Erottiin puoli vuotta sitten 4 vuoden yhteiselon jälkeen. Minulla oli ollut tekstareiden ja spostin vaihtoa toisen miehen kanssa. Tunsin suhteemme olevan kuopassa ja typeryyksissäni jätin elämäni miehen. Kauan ei mennyt että mokani oivalsin. Kerroin rehellisesti että olin toilaillut toisen miehen kanssa eromme jälkeen. Välit mieheni kanssa menivät poikki hetkeksi kokonaan.
Niin siinä sitten kuitenkin kävi että kaikista kaveripuheista huolimatta tapailimme toisiamme melkolailla säännöllisesti. Kerroin hänelle että toivoisin uutta mahdollisuutta ja anteeksiantoa. Tiedän ettei luotto synny tuosta vain uudestaan mutta olisin ollut valmis tekemään töitä sen eteen. Mies itki ja sanoi ettei kukaan häntä ole rakastanut kuten minä, ja ettei hän usko koskaan rakastavansa ketään kuten hän rakasti minua. Puoli vuotta soudimme ja huopasimme edestakaisin. Välillä hän oli tyly ja toisena hetkenä taas hyvin hellä ja lämmin. Toisinaan tuntui että kaikki oli kuten ennenkin, kävimme ulkona ystävien kanssa jne. Jos näin paljon omia kavereitani mies tuntui olevan jotenkin pistoksissa asiasta. En tiedä oliko se mahd mustasukkaisuutta ja pelkoa että minulla olisi toinen mies. En tapailumme aikana vaatinut häneltä mitään, näimme kun se molemmille sopi ja päätin että odotan kunnes hän sanoo että on valmis jälleen suhteeseen tosissaan. Tein kyllä selväksi kuinka häntä rakastan. Viime sunnuntaina mies totesi että lopetetaan, hän ei halua yrittää. En ymmärrä mitä tämä puoli vuotta sitten oli ja miksi tähän piti ryhtyä? Mies vaan toteaa että aiemmat neljä vuotta jo näyttävät ettemme kykene olemaan yhdessä ja että hän ei usko että voisimme muuttua ihmisinä jotta meidän olisi parempi olla. Hän ei myöskään näe että voisi enää luottaa minuun.
Minusta tuntuu että hän luovutti ja olen hänelle vihainen tästä, vaikka itsehän kaiken mokasin. Hän ei ole minulle eron jälkeen kertaakaan sanonut rakastavansa minua ja pyysin häntä sanomaan sen nyt ääneen: "en rakasta sinua enää" mutta en saanut vastausta.
Onko tämä todella tässä? Enhän minä yksin voi vain rakastaa ja rakastaa ja toistella että kaikki menee hyvin.. Kun eihän se voi mennä jos ei anneta mahdollisuutta yrittääkään.
Niin siinä sitten kuitenkin kävi että kaikista kaveripuheista huolimatta tapailimme toisiamme melkolailla säännöllisesti. Kerroin hänelle että toivoisin uutta mahdollisuutta ja anteeksiantoa. Tiedän ettei luotto synny tuosta vain uudestaan mutta olisin ollut valmis tekemään töitä sen eteen. Mies itki ja sanoi ettei kukaan häntä ole rakastanut kuten minä, ja ettei hän usko koskaan rakastavansa ketään kuten hän rakasti minua. Puoli vuotta soudimme ja huopasimme edestakaisin. Välillä hän oli tyly ja toisena hetkenä taas hyvin hellä ja lämmin. Toisinaan tuntui että kaikki oli kuten ennenkin, kävimme ulkona ystävien kanssa jne. Jos näin paljon omia kavereitani mies tuntui olevan jotenkin pistoksissa asiasta. En tiedä oliko se mahd mustasukkaisuutta ja pelkoa että minulla olisi toinen mies. En tapailumme aikana vaatinut häneltä mitään, näimme kun se molemmille sopi ja päätin että odotan kunnes hän sanoo että on valmis jälleen suhteeseen tosissaan. Tein kyllä selväksi kuinka häntä rakastan. Viime sunnuntaina mies totesi että lopetetaan, hän ei halua yrittää. En ymmärrä mitä tämä puoli vuotta sitten oli ja miksi tähän piti ryhtyä? Mies vaan toteaa että aiemmat neljä vuotta jo näyttävät ettemme kykene olemaan yhdessä ja että hän ei usko että voisimme muuttua ihmisinä jotta meidän olisi parempi olla. Hän ei myöskään näe että voisi enää luottaa minuun.
Minusta tuntuu että hän luovutti ja olen hänelle vihainen tästä, vaikka itsehän kaiken mokasin. Hän ei ole minulle eron jälkeen kertaakaan sanonut rakastavansa minua ja pyysin häntä sanomaan sen nyt ääneen: "en rakasta sinua enää" mutta en saanut vastausta.
Onko tämä todella tässä? Enhän minä yksin voi vain rakastaa ja rakastaa ja toistella että kaikki menee hyvin.. Kun eihän se voi mennä jos ei anneta mahdollisuutta yrittääkään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
On totta, että itse mokasit kun säädit toisen miehen kanssa, mutta olen myös sitä mieltä että jos sinusta silloin tuntui hyvältä kokeilla sen toisen miehen kanssa jotain.. niin sinun myös täytyi tehdä se, muuten miettisit ehkä kuitenkin että olisiko pitänyt antaa palaa ja kokeilla kun perhosia varmaan oli vatsassa sen toisen miehen takia silloin kun "toilailit" hänen kanssaan. Ja koska kerroit asiasta rehellisesti tälle miehelle, kenen kanssa haluaisit olla, olet mielestäni erittäin rehellinen ja pohjimmiltasi luotettava sekä rehellinen ihminen, siltä ainakin kuulostaa. Tämän miehen käytös oli kyllä todella tylyä!! mutta jospa olisi niin että hän tarvitsee VIELÄ lisää aikaa luottaakseen sinuun vielä.. ehkä hän tulee vielä toisiin ajatuksiin sinun suhteen ja antaa uuden yrityksen. Jos mies kuitenkin antaa selviä merkkejä että hän haluaa juttunne olevan ohi niin minusta itsellesi parasta olisi hyväksyä asia, sillä muuten vain satutat itseäsi lisää. Mutta älä vaan syytä itseäsi siitä jutusta!! Kun jätit miehesi, suhteenne ei varmasti ollut kunnossa, suhteen kariutumiseen tarvitaan aina kaksi! Varmaan ajattelet että olisit voinut yrittää silloin aikanaan paljon enemmän ja unohtaa sen toisen miehen ja kaikkea.. mutta kun tunteilleen ei oikeasti voi mitään, joitain asioita pitää vain kokeilla ja suhdetta ei saa pakottaa toimimaan:) Etkä sinäkään voi pakottaa tätä miestä antamaan anteeksi. Tai ehkä hän on jo antanutkin anteeksi sinulle!! mutta ei halua aloittaa uudestaan suhdettanne, jos hänen mielestään siinä oli jo ennen "toilailujasi" paljon vialla?? ehkä oli kun niin pääsi tapahtumaan että ihastuit toiseen. Sellasta sattuu hei, älä syytä itseäsi!!:) olen itse tällä hetkellä siinä tilanteessa missä sinäkin olet ollut... olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt melko pitkään, yli vuoden, ja olen hastunut toiseen.. suhteemme muutenkin rakoilee ja mietin että repäsisinkö villisti, unohtaisin rakoilevan suhteen (jota olemme yrittäneet hoitaa ja piristää.. mutta kun ei suhdetta voi pakottaa toimimaan.. rakkaus saa sen toimimaan itestään ja helposti jos sitä on tarpeeksi:) ja lähtisin villin miehen matkaan, joka saa perhoset lentävään vatsassani. Varmastikin lähden. Ehkä kadun asiaa myöhemmin niinkuin sinä ja haluaisin nykyisen poikaystäväni takaisin.. mutta olen sitä mieltä että pitää kokeilla jos siltä tuntuu.. minun sydämeni ei ainakaan saa rauhaa ennen kuin kokeilen. Nää jutut pitää musta vaan oppia kantapään kautta :) Paljon tsemppiä sulle!
Siis elkää ny viitsikö oikeasti selostaa tuollaista soopelia. Ettäkö kukaan järkevä itseään kunnioittava mies odottelee joka jumalan kerran kun neideillä on hieman "perhosia". Sitten ottais takaisin kun oot niin ihkun rehellinenkin. Mietis omalle kohdalle...ottaisitko miehes avosylin vastaan jos se vain kertoo käyneensä naapurin ladynkin tykönä? Taitas haaveeks jäädä. On aina mykistävää nähdä ja kokea näitä teidän kaltaisia prinsessoja, jotka tosiaankin luulee että asiat korjaantuu. Koittakaa laps rievut ymmärätää tää ei yhtä aikaa voi syödä ja säästää.