Tässä mitään teinejä enää olla, anoppi kyllä käyttäytyy siten :)
Olimme miehen luona, tunsin itteni ihan ulkopuoliseksi kun tämä anoppi puhui pojalleen(miehelleni) pelkästään...
Minä yritin siihen väliin jotain sanoa, eivät olleet kuulevinaan(mieskin ilkesi olla töykeä minua kohtaan).
Lopulta korotin ääntäni, että kuuletko ukko!
Niin anoppi puuttui tähän...
Taitaa ämmä olla kateellinen...
Lapsemmekin ovat AINA hänen tai hänen sukunsa näköisiä(ei koskaan minun, vaikka minä heidät olen synnyttänytkin, ja vaikka kaikkien muiden mielestä lapsi olisi kuin ilmetty minä...)
Tämäkin saa minut epäilemään, että anoppi on todella mustis... ;)
Itseä kyllä inhottaa tuo "tuiteli tui, lapsi on ihan minuun tullut, tuo lapsi taas on omannut isänsä tuon-ja-tuon ja sukunsa (huom.HEIDÄN sukunsa) piirteet ym ym. MUTTA EI VAHINGOSSAKAAN KUKAAN LAPSI OLE TULLUT ÄITIINSÄ.
Aina yhtä "mukava" kuunnella tällaista...
Olimme miehen luona, tunsin itteni ihan ulkopuoliseksi kun tämä anoppi puhui pojalleen(miehelleni) pelkästään...
Minä yritin siihen väliin jotain sanoa, eivät olleet kuulevinaan(mieskin ilkesi olla töykeä minua kohtaan).
Lopulta korotin ääntäni, että kuuletko ukko!
Niin anoppi puuttui tähän...
Taitaa ämmä olla kateellinen...
Lapsemmekin ovat AINA hänen tai hänen sukunsa näköisiä(ei koskaan minun, vaikka minä heidät olen synnyttänytkin, ja vaikka kaikkien muiden mielestä lapsi olisi kuin ilmetty minä...)
Tämäkin saa minut epäilemään, että anoppi on todella mustis... ;)
Itseä kyllä inhottaa tuo "tuiteli tui, lapsi on ihan minuun tullut, tuo lapsi taas on omannut isänsä tuon-ja-tuon ja sukunsa (huom.HEIDÄN sukunsa) piirteet ym ym. MUTTA EI VAHINGOSSAKAAN KUKAAN LAPSI OLE TULLUT ÄITIINSÄ.
Aina yhtä "mukava" kuunnella tällaista...
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tmmärrä miki edes haaskaat tollasten juttujen ajatteluun.
Enemmän tosta sävystä tulee sellanen mieleen että sinä olet se joka on kiukkuinen kun et haluamaasi huomiota saa.
Jos näin on, niin oma anoppini oli samanlainen. Hän kun tuli vauvaa katsomaan, niin "onpa isot kädet, kenellä meidän suvussa on noin isot" Eipä tullut mieleen, että äidin sukuun oli tullut. Olin itse nuori ja arka, enkä vielä oikein tuntenut anoppini luonnetta, enkä tietenkään uskaltanut mitään sanoa! Mutta nyt on 20 vuotta kulunut ja toden totta me pystymme keskustelemaan vaikeistakin asioista. Se on kyl vaatinut parit suuttumiset ja kyläilylakon, kyllä hän siitä sitten on oppinut tavoille.
Pidä sinäkin oma pääsi ja mielipiteesi, mutta yritä pysyä rauhallisena, kun sanot oman kantasi asioihin. Huumoria peliin- kyllä se elämä siitä alkaa sujua- anna anopin ihan rauhassa sanoa mielipiteensä, mutta sä teet asiat teidän perheen parhaaksi. Terveisin nim. "anopilla omat mielipiteensä- niin myös minulla"
hänellä on jo ikää, muttei kuitenkaan mikään muumio vielä ole ;)
On todella inhottavaa kuunnella, ettei oma lapsi muistuta yhtään äitiään.
Tuskin kukaan kuuntelisi mielellään tällaista:
"Kenen näköinen sinä olet? En minä sinusta kyllä löydä yhtään MEIDÄN sukua? On tämä kummallista, kenen ihmeen näköinen sinä oikein olet, mistä tämä on piirteensä vetäissyt??"
Näin anoppi puhui vauvalle kun saapui vierailulle... Kun tosiaan kaikki muut sanoivat heti vauvan nähtyään, että on kuin ilmetty äitinsä.
Jotenkin tämä anopin käytös tuntui loukkaavalta.
Hän ei ole koskaan (meillä useampi lapsi) sanonut yhdestäkään lapsesta mitään (ulkonäkö, luonne tms) että olisi tullut äitiinsä, aina on joko häneen, mieheeni tai HEIDÄN sukuunsa lapset tulleet. Varsinkin kun sitä ollaan joka mutkassa painottamassa, aina.
Pakostikin tästä saa sellaisen kuvan että hän on kateellinen eikä pidä minua muuna, kuin lapsen-tekijänä HÄNEN sukuunsa.
ota ero suvusta mutta et puolisostasi, kerro se heille. olen tehnyt sen, siinä hyva testi rakastaako kumppanisi sinua.