1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
2. Kauanko liittonne kesti?
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
4. Miten etenit?
5. Elämäsi nyt?
KIITOS!
2. Kauanko liittonne kesti?
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
4. Miten etenit?
5. Elämäsi nyt?
KIITOS!
Gallup:eron
syyt?
184168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
1. Huomasin jo viisi vuoota ennen eroa mutta en uskonut enkä halunnut huomata.
2.17 vuotta
3.Kommunikaationpuute, oman ja yhteisen ajan puute, taloudellinen tilanne ja kunnioituksen loppuminen.
4.kivun, tuskan, katkeruuden, ikävän ja anteeksiannon kautta
5. Ei helppoa taloudellisesti mutta elän onnellisessa parisuhteessa missä puhutaan ja ollaan paljon yhdessä.
Olen luullut jo pitkään, ettei kukaan muu voi odottaa näin jumalattoman kauan asioiden etenemistä. Suuntaan tai toiseen. Kiitos.
1. Pari vuotta sitten
2. 10 vuotta
3. Yksipuolisuuden tunne. Välinpitämättömyys.
4. Ahdistus, masennus, ero
5. Ero vireillä
1. 4v ennen lopullista eroa
2. vajaa 8v
3. alkoholi,itsekkyys,tunteettomuus,vastuuttomuus
4. sisäistä työskentelyä vuosia,yrittämistä yhteiseen hyvään,lopulta hyväksyminen lähetyvään eroon.
5. 1vaihe erossa meneillään,lasten kanssa yksin,talo myynnis,rahallisesti helpompaa mutta henkisesti tiukilla odottelen oman elämän alkamista eri ympyröis.
1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
Kun riitojen aikana toinen oli täysin väliinpitämätön, tunteeton ja kylmä.
2. Kauanko liittonne kesti?
Puolitoista vuotta
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
Erilainen arvomaailma, kunnioitus minua kohtaan loppui, ehkä oli havaittavissa pientä henkistä väkivaltaakin.
4. Miten etenit?
Muutimme erilleen ja yritimme jatkaa suhdetta, mutta eihän siittä mitään tullut, huomasin että elämällä on annettavana minulle paljon parempaa, ja ennen kaikkea kunnioitusta muilta ihmisiltä; itsetunto parani huimasti!!
5. Elämäsi nyt?
Asun uudessa avoliitossa erittäin onnellisena! Mies on kaikkea muuta kuin edellä mainittu exäni. =)
Se että olen tähän elämänvaiheeseen taas päässyt, kesti lähes viisi vuotta. Mutta kyllä kannatti!!
1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
Kun ei enää välitä olla edes vihainen ja on täysin tyhjä olo.
2. Kauanko liittonne kesti?
7 v
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
klisheenomaisesta erilleen kasvaminen ja toisen pettäminen. Menimme liian nuorena yhteen emmekän keskustelleet omista haaveista ja odotuksista elämän suhteen realistisesti
4. Miten etenit?
hankit tietoisen pikasuhteen (kesti puoli vuotta) täyttämään tyhjiötä vanhan tutun kanssa. Mutta erovaiheessa ero tuntui jo paremmalta vaihtoehdolta kuin jääminen, joten en vaipunut siinä enää mihinkään masennustilaan vaan valo näkyi jo siinä vaiheessa tunnelin päässä. Tavattiin muutaman kerran exän kanssa platonisesti, mutta en lämmenyt enää. Uusi kämppä, työpaikka ja harrastus. Palasin lapsuudenharrastuksen (ratsastus) pariin.
5. Elämäsi nyt?
Naimisissa 5 vuotta, ihanan miehen kanssa, tasapainoinen elämä
1. Kun mies lähti ilmoittamatta ja löytyi toisen
luota
2. 15 v
3. Miehen alkoholi, pettäminen, kyvyttömyys
kohdata ongelmat,
molemminpuolinen kylmyys
4. Shokki, kyynelvirrat, katkeruus, itsensä
aliarvioiminen, kyynelvirrat, kodista
luopuminen, koskaan en ajatellut, että
voisimme palata yhteen edes lapsen takia,
loppupeleissä niin törkeä oli miehen
lähteminen, vaikka hänellä oli sata
mahdollisuutta lähteä reilusti, siihen hän ei
kyennyt
5. Pikkuhiljaa alkaa löytymään usko itseensä,
parisuhteeseen on usko mennyt(varsinkin kun
lukee näitä palstoja, niin tuntuu ettei
peruspehettä enää kukaan halua ja varsinkaan
sitä vaalia.
Tottakai haluaa perusperhettä mut ainaki itse nuorena ja tunnen monia muita niin sitä ei vaan halua asettua aloille ennen ku on se nuoruus eletty täysin... Ehdottomasti haluan perheen mutta nyt vaan ei tunnu siltä ahdistaa vaan asettuminen..
Aina se perhe ei ole ykkönen vaikka nuoruus tulisi elettyäkin, joskus jää se nuoruus vaihe päälle ja sen alle hyväkin perhe tuhoutuu.
1. Hän oli aina ollut tempramenttinen ihminen ja minä puolestani vähän enemmän välttelin riitoja. Kun hän alkoi huutamaan ja haastamaan riitaa mitä ihmeellisemmissä tilanteissa tiesin että en kestä sellaista pitkään.
2. Vähän yli 2v. Kihloissa oltiin jo.
3. Hän ei enää arvostanut minua ja se näkyi hyvin selvästi. Meillä ei enää ollut juuri seksielämää ja jatkuvia riitoja. Jälkeenpäin katsottuna minun on hyväksyttävä se että en osaa riidellä ja se on taito joka pitäisi opetella. Ise pidin enemmänkin mykkäkoulua kuin aloin riitelemään. Jotenkin aina "pelkäsin" riitoja eli ajattelin että riitely ei johda mihinkään hyvään. Nyt näen asian niin että riidat kuuluvat parisuhteeseen ja voivat jopa parantaa sitä sen rikkomisen sijaan.
4. Kun tuli selväksi että ero on ajankohtainen aloin etsimään omaa kämppää ja kun sellainen löytyi muutin sinne (siis tänne). Sitten elelin rauhassa yksin pari kuukautta ennenkuin aloin miettimään miten tästä eteenpäin.
5. No tässö on ollut parikin uutta naista (toisen tosin tunnen jo menneisyydestä joten ei ole siinä mielessä "uusi") joiden kanssa ollut säpinää, mutta en tiedä johtaako mihinkään. Exä on ilmaissut halunsa palata takaisin yhteen, mutta en itse tiedä tahdonko... Hän löysi uuden heti minun lähtöni jälkeen, mutta väittää että tuo uusi oli vain laastari ja hän eroaa hänestä heti jos minä niin tahdon (ei hyvältä kuulosta tämä tilanne ei).
"1. Hän oli aina ollut tempramenttinen ihminen ja minä puolestani vähän enemmän välttelin riitoja. Kun hän alkoi huutamaan ja haastamaan riitaa mitä ihmeellisemmissä tilanteissa tiesin että en kestä sellaista pitkään. "
Tuttu tilanne. Tyttöni ei kyllä alkanut mitenkään ihmeellisimmissä tilanteissa haastaa riitaa, mutta aina välillä kylläkin. Minun oli aina vaikea suhtautua niihin riitoihin järkevästi. Itse välttelin riitoja, tyttöni taas oli (minun mielestäni) oppinut liian hyvin puhumaan täysin suoraan. Minä itse mieluummin yritin aina pitää rauhaa yllä kuin alkaa valittaa/riidellä jostain mikä ei mielestäni ollut iso juttu. Minä annoin lukemattomat mokat anteeksi, mutta tuntui että sain silti aina kuulla huutoa tai vähintään moittimista omistani.
"2. Vähän yli 2v. Kihloissa oltiin jo. "
Join the club.
"3. Hän ei enää arvostanut minua ja se näkyi hyvin selvästi. Meillä ei enää ollut juuri seksielämää ja jatkuvia riitoja. Jälkeenpäin katsottuna minun on hyväksyttävä se että en osaa riidellä ja se on taito joka pitäisi opetella. Ise pidin enemmänkin mykkäkoulua kuin aloin riitelemään. Jotenkin aina "pelkäsin" riitoja eli ajattelin että riitely ei johda mihinkään hyvään. Nyt näen asian niin että riidat kuuluvat parisuhteeseen ja voivat jopa parantaa sitä sen rikkomisen sijaan."
Meillä oli paljon samaa. Tyttöni ei oikeasti osannut arvostaa etenkään sitä, miten paljon näin vaivaa löytääkseni hyvän (tai edes kelvollisen) työpaikan jotta voisin elättää meidät. Tuli se arvostuksen puute muutenkin esiin. Liian usein sain kuulla kehuja vieraiden miesten ulkonäöstä, etenkin "tulisten" tummien lattarimiesten. En minä voi mitään sille että näytän ihan tavalliselta suomalaiselta mieheltä, en espanjalaiselta härkätaistelijalta. Tai että en ole televisiosarjojen huimapää vaan ihan tavallinen kundi joka haluaisi elää tavallista elämää.
Minäkin olen aina ajatellut, että riitely ei johda mihinkään hyvään. Kyllähän ne riidat kuuluvat parisuhteeseen, ja minunkin pitäisi oppia tarvittaessa riitelemään. En vain tiedä miten sen tekisin, pelkään aina itse enemmän satuttavani ja pilaavani ihan kaiken lopullisesti nostamalla riidan.
"4. Kun tuli selväksi että ero on ajankohtainen aloin etsimään omaa kämppää ja kun sellainen löytyi muutin sinne (siis tänne). Sitten elelin rauhassa yksin pari kuukautta ennenkuin aloin miettimään miten tästä eteenpäin."
Kun ero tuli selväksi niin lensin pihalle, ja siitä sitten matka jatkui uuteen asuntoon ja eri kaupunkiin. Mieli on maassa, mutta helpointa tämä on molemmille.
5. Ei ole itselläni mitään menossa, en tiedä koska olen valmis. Entinen tyttöni voi kyllä löytää uuden koska tahansa, hän on kaunis ja haluttu. Lisäksi hän on hyvä lähestymään miehiä (mikä hiersi meidän välejämme usein), ja tuskinpa tarvitsee useampaa lohdutuksen baari-iltaa kokea niin joku toinen mies nukkuu aamulla mun vanhalla paikallani. Minä olisin valmis odottamaan ja jopa katsomaan jos vanhan voisi jotenkin korjata. Haluaisin sitä yhä paljon. Hän taas on ottanut minuun niin paljon eroa, että en enää jaksa uskoa paluuseen kovin paljon. Sydäntä raastaa silti ajatus entisestä tytöstäni toisen kanssa. Etenkin jos se toinen saa mitä haluaa vain, koska entinen tyttöni hakee lohdutusta yksinäisyyteen ja huomiota elämäänsä. Mustasukkainen? Kyllä. Pudotus yhteiselosta totaaliseen eroon oli nopea. Minulle suru on yksinäisyyttä. En osaa lääkitä suruani "laastarilla". Entiseltä tytöltäni se kyllä onnistuu, tiedän sen, hän on kertonut. Tiedän myös, että hänen kontrollinsa muutenkin baari-iltojen myötä katoaa (tuskin on maailman ainoa jolle niin käy), ja löytyy se miesten huomiossa paistatteleva kaunotar. Se kaunotar joka huomionkipeydellään aina rasitti suhdettamme, hakien vieraiden huomiota ja jopa joskus myönsi olleensa valmis pettämään minua. Joka olisi niissä tilanteissa pettänytkin, ellen itse olisi ollut paikalla. Ei toista silti voi omistaa, ja syytä eroon oli molemmissa. Itseäni saan syyttää aika pitkälle, lohtua tulee kyllä siitä että se loppu osa syytä on jossain muualla. Jokainen voi arvata missä.
"1. Hän oli aina ollut tempramenttinen ihminen ja minä puolestani vähän enemmän välttelin riitoja. Kun hän alkoi huutamaan ja haastamaan riitaa mitä ihmeellisemmissä tilanteissa tiesin että en kestä sellaista pitkään. "
Tuttu tilanne. Tyttöni ei kyllä alkanut mitenkään ihmeellisimmissä tilanteissa haastaa riitaa, mutta aina välillä kylläkin. Minun oli aina vaikea suhtautua niihin riitoihin järkevästi. Itse välttelin riitoja, tyttöni taas oli (minun mielestäni) oppinut liian hyvin puhumaan täysin suoraan. Minä itse mieluummin yritin aina pitää rauhaa yllä kuin alkaa valittaa/riidellä jostain mikä ei mielestäni ollut iso juttu. Minä annoin lukemattomat mokat anteeksi, mutta tuntui että sain silti aina kuulla huutoa tai vähintään moittimista omistani.
"2. Vähän yli 2v. Kihloissa oltiin jo. "
Join the club.
"3. Hän ei enää arvostanut minua ja se näkyi hyvin selvästi. Meillä ei enää ollut juuri seksielämää ja jatkuvia riitoja. Jälkeenpäin katsottuna minun on hyväksyttävä se että en osaa riidellä ja se on taito joka pitäisi opetella. Ise pidin enemmänkin mykkäkoulua kuin aloin riitelemään. Jotenkin aina "pelkäsin" riitoja eli ajattelin että riitely ei johda mihinkään hyvään. Nyt näen asian niin että riidat kuuluvat parisuhteeseen ja voivat jopa parantaa sitä sen rikkomisen sijaan."
Meillä oli paljon samaa. Tyttöni ei oikeasti osannut arvostaa etenkään sitä, miten paljon näin vaivaa löytääkseni hyvän (tai edes kelvollisen) työpaikan jotta voisin elättää meidät. Tuli se arvostuksen puute muutenkin esiin. Liian usein sain kuulla kehuja vieraiden miesten ulkonäöstä, etenkin "tulisten" tummien lattarimiesten. En minä voi mitään sille että näytän ihan tavalliselta suomalaiselta mieheltä, en espanjalaiselta härkätaistelijalta. Tai että en ole televisiosarjojen huimapää vaan ihan tavallinen kundi joka haluaisi elää tavallista elämää.
Minäkin olen aina ajatellut, että riitely ei johda mihinkään hyvään. Kyllähän ne riidat kuuluvat parisuhteeseen, ja minunkin pitäisi oppia tarvittaessa riitelemään. En vain tiedä miten sen tekisin, pelkään aina itse enemmän satuttavani ja pilaavani ihan kaiken lopullisesti nostamalla riidan.
"4. Kun tuli selväksi että ero on ajankohtainen aloin etsimään omaa kämppää ja kun sellainen löytyi muutin sinne (siis tänne). Sitten elelin rauhassa yksin pari kuukautta ennenkuin aloin miettimään miten tästä eteenpäin."
Kun ero tuli selväksi niin lensin pihalle, ja siitä sitten matka jatkui uuteen asuntoon ja eri kaupunkiin. Mieli on maassa, mutta helpointa tämä on molemmille.
5. Ei ole itselläni mitään menossa, en tiedä koska olen valmis. Entinen tyttöni voi kyllä löytää uuden koska tahansa, hän on kaunis ja haluttu. Lisäksi hän on hyvä lähestymään miehiä (mikä hiersi meidän välejämme usein), ja tuskinpa tarvitsee useampaa lohdutuksen baari-iltaa kokea niin joku toinen mies nukkuu aamulla mun vanhalla paikallani. Minä olisin valmis odottamaan ja jopa katsomaan jos vanhan voisi jotenkin korjata. Haluaisin sitä yhä paljon. Hän taas on ottanut minuun niin paljon eroa, että en enää jaksa uskoa paluuseen kovin paljon. Sydäntä raastaa silti ajatus entisestä tytöstäni toisen kanssa. Etenkin jos se toinen saa mitä haluaa vain, koska entinen tyttöni hakee lohdutusta yksinäisyyteen ja huomiota elämäänsä. Mustasukkainen? Kyllä. Pudotus yhteiselosta totaaliseen eroon oli nopea. Minulle suru on yksinäisyyttä. En osaa lääkitä suruani "laastarilla". Entiseltä tytöltäni se kyllä onnistuu, tiedän sen, hän on kertonut. Tiedän myös, että hänen kontrollinsa muutenkin baari-iltojen myötä katoaa (tuskin on maailman ainoa jolle niin käy), ja löytyy se miesten huomiossa paistatteleva kaunotar. Se kaunotar joka huomionkipeydellään aina rasitti suhdettamme, hakien vieraiden huomiota ja jopa joskus myönsi olleensa valmis pettämään minua. Joka olisi niissä tilanteissa pettänytkin, ellen itse olisi ollut paikalla. Ei toista silti voi omistaa, ja syytä eroon oli molemmissa. Itseäni saan syyttää aika pitkälle, lohtua tulee kyllä siitä että se loppu osa syytä on jossain muualla. Jokainen voi arvata missä.
1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
Avokki oli armeijassa valmistuttuaan, silloin totesin, että on helpompaa, kun hän on poissa. Vajaa vuosi sinniteltiin vielä.
2. Kauanko liittonne kesti?
Asuttiin yhdessä melkein 2,5 vuotta.
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
Armeija-aikana mies joi joka viikonloppu kotiin tullessaan, minä en juuri lainkaan. Alkoi ärsyttää toisen sekoilut humalassa, vaikka olen varma ettei pettänyt, hukkasi vain tavaroita jne. Purin kihlauksen, siitä meni melkein puoli vuotta, ennen kuin mies ilmoitti lähtevänsä.
4. Miten etenit?
Kihlauksen purkamisen selitin hänelle. En voinut kuvitella meneväni naimisiin ihmisen kanssa, jolla oli niin erilaiset elämänarvot. Tästä mies teki omat päätelmänsä ja puolen vuoden riitelyn jälkeen muutti pois. Tavaratkin jaettiin ihan sovussa ja pysyttiin ystävinä.
5. Elämäsi nyt?
Muutama kuukausi meni erosta toipuessa, sitten tapasin nykyisen aviomieheni. Nykyinen suhde on uskomattoman paljon parempi, tahdotaan samoja asioita ja tällä hetkellä itseasiassa toivotaan raskautta.. Elämä hymyilee.
1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
Kun vaimo kävi "tyttöjen kanssa" muutaman kerran kaljoilla tanssiravintolassa sanoen vielä että jos vähän tanssii niin "liikunnan takia" ;-)
2. Kauanko liittonne kesti?
7,5v
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
Akka raflass, minä kotona.
4. Miten etenit?
kävin puikottamassa sitä akan siskoa
5. Elämäsi nyt?
parempi akka joka ei juokse yksin ulkona
KIITOS!
1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
Lopun ajatus syntyi jo varmaan ennen häitä, huomasin menneeni naimisiin ihan vääristä syistä, isähahmoa hakien.
Suhteesta puuttui ystävyys alunalkaen. Miehelläni oli ihmeellinen vanhoillinen luutunut käsitys siitä, millainen naisen tulee olla.
Lapset tuli varmaan hankittua yksinäisyyteni täytteeksi...virheliike!
2. Kauanko liittonne kesti?
29 vuotta.
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
Erilaisuus kaikessa; arvomaailma, harrastukset...kaikki
Ystävyys ja tasavertaisuus puuttui.
4. Miten etenit?
Pelastuin kai viime hetkellä köydeltä tai pullolta löytäessäni tosiystävän; miehen joka oli kuin puuttuva puolikkaani.
Tuskainen ja rankka eroprosessi, jonka kuitenkin halusin viedä loppuun tulevaa exääni kunnioittaen ja kaikki vanhat asiat tarkkaan selvittäen.
5. Elämäsi nyt?
Vaikea uskoa todeksi, että tällaista parisuhdettta voi olla oikeasti olemassa ja että sellainen vielä sattuu omalle kohdalleni. Vaati kyllä melkomoista itsensä likoonheittämistä tällä iällä, mutta nyt kaikkien osapuolten elämä on entistä parempaa.
1. Alle vuoden seurustelun jälkeen josta 6kk saman katon alla.
2. Seurusteltiin 1,5 vuotta josta yhdessä asuttiin vuosi.
3.Ymmärsin etten rakastanut miestäni. Olimme yhdessä vääristä syistä (=käytännön syistä) ja muutimme yhteen liian pian, toista tuntematta. Lisäksi vanha suola oli alkanut janottaa ja mies sai sen selville. MUTTA, ei se vanha suola olisi alkanut janottaa jos omassa suhteessa kaikki olisi ollut kunnossa.
4.Kerroin miettineeni eroa jo muutamaa kuukautta ennen eroa mutta mies ei halunnut erota koska ei nähnyt siihen syytä. Mies sai vahingossa selville tämän vanhan suolan janotuksen ja siihen loppui suhteemme, maaliskuun alussa.
5. Asuimme yhdessä vielä kuukauden että mies sai hankituksi asunnon itselleen. Olen NIIN onnellinen ja iloinen että saan nyt elää sellaista elämää kuin haluan enkä ns. yleisen käytännön mukaista eli kohta kihloihin, sitten naimisiin, talon rakennus, lapsia jne. Sellaisen aika saattaa olla joskus mutta myöhemmin ja miehen kanssa jota todella rakastan ja joka rakastaa minua. Mutta nyt: vietän villiä ja vapaata poikamiestyttöelämää. Muuten, en ole ottanut yhteyttä siihen vanhaan suolaan nyt erottuani. Että näin.
Tämä kaikki piti käydä jälleen läpi että opin miksi suhteeseen kannattaa ryhtyä ja miksi ei.
1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
Ei sitä usko vieläkään että tämä on lopullinen ero koska niin pitkään ollut kauheaa vuoristorataa tämä suhde. Toivotonta tämä on kyllä ollut melkein vuoden ajan jo.
2. Kauanko liittonne kesti?
Neljä vuotta saman katon alla.
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
Pettäminen, mustasukkaisuus, henkinen ja fyysinen väkivalta.
4. Miten etenit?
Kun olin tehnyt päätöksen erosta(viikko sitten) etsin heti itselleni uuden asunnon ja muutan parin viikon päästä sinne.
5. Elämäsi nyt?
Vielä ollaan saman katon alla yöt joten varuillaan joutuu olemaan koko ajan. Uskon että helpottaa kun pääsee eri osoiteeseen vaikka ikävä tuleekin. Ehkä se tästä voiton puolelle kääntyy...
1. Milloin huomasit lopun lähestyvän?
Kun tuntui ettei saada enää asioita selvitettyä ja kaikki keskustelut meni riitelyksi
2. Kauanko liittonne kesti?
5 vuotta, joista yhdessä asuttiin 4,5vuotta
3. Mistä/mitkä aiheuttivat eronne?
Ei tunnuttu ymmärtävämme toisiamme, toisen sanat kuulosti toisesta aivan muulta kuin oli tarkoitus. Kunnioituksen puute molemmin puolin, ei tarpeeksi yhteistä, sekä minun yksinäisyyden pelko, tarve kontrolloida. Yritin tehdä niin kuin luulin mieheni haluavan enkä niin kuin miltä itsestäni tuntui; ei niin voi elää kukaan. Pelkäsin eroa niin kovin etten osannut käsitellä asiaa.
4. Miten etenit?
Sovittiin, että selvitetään miksi on niin vaikeaa, ja käydään sitten kaikki molempia painavat asiat läpi yhdessä ja mietitään löydämmekö niihin ratkaisua. Vaikka kuinka hyvässä hengessä saimme kaikki asiat puhuttua, emme löytäneet ratkaisua kaikkiin isoihin ongelmiin. Tiesimme, että siinä tilanteessa ero on ainoa ratkaisu.
5. Elämäsi nyt?
Eropäätöksestä on nyt reilu 2kk, asumme vielä yhdessä. Alku oli todella vaikea, mutta kun ei olla saatu asuntoa vielä myytyä ja ollaan vielä yhdessä asuttu, niin tähän väliaikaan on pelottavasti tottunut. Viime viikonloppuna mieheni kertoi että rakastaa minua vielä yli kaiken ja tahtoo viettää enemmän aikaa yhdessä. Ei siis puhunut yhteenpalaamisesta, mutta kai osaltaan haluaisi selvittää onko tämän oltava lopullista. Itse odotan että saisin oman asunnon pian, koska uskon että joka tapauksessa meidän on muutettava erilleen että nähdään oikeasti minkälaista elämä on kun ollaan oikeasti erottu. Jos vielä erikseen muuton jälkeen tuntuu siltä että sujuu hyvin, niin eihän sitä koskaan tiedä. En kuitenkaan elättele mitään toiveita, tiedän että ero on nyt oikea ratkaisu ja tulevaisuudesta ei voi tietää, sen näkee sitten. Pahalta tuntuu edelleen kun miettii mennyttä ja miestä toisen naisen kanssa (hänellä on jo muutamat treffit ollut) mutta aika parantaa haavat. Elämä jatkuu ja kesä on tulossa.