitoutua toiseensa niin, että edes miettisimme saman katon alle muuttamista ja perheidemme yhdistämistä. Meille riittää yhteiset hetket joista arki on kaukana.
Viekää ne lapset isälle ja eläkää niin kuten isä joutuu nyt pakon edessä elämään.
Saattaisi tulla vähän sosiaalisempia ajatuksia itsekkyyden sijaan.
Arvaa vaan miten mielelläni lapset isälleen veisin mutta eipä lasten isä ole lapsista kiinnostunut. Elämässä on nyt niin paljon mukavia, aikuisen ihmisen asioita ettei lapset siihen elämään mahdu. On ulkomaanmatkoja, Lapin-reissuja, hotelliviikonloppuja yms. Aina kun ehdotan tapaamista isällä on jotain muuta menoa. Vuoden aikana lapset ovat tavanneet isänsä 5 kertaa ja kerran jopa olivat yötä hänen luonaan.
Kyllä minulla sosiaalisia ajatuksia on ja palkatun lapsenvahdin avulla pääsen välillä kodista irrottautumaan. Mutta siitä huolimatta sitä kaksilahkeista en halua kotiini asumaan. Viikonlopun voi kyllä viettää meillä mutta sitten saakin lähteä jo omaan kotiinsa.
Näitä tapauksia, että isä ei halua lapsia luokseen on harvinaisen vähän verrattuna siihen joukkoon joka joutuu taistelemaan heidän huoltajuudestaan. Ja useimmiten häviää.
Näissä tapauksissa häviävät myös lapset, sillä ilman hyviä perusteita ei monikaan ala taistelemaan tätä nykyajan tuulimyllyä vastaan.
En ymmärrä miksi parisuhteen pitäisi olla itsetarkoitus. Multakin jatkuvasti kysellään no onkos ketään kiikarissa... ja että se potuttaa. Ne kyselijät onkin jääneet omaan arvoonsa.
Enenn kuin edes uuteen suhteeseen lähtee olisi hyvä oppia tosiaan elämään yksin ja itsenäisesti. Se ei sulje pois avun tarvetta esim. lasten hoidossa tms. mutta se on eri asia kuin parisuhde. Mielestäni nuo käsitteet on menneet nykypäivänä hieman sekaisin. Ihmekös sitten ettei uudet suhteet kestä kun mies on otettu vain arjen apulaiseksi.
Sen lisäksi miestä kiinnostaa itsenäinen nainen enemmän kuin miehistä riippuvainen nainen. Että jos sitten joskus joku 2-lahkeinen saakin sydämesi läpättämään voit olla varma että hän arvostaa sinun vahvuuttasi.
Aikansa kutakin. Jos sinulle tällä hetkellä lapset on tärkeitä eikä kukaan mies herätä mielenkiintoasi, senkun vaan keskityt elämääsi ja otat päivän kerrallaan. Ehkäpä sitten joku päivä kaikki meneekin mullinmallin ;)
en kaipaa naista talouteeni,, osaan silittää paitani itsekin enkä sen koommin tarvii tänne miestäkään,,niin paljon on ollut naisesta harmia,,,