asumme kihlattuni kanssa yhdessä.
meillä on hieno koti, yhteinen koira.
kaikki on muuten hyvin, mutta olen huomannut että en enää kaipaa avokkiani kuin ennen. en tunne ikävää, halua halata, suudella.
seksikään ei huvita hänen kanssaan, mutta jotenkin sitä aina tulee tyydytettyä hänen tarpeet. minä en ole tyytyväinen enää, en saa, en ole koskaan saanut orgasmi hänen kanssaan. vaikka itse saan itselleni hyvinkin nopeaa.
on turhauttavaa ja inhottavaa kun tietää että kohta on taas sen aika. en kiihotu avokistani.
hän kyllä kiihottuu, liiankin nopeaa, hän rakastaa, ehkä liikaakin.
mustasukkaisuutta on myös.
ehkä hän yrittää liikaa, pelkää menettävänsä minut ja se tukahduttaa. mutta asiaan...
huomaan että kun hän sanoo rakastavansa minua, minä olen usein hiljaa, vaikka kuuluisi sanoa niin minäkin sinua.
ajattelen usein muita miehiä.
ihastun todella nopeasti, joskus syvästikkin.
nyt pelkään että mitä teen, teenkö pian virheen jos eroamme vai jatkanko tätä suhdetta jossa minä olen se joka ei ole enää niin onnellinen, rakastunut, pitääkö tyytyä vain tähän mitä on..
pelkään että petän häntä, jos tilaisuus tulee.
niin pahasti tunteeni ovat häipymässä...
tiedän että eromme olisi suuri murhe miehelle, tiedän että hänen elämä luuhistuisi. tiedän sen koska se on tapahtunut.viime vuonna. palasimme yhteen...
en halua satuttaa häntä koska kuitenkin välitän, olemmehan tunteneet vuosia.siis VUOSIA!!
olen yrittänyt takoa päähäni että rakastan häntä koska olemme kihloissakin. yritän olla miettimättä mitään muuta kuin häntä, meitä.
en ole hyvä siinä...
liika useasti viikossa mieleeni putkahtaa ajatus erosta, ajatuksia muista miehistä.
sitäkin olen miettinyt että voiko huono seksi saada tälläisiä ajatuksia päähän? entä jos kaipaan vain sitä, miestä joka veisi alat alta!?
haluaisin niin tuntea sen tunteen, kiihottua miehestä, haluta häntä.
paljon on asioita pyöritettävä päässä..
kun vain tietäisi tekevänsä oikein...
meillä on hieno koti, yhteinen koira.
kaikki on muuten hyvin, mutta olen huomannut että en enää kaipaa avokkiani kuin ennen. en tunne ikävää, halua halata, suudella.
seksikään ei huvita hänen kanssaan, mutta jotenkin sitä aina tulee tyydytettyä hänen tarpeet. minä en ole tyytyväinen enää, en saa, en ole koskaan saanut orgasmi hänen kanssaan. vaikka itse saan itselleni hyvinkin nopeaa.
on turhauttavaa ja inhottavaa kun tietää että kohta on taas sen aika. en kiihotu avokistani.
hän kyllä kiihottuu, liiankin nopeaa, hän rakastaa, ehkä liikaakin.
mustasukkaisuutta on myös.
ehkä hän yrittää liikaa, pelkää menettävänsä minut ja se tukahduttaa. mutta asiaan...
huomaan että kun hän sanoo rakastavansa minua, minä olen usein hiljaa, vaikka kuuluisi sanoa niin minäkin sinua.
ajattelen usein muita miehiä.
ihastun todella nopeasti, joskus syvästikkin.
nyt pelkään että mitä teen, teenkö pian virheen jos eroamme vai jatkanko tätä suhdetta jossa minä olen se joka ei ole enää niin onnellinen, rakastunut, pitääkö tyytyä vain tähän mitä on..
pelkään että petän häntä, jos tilaisuus tulee.
niin pahasti tunteeni ovat häipymässä...
tiedän että eromme olisi suuri murhe miehelle, tiedän että hänen elämä luuhistuisi. tiedän sen koska se on tapahtunut.viime vuonna. palasimme yhteen...
en halua satuttaa häntä koska kuitenkin välitän, olemmehan tunteneet vuosia.siis VUOSIA!!
olen yrittänyt takoa päähäni että rakastan häntä koska olemme kihloissakin. yritän olla miettimättä mitään muuta kuin häntä, meitä.
en ole hyvä siinä...
liika useasti viikossa mieleeni putkahtaa ajatus erosta, ajatuksia muista miehistä.
sitäkin olen miettinyt että voiko huono seksi saada tälläisiä ajatuksia päähän? entä jos kaipaan vain sitä, miestä joka veisi alat alta!?
haluaisin niin tuntea sen tunteen, kiihottua miehestä, haluta häntä.
paljon on asioita pyöritettävä päässä..
kun vain tietäisi tekevänsä oikein...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
Kirjoitit että haluat takoa päähäsi että rakastat häntä, olettehan kihloissakin... Valitettavasti mitkään ulkoiset puitteet eivät voi taata ikuista rakkautta, ei edes oma tahto. Tekstisi kuulostaa siltä, että sinä olet lakannut rakastamasta.
Se on surullista. Surullista miehellesi, surullista sinulle. Uskon, ettet halua satuttaa miestäsi, mutta enemmän teet hallaa sekä itsellesi että hänelle, jos roikut suhteessa jossa tulevaisuutta ei tule olemaan. Ainakaan onnellista sellaista. Tee palvelus teille molemmille ja yrittäkää löytää maailmoissanne ne omat polkunne, jotka tekevät teidät onnellisiksi. Jos se ei ole tämä suhde, se voi löytyä jostakin muualta.
Rakkautta ei kannata teeskennellä, siitä ei ole hyötyä kenellekään.
Sanoit että pelkäät pettäväsi häntä. Älä tee sitä, älä vaikka tuntuisi ettei sillä ole merkitystä. Sillä on. Haluatko elää loppuelämäsi tietäen, että sinä olet pettäjä? Että sinä voit satuttaa toista ihmistä oman itsekkyytesi ja ajattelemattomuutesi vuoksi. Vaikka et miestäsi enää rakastaisi, niin toivottavasti edes kunnioitat ja arvostat häntä sen verran, että ymmärrät olla tekemättä toiselle sitä mikä satuttaa eniten. Et kai halua viedä häneltä uskoa ihmisiin, omaa itsekunnioitustaan ja omanarvontuntoaan? Pettäminen nimittäin vie ne kaikki. Jotkut selviävät siitä, toisille voi käydä huonommin.
Miehesi rakastaa sinua. Älä käytä sitä hyväksesi itsekkäästi.
Tee oikein ja kunnioita miestäsi, vaikka päädytkin lopettamaan suhteen. Siinä on hänelle jo tarpeeksi.
Tämän viestisi perusteella sinulla on monta erittäin hyvää perustetta olla jatkamatta suhdettanne, mutta keksit ilmeisesti vain yhden "syyn" olla eroamatta: ettet loukkaisi kumppaniasi. Kuitenkin loukkaat häntä paljon pahemmin, jos et vastaa hänen rakkauteensa. Sen kyllä aistii. Loppujen lopuksi kukaan ei onnistu elämäänsä elämään siten, ettei joskus jotakuta tulisi loukanneeksi. Onko se siis hyvä syy uhrata itsensä?
Hän ei varmasti haluaisi sitoa sinua itseensä, jos tietäisi, ettei se tunnu sinusta hyvältä. Sinäkään tuskin haluat sitoa häntä ihmiseen, joka ei rakasta... Ajattele hänen parastaan ja päästä hänet menemään. Kumpikin ansaitsette löytää rakastavat ja rakastettavat kumppanit.
Mä olen ollut yhdessä avokkini kanssa 4 vuotta ja tammikuussa hän ilmoitti ettei tunne minua kohtaan niin kuin pitäisi, ei siis rakasta, mutta välittää. Päätettiin kuitenkin vielä muutama kuukausi katsella jatkuuko tämä vai ei..Itseäni ärsyttää että mies kohtele minua kuin rakastaisi,mutta kuitenkin sanoo etteirakasta. Lainaa tarvittaessa rahaa, antaa asua luonaan, ostaa ruuat, hoitaa mun asioita, suutelee takaisin. Meillä on paljon hyviä hetkiä tullut sen jälkeen kun hän ilmoitti tunteistaan. Sitä ennen mnei muutama kuukausi todella huonosti. kai se helpotti että hän sai sanottu mitä ajattelee. Tietenkin yhä on välillä huonoja päiviä..Nyt ollaan kai siinä pisteessä että minun oisi aika muuttaa pois. Mutta kun en pysty. Rakastan miestä ja elättelen toivoa että kyllä hänkin minua vaikka sanoo toista. En tahdo olla niitä pareja jotka heti kriisin aikaan luovuttaa. Tiedän sen että parats aolisi vain jatkaa elämää, mutta se vain tuntuu niin vaikealta kun on niin kauan katsellut maailmaa yhdessä. Toivon että kaiken saiisi hoitaa hitaasti ja ehkä itsekin tajuan ettei tästä mitään tule tai hän tajuaakin rakastavansa minua..ehkä. Päivä kerrallaan.
Hei,
Se että et tunne miestäsi kohtaan himoa ja rakkautta johtuu (luultavasti) tukahdetuista tunteistasi. Eli siis koska et ole saanut orgasmia hänen kanssaan koskaan niin et ole kokenut seksiä ja näin ollen suhdetta tyydyttävänä. Et ole välittänyt siitä suuresti vaan jotenkin on aina menty eteenpäin. Nyt kun on kulunut vuosia, mittasi alkaa tulemaan pikkuhiljaa täyteen. Unelmoit sellaisista miehistä jotka antavat sinulle tyydyttymisen tunteen. Mutta ero ei välttämättä ole se ainut oikea ratkaisu. Sinun pitäisi nyt tutkia itseäsi rehellisesti ja miettiä miksi et ole saanut sitä orgasmia. Mitä puuttuu? Mistä unelmoit? Ja sitten kun keksit sen niin kerrot sen miehellesi. Jos saat sen mitä toivot omalta mieheltäsi niin ei ole tarvetta unelmoida muista.
Voi toki olla niinkin että kemianne on kertakaikkiaan loppu ja on aika siirtyä eteenpäin...mutta varaudu siihen että seuraavassakin suhteessa tulee samat ongelmat eteen "sitten kun ensihumu on laskenut"....