olen sekoittanut elämän niin pahasti. olen itsetuhoinen ja ajatukset kalvavat päässä jatkuvasti. olen pilannut koko perheen elämän. sairaalaan en halua mennä. haluan vain nukkua pois. olen henkisesti ja fyysisesti niin loppu. olen laihtunutkin niin paljon että terveys on jo mennyttä. mulla ei ole mitään syytä jaksaa. rakastan lapsia mutta tää jatkuva paha olo on mulle liikaa. en vain jaksa enää.
olen äiti joka haluaa kuolla
epätoivoinen äiti
324581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tuolla, että olet pilannut koko perheen elämän? Miksi sinulla on paha olo, haluatko kertoa?
Voimia sinulle paljon. Sinä saat olla heikko, ei sinun tarvitse yrittää olla yhtään enempää mitä olet juuri nyt.
mulla on neljä vuotta ollut paha masennus. ja nyt olen terveyteni pilannut lopullisesti. olen pilannut koko perhe-elämän. olen elänyt pyhällä hengellä viimeiset pari kuukautta. ei johdu niin siitäkään että menetän parisuhteen. mua surettaa asiat joita en saa takaisin. menetetty terveys ja henkinen paha olo on mulle liikaa. mä olen vain tullut tieni päähän. olisi pitänyt vain jaksaa, mutta mä elin jollekkin haaveelle jolla pilasin kaiken. parisuhteen ja lasten elämän. kun joka hetki on vain paha olla. surettaa että lapset joutuvat vierestä katsomaan kun päivä päivältä fysiikka ja henkinen terveys pettää.
enemmän, kuuntelen kyllä. Mistä masennuksesi on saanut alkunsa. Mitä tarkoitat sillä, että menetät parisuhteen? Onko sinulla ollut vaikea parisuhde? Sanoit että elit jollekin haaveelle ja pilasit kaiken. Tarkoitatko että olet pettänyt miestäsi?
Älä ajattele niin, että lapset joutuvat vierestä katsomaan. Et tiedäkään miten tarkeä aarre lapsillesi olet. Niin ainutlaatuinen ettet voi kuvitellakaan. Tiesithän, että kaikki voi vielä muuttua. Kaikki itketyt itkut saavat vielä merkityksensä. Jokainen meistä tekee virheitä, me kaikki.
masennus alkoi 4 vuotta sitten. ja siihen ei ole yksittäistä syytä kuinka voisikaan olla. parisuhde on ollut tavallista arkea. mun masennus sekoitti pakkaa, sekä eräs toteutumaton haave. josta tuli pakkomielle. se entinen hellä ja huomioiva miees on poissa. håän käy töissä ja aikaa ei ole enää oikein kellekkään. kylmät sanat ja välinpitämättömyys vain seuraa mukana. mies totesi puoli vuotta sitten että lopettaisin ajoissa. ettei mikään palaa entiselleen. ja kuinka olen vienyt kaiken ilon hänen elämästään. pari kertaa mies on käynyt käsiksi riepotellut mua kuin räsynukkea, ja sentään mua 70 kiloa painavampi. no jankkaamisella ja lähelle tulemisella olen saanut tilanteet aikaiseksi. mutta lapset mua säälittävät. kuinka kauan kannattaa yrittää katsoa parisuhdetta ennenkuin luovuttaa. mies on ollut hyvä perheenisä. omistautuva ja huolehtiva. voi että kun ajatukset taas pyörivät niissä entisissä ajoissa. mies on todennut että katuu päivää kun tapasi mut. tai että mä olen hullu. tai kuinka se vihaa mua. mutta korjaantuuko liitto koskaan?
sun miehellä ei oo pätkääkään ymmärrystä tai rakkautta sinuun...kannattaako sinun nyt noissa muistoissa elää..ei kenenkään miehen olemassa olo ole sen väärti ettet onnistuisi ilman sitäkin... vaihda lääkitystäsi...kerro sivuoireet ja kaikki hommaa apua ja laitat sen jälkeen oman elämäsi kuntoon.. kunhan saat ensin oman masennuksen pois...olet vielä nuori.. pst. minä olen ollut masennuslääkityksellä jo yli 2 vuotta ja alan lopettelemaan sitä koska olen parantunut siitä.elämä voittaa ja ilokin alkaa löytyä..toivon sinulle apua elämääsi
lapsiltasi äidin syliä. He tarvitsevat sitä ja sinua.
Kaikki järjestyy - usko minua. Olen joskus itsekin tuntenut samoja tunteita kuin sinä. Sinä nouset vielä! Niin nousin minäkin. Lapseni ovat minulle tärkeintä maailmassa. Aivan kuten sinullekin! Mieti heitä ja hae apua!
Lämmöllä...
mutta kun ei jaksa. ja tällä hetkellä elämä on umpikujassa. en ole pettänyt, mutta tehnyt tekoja joita en tässä elämässä saa anteeksi. mua surettaa että lapset joutuivat osalliseksi kaikkeen. sekä miehen kylmät sanat. menetän koko perheen muutenkin. lapset sekä miehen. ei mulla ole ihmisarvoa. ei tähän tuskaan auta mikään. olen niin kipeä ja sairas henkisesti ja fyysisesti. en vain jaksa nousta tästä en millään. pää meni enemmän sekaisin kun olin sairaalassa. lääkekoukussa en ole mutta tekevät olon vain sekaisemmaksi.
on ihmisarvo. Muista että kaikki teot saa anteeksi, Kaikki! Ja kaikki kääntyy vielä parhain päin, vaikka se ei tässä tilanteessa lohduttaisikaan. Itse olen ollut niin pohjalla kun vaan voi olla. Joten luulen tietäväni mitä käyt läpi juuri nyt. Se voi viedä useamman vuoden, mutta oletko valmis taistelemaan. Oletko valmis katsomaan mitä hyvää elämässäsi tulee vielä olemaan. Koska aivan varmasti tulee olemaan. Elä päivä kerrallaan. Jos sinulla on paha olla miehesi kanssa, joskus on parempi olla yksin. En voi tehdä päätöksiä puolestasi, mutta toivoisin että yrittäisit vielä.
Elämä koettelee meitä todella rankalla kädellä joskus. Niiden syitä voi vain arvailla. Mutta tuska punoo aina jotain uutta. Ja silloin jos ei itse jaksa kävellä, Isä kantaa sinua. Niin kuin on tehnyt tähänkin asti.
olen pelkkä tutiseva ihmisraunio. fyysinen terveys heikoilla ja henkinen präkää. eikä eiliseen ole paluuta. olen vanhentunut 10 vuodella ihan muutamassa kuukaudessa. kaikki rasvakudos kadonnut joten on kuin päälläni olisi 3 numeroa liian suuri ihokas. no pieniä kosmeettisia haittoja. että henkinen puoli mieluusti kunnossa. mutta kyllä fyysinen terveys sekä jonkinlainen naiseuden menetys lisää ahdistusta. tukkakin lähtee päästä paksuina tuppoina kun ennen olin terve ja elinvoimainen.
ja pahinbta on että mies syyttää kuinka olen lapset kääntänyt häntä vastaan. joka päivä halaan heitä ja mielessä on että jäähyväishalit, mutta sitten en vain pystty tekemään mitään. miehen kanssa sovittiin että koetetaan jatkaa, mutta mikään ei muutu entiselleen. se sama ei palaa koskaan. ja mitä jos lapset kärsivät. ollaanko nyt yhdessä vain lasten vuoksi. tai että painostin miestä liikaa. se eei rakasta mua. ja tänään se kilahti ihan tyhmästä asiasta. tuli mieli että haluaa vain rauhoitella mua näin. ei aio mun seremoniamestariksi. eli tulee olemaan toveruusliitto. poissa pienet huomionnosoitukkset. ja ne kylmät sanat kaikuvat korvakäytävissä.
Fiilareilla mennään...oon myös paskana ja masentunut. Saas nähdä miten tästä selviän.
haluatko kertoa tarkemmin tilanteestasi. vertaistukea ei kait koskaan ole liikaa. olen monta kertaa halannut lapset. sekä vanhimmalle tytölle selittänyt masennustani. ovathan nuo pienet aina varpaisillaan. joutuneet kuulemaan ja näkemään kaikenlaista. että niin suurta syyllisyydentaakkaa kannan hartioillani. olen teoillani ja käytökselläni voinut tehdä heille jotain peruuttamatonta. mun surkean olemuksen näkeminen tuo surun heille. ja me oltiin vielä 4 vuotta sitten onnellinen perhe.
lapset hiipivät varpaillaan kotona. ja pälyilevät. mitä jos olen siirtänyt heihin jonkin lähtemättömän surun teoillani, puheillani ja käytökselläni.
Se kenellä on samat fiilarit kun sulla. Sulla taitaa olla sama juttu kun mulla että itsetunto on viety ja haukutaan kun ei susta oo mihinkään jne. luuseri ym. kirjottelen lisää kun ei joku huohota niskaan ja uteliaana kyttää...
Tänne kirjoittanut,niin ota välittömästi yhteyttä lähimpään mielenterveystoimistoon.
Luulempa,että apu löytyy nopeammin sieltä.
olla itsetunnon puute kuten mulla. Aina alistettu paska ukko,ja haukuttu kun musta ei oo mihinkään jne. Ni johan tässä sairastuu väkisinkin. Mä oon muuten se jolla paskat fiilarit...
omalla tavallani......
Ihana, elämänmyönteinen radiokanava: www.wstw.fm sekä myös: www.radiodei.fi On paljon muitakin, mutta noistakin voisi löytää masentunut ja muuten murheinen ihminen apua. Siunausta sinulle. Jeesus rakastaa sinuakin ja perhettäsi ja tahtoo auttaa teitä ja muita palstalaisia. Kenenkään tilanne ei siis ole toivoton. Turvana Jeesus Kristus on valtavan suuri ilo ja ihme.
nuo masennuslääkkeet sekoittavat vain lisää päätä. saatu sähköhoito myös jotenkin teki pään turraksi. eli terapia ja oikea ruokavalio ja vitamiinit olisivat kohdallani olleet ratkaisu.
rakastan lapsiani siitä ei ole kysymys. mutta olen vain niin loppu. tätä ei ymmärrä kuin ihmiset jotka ovat käyneet saman läpi. kun jokainen päivä ahdistaa eikä välitä itsestään. silloin näkee kaiken niin mustana. pää on ihan turta. ajatus ei juokse kunnolla. ja kaikki on tosiaan menetetty.
huonous äitinä näkyy jokapäiväisessä elämässäni. olen äiti joka haaveiden vuoksi on laiminlyönyt perhettä ja pahasti. tiedän tän olevan shokki lapsille. sekä mies tulee inhoamaan mua. mutta tää ahdistus on kuin kuolemantuomio. kun ihminen on enää vain murto-osan entisestä niin ei ole voimia. kun edes fysiikka toimisi voisi yrittää jaksaa. mutta henkinen väsymys ja huono terveys. yhdistettynä huonoihin yöuniin. eli kyllä kaikki on menetetty.
eikä johdu etten perhettäni rakastaisi. jotenkin tuntuu hölmöltä mutta osittain rakkaudesta teen tämän kaikille. miltä tuntuu katsoa äitiä joka päivä päivältä menee huonompaan kuntoon. sairaalaosastolla syötetään nappeja joihin ihminen jää koukkuun. sieltä olen aina tullut takaisin itsetuhoisempana. ei siellä kuunnella ihmisen hätää. annetaan vain lääke että saadaan hiljaiseksi. joka kerta se tuhoisuus tullut moninkertaisena takaisin.
liian kauan kesti nuo päätökset jatkuvasta perhe-elämästä. ei tän pahan olon kanssa voi elää. toivon että perhe ymmärtää tän ratkaisuni. joskus sitä vain tietää ettei mikään enää auta.
että "terapia ja oikea ruokavalio ja vitamiinit olisivat kohdallani olleet ratkaisu".
Pyydä miestäsi hakemaan hyviä vitamiineja, joissa on kaikki tarvittava. Ja mene parvekkeelle takki päällä heti, jos aurinko paistaa. Auringonvalo kehittää D-vitamiinia, joka on hyvä masentuneen mielen parantamiseen. Voitko itse tehdä ruokasi suhteen parannusta. Muistele, mistä pidit erityisesti, ja syö sitä tavallisen ruoan lisäksi.
Hanki itsellesi terapiaa, mutta ilman masennuslääkkeitä, jos ne turruttavat. Minulla oli sama tilanne, ja lääkkeet pahensivat. Parempi olo tuli, kun tein joka päivä jonkun asian, jonka tiesin itse auttavan minua.- Osaatko maalata? Maalaa kaikki mitä mieleen tulee, myös huonot asiat. Lähetä huonot asiat pois luotasi, hyväksy vain hyvät asiat: lastesi halauksen, muiden avun (vanhempasi?). Huonokin tilanne on mahdollista saada hyväksi.
NYT TARVITSET APUA-EIKÄ SINUN TARVITSE MUUTA MIETTIÄKKÄÄN!OLET LAPSILLESI EDELLEEN PARAS ÄITI MITÄ VOI OLLA JA OVAT VARMASTI SINUSTA OMALLA TAVALLAAN HUOLISSAAN.ONKO SINULLA NAISYSTÄVÄÄ JONKA PUOLEEN VOISIT KÄÄNTYÄ..JA PYYTÄÄ:AUTA!
ENTÄ VANHEMPASI?JOS ED.MAINITTUJA EI OLE,KÄÄNNY AMMATTIAUTTAJIEN PUOLEEN.SE ON KUITENKIN (VAIKKA SINULLA HUONOJA KOKEMUKSIA ONKIN)MAHDOLLISUUS KUN ET YKSIN SELVIÄ.OLEN ITSE KÄYNYT LÄPI SAMAN JA SELVINNYT,MUTTA ENSIN ON VAIN LUOVUTETTAVA JA ANNETTAVA TOISTEN AUTTAA KUN EI ITSE KYKENE.....
Meillä on ollut tukilapsina vastaavasta tilanteesta olevat lapset.
Lapset olivat meillä muutamia viikkoja ja sitten siirryttiin viikonloppuihin. Äiti sai käydä terapiassa ja huilata ja hoidella itseään, ilman huonoa omaatuntoa.
Lapset eivät kärsineet tilanteesta.
Nyt lapset käyvät meillä kerran kuukaudessa ja joskus harvemminkin. Äiti löysi elämänhalunsa ja perheonni kukkoistaa.
Kyllä miehesikin varmasti ajan kanssa ymmärtää, että se on sairaus, mitä ei itse haluta tai hankita.
Voimia teille!
Muista että olet maailman tärkein ihminen lapsillesi, hoida itsesi kuntoon.
Ihan haluaisin tietää minkä ikäisiä lapsesi ovat? Itsekkin olen joskus vuosia sitten ollut niin masentunut, että sängystä en nousta olisi jaksanut ja halunnut. Kävin mielenterveystoimistossa kerran viikossa juttelemassa. Kuukauden söin masennuslääkkeitä, mutta juuri siksi ne lopetettiin, koska pää oli aivan turta koko ajan ja kaikki tunteet hävisivät. Mutta siitä sitä vaan noustiin. Mieheni pönkitti sängystä aamulla ylös ja ulos. Muistaakseni meni 9 kuukautta jonkinlaisessa sumussa.... Tuosta masennuksen ajasta on nyt yli 10 vuotta kulunut ja tällähetkellä nautin elämästä, olen työelämässa ja meille syntyi iltatähtikin viisi ja puolivuotta sitten. Nauttinut olen tästä lapsestakin sydämeni pohjasta. Masennukseni kävin yksin lävitse, mutta tukea sain ystäviltä, vanhemmiltani,psygologilta (2 vuotta kävin kerran kuussa,kävin läpi lapsuuttani, alkoholistiperhe)mielenterveystoimistosta,terveydenhoitajalta ym. Mutta yksi viellä mikä auttoi paljon;Pakotin itseni ulos ja kävelemään. Alkuun en jaksanut kävellä kun ehkä puolikilometriä. Päivä päivältä helpotti, tein kahden kilometrin kävelylenkin ja loppujen lopuksi kävelin ripeästi jo seitsemän kilometriä. Asun maalaiskylässä. Jälkihoitona yritän pitää itsestäni huolta. Jos tunnen henkistä väsymystä, puhun herkästi ongelmistani ja tunteistani.
lääkkeet tosiaan tekevät pään turraksi. sitä muuttuu pikkuhiljaa zombieksi millä ei ole tunteita. meillä vain on kivikkoinen polku kuljettavaksi enkä tiedä miten voimani riittävät. kun koko terveys on mennyttä. ja mies ei jaksa/halua tukea. siksi on niin pirun vaikeata. oon ollut saikulla ja kotiäitinä liian kauan. nyt ei riitä voimavarat mihinkään. ja nuo lääkkeet lisäävät itsetuhoisuutta ja pahaa oloa.
Ymmärrän tilannettasi... Paljon merkitsee tukeeko puoliso vai ei. Toivottavasti sinulla on hoitosuhde mielenterveystoimistoon tms. Huvittaisiko mennä johonkin vertaistuki ryhmään mukaan? Tuossa kotiäitiydessä ei ole mitään huonoa, itsekin olin taannoin neljä ja puolivuotta kotiäitinä, ennen kun löysin puolipäivätyötä. En ole edes ammattiani vastaavassa työssä. Toivon joka tapauksessa paljon voimia ja auringon valoa elämääsi.
olen syönyt noita medipameja, ja olen huomannut niiden lisäävän noita itsetuhoisia ajatuksia. olen käyttänyt niitä kuukauden, ja en saanut ohjeistusta niiden lopettamiseen. eli tavallaan otin niitä vain kun tuli paha olo. ovat myös haitaksi aivojen välittäjäaineille. sekä tuo ketipinor unilääkkeenä lisää pakkoajatuksia, en ymmärrä miksi sitä määrättiin unilääkkeeksi koska sen ansiosta voin todella huonosti. jospa olisin tiennyt noista bentsoista aikaisemmin, etteivät ole kuin ahdistukseen. eivät toimi siis masennus eli psyykelääkkeen tavoin. ja oivat aiheuttaa pysyviä muistihäiriöitä. nyt on olo ihan kauhea ja tekisi mieli vain kuolla koko ajan. ymmärrä että ihmisille määrätään moista valmistetta eikä kerrota sen vaikutuksista. en koskaan tiennyt että se on huumeeksi luokiteltava. mulla on mennyt aina vain pää sekaisemmaksi kun sitä otan.
Olo on jatkuvasti sekava. Jos tästä selviän niin mistä vaan.
Tiedätkö, vaikka kävelisit käsilläsi ja söisit heiniä niin olet lapsllesi maailman paras ja AINOA äiti. Oma äitini kuoli muutama vuosi sitten ja eka vuosi meni todella surressa ja surressa vaikka olen jo aikuinen. Miltä mahtaa tuntua lapsesta joka menettää äitinsä? Ole nyt sen verran ITSEKÄS, että marssi lääkäriin ja sano, että NYT riittää, lyö nyrkki pöytää ja vaadi apua. Ja jätä sellainen ukon riekale, se syö vaan sun energiaas. Ja vaika se siinä oliskin ja rupeat parantumaan, luuletko että se enää kehtaa muuttaa käyttäytymistään... tuskin!
OTA ONNI OMIIN KÄSIISI!!
nyt on tapahtunut liikaa. unet on pois ja pää sekaisin. miehen menetin tänään lapset pitävät kummajaisena. sairaalaan en halua. haluan vain nopean ja tuskattoman lopun. en mä enää jaksa. toki kuolema pelottaa sekä mitä se tekee jälkeenjääville, mutta ratkaisuni on tämä. kun on sekoittanut kaiken ja kaikki on riekaleina. sydän terveys fyysinen sekä henkinen. tämä on hyvästijättö kaikille. eläkää ihmiset ilman vehkeilyjä älkääkä toimiko kenenkään selän takana. mun virheeni oli pakkomielle joka ajoi tuhoon. olen muutenkin jo kuin kävelevä haamu vain varjo entisestäni. hyvästelin juuri lapset ja jätin heille kirjeen sekä miehelle laitan tekstarin. tämä oli sitten tässä. käyn apteekissa ja haen rauhoittavia sekä huuhdon ne alas oluella. sen jälkeen on helpompaa, uskoisin. tää on mun ratkaisu. kenenkään kontolle en halua jäädä. eli lapsena näin unta vajottavasta pyörteestä. se on mun kohtaloni. olen vain ihmisraunio jota piinaavat ajatukset päivin ja öin. tiedän että helppo ratkaisu tämä ei tule olemaan, mutta joskus sitä vain luovuttaa. kun ei saa nukuttua ei oltua, ja päässä pyörivät vain kaikki virheet. olen jo kerran pari yrittänyt tehdä lähtöä, ja tämänpäiväinen varmisti päätökseni. tiedän että mies ei mua sure. mutta kun olen menettänyt kaiken. lapset, oman elämän sekä miehen. tää on mun testamentti teille. miettikää ja harkitkaa tarkoin ennenkuin teette selän takana mitään.
-älä viitti... lopeta tuo ja hae apua itsellesi
luuletko sinä että meillä kaikilla olisi jotain ruusuilla tanssimista tää elämä? ei ole mutta en luovuta en milloinkaan kuoleminen ei ratkaise mun asioita vaan käytännön järki sen tulee tehdä .sulla on kuitenkin elämä se on paras lahja voi kun mun poikani vielä eläis se oli niin elämän haluinen ja niin iloinen ihminen ja yksi kerta yksi onnettomuus ja se kuoli! se meni kolarissa... on se niin väärin että jotkut haluaa kuolla ja jotkut kun kuolee ne olis ollu elämän haluisia..ja elämäänsä onnellisia -älä viitti arvosta omaa elämääsi rakas ihminen se on lahja jota voit vaan vaalia ja pitää sen meillä ei ole kenelläkään täällä helppoa mutta asiat aina ratkeaa..jotenkin ne selviää sinunkin elämä!!! koeta ratkaista asiasi. ONNEA!
kuten sANOIN mulle ei ole apua. tää on mun ratkaisu. tänään on se päivä vaikee tätä on selitellä. kun aika on niin on aika. hain apteekista lääkkeet. en halua joutua suljetulle loppuelämäksi, vaan haluan päästä pois tästä jokapäiväisestä tuskasta. ei mun ratkaisua tarvitse kenenkään ymmärtää tahi hyväksyä. elämä on ja tähän se päättyy.
mun olo on ihan sekava. haahuilen vain edestakaisin. ei tästä mitään tule. olen jo hermostuttanut perheenjäsenet tällä sekavalla käytöksellä. kaikki on sekaisin ihan kaikki. kaikille alkaa tosiaan parempi elämä kun mä olen poissa. mieskin käski mun eilen häipyä. tuuppi ja kuristi mua. kysyin ett haluaako hän että mä kuolen, niin se sanoi että hae keittiöstä puukko et siellähän niitä on. sitten se tuli laittaan valot keskellä yötä huoneeseen ja käski mun häipyä. veetu etten silloin lähtenyt. nyt on kännyssä tekstari jonka laitan illalla miehelle. ja thats it.