Minulla on kolme miniää ja yksi vävykokelas. Kahden miniän kanssa minulla on hyvät ja lämpimät välit ja ainokainen tyttäremme on saanut mukavan ja iloisen poikaystävän. Olleet yhdessä kolme vuotta.
Tämä yksi miniä on ihan uskomaton. Kotona se on pirttihirmu, oikein prinsessa joka ei tekis mitään mutta osaa vaatia. Luonnekaan ei ole mukava. Ilkeä ihminen. Olemme kyllä mieheni kanssa kuulleet miten hän huutaa ja raivoaa ja tässä yksi päivä sain sen itsekin kokea.
Tämä prinsessa käy töissä silloin kun jaksaa ja huvittaa ja siitä sanoinkin että 60päivää saa täydellä palkalla sairastaa.
Siitähän tää riemastui ja alkoi tekstareilla pommittaa mutta en vastannut kun mielestäni asiat pitää selvittää kasvoista kasvoihin. Kyllä hän sitten tänne marssi ja huusi, yritin rauhoitella ja pääsimme jonkinlaiseen sopuun. Mies kyllä sanoi, että päässä sillä viitraa. Alan uskoa itsekin siihen. Että kyllä miniätkin osaa. Olen itsekin miniä ja minulla on maailman ihanin anoppi.
Tämä yksi miniä on ihan uskomaton. Kotona se on pirttihirmu, oikein prinsessa joka ei tekis mitään mutta osaa vaatia. Luonnekaan ei ole mukava. Ilkeä ihminen. Olemme kyllä mieheni kanssa kuulleet miten hän huutaa ja raivoaa ja tässä yksi päivä sain sen itsekin kokea.
Tämä prinsessa käy töissä silloin kun jaksaa ja huvittaa ja siitä sanoinkin että 60päivää saa täydellä palkalla sairastaa.
Siitähän tää riemastui ja alkoi tekstareilla pommittaa mutta en vastannut kun mielestäni asiat pitää selvittää kasvoista kasvoihin. Kyllä hän sitten tänne marssi ja huusi, yritin rauhoitella ja pääsimme jonkinlaiseen sopuun. Mies kyllä sanoi, että päässä sillä viitraa. Alan uskoa itsekin siihen. Että kyllä miniätkin osaa. Olen itsekin miniä ja minulla on maailman ihanin anoppi.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Itselläni on myös miniä, jonka kanssa nyt ei olla missään tekemisissä. Yrittänyt olen, onhan hän poikani valinta. En ole seuraani tyrkyttänyt, koska alusta asti on ollut tunne, ettemme ole aivan samalla aaltopituudella. Olen antanut heille omaa rauhaa elää ja rakentaa perhettä ja ollut apuna kun pyydetään ja pitänyt yhteyttä. Mikään ei kumminkaan kelpaa. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä että olemme erilaisia ihmisiä...olemme aina niin sanotusti tulleet toimeen ja juttuakin on riittänyt, mutta se syvempi läheisyys väliltämme on puuttunut. Hän on aikuinen ihminen, mutta ei osaa keskustella asioista asiallisesti. olen myös samaa mieltä että asiat pitäisi osata selvittää kasvotusten. Tämä miniäni laittaa asialle miehensä eli poikani. Kieltäydyn kohteliaasti keskustelemasta ja ilmoitan että miniäni voi itse tulla sanomaan sanottavansa jos jotain sanomista on, se kuuluu hyviin tapoihin. Hän saapuu paikalle ja aloittaa välittömän huutamisen. Minun kotonani ei ole koskaan huutamalla ole selvitetty asioita enkä hyväksy sitä tapaa miniältäkään. Nyt on periaatteessa hyvä olla, hän elää omaa elämäänsä ja minä omaani. Miksi kaikkien edes pitäisi tulla toimeen keskenään, hän on poikani valinta, ei minun.
minun elämästani. Mikä kauheinta niin tämä minun miniäni on raskaana ja tiuskii ja tuittuilee koko ajan,vaikka raskaus on ihan alullaan. Poikani vaan kestää kaikki sättimiset. Olenkin päättänyt jättäytyä kiltisti sivuun poikaniperheen asioista, vaikka toisaalta olisi mukava olla kyllä mummonroolissa mutta kun toi miniä on niin mahdoton. Huh huh. Miniän äitikin ihmetteli minulle kuinka miniästa on tullut tuollainen pirttihirmu.
miehet ottaa tollasia typeriä akkoja jotka huutaa ja valittaa kaiket päivää ja mukavat ja tasa-arvoa ja rauhaa rakastavat ihmiset saa olla sinkkuna.
pirttihirmu miniöistä niitä kauheita anoppeja aikanaan? Olen itse anoppini kanssa mitä parhaimmat ystävykset, teemme jopa lomamatkoja yhdessä. Olen itsekin anoppi ja tunnen olevani pidetty sellainen.
Pojat ottaa yleenä sellaisen vaimon kun on oma äiti.Olen itse anoppi ja mulla on erittäin hyvä miniä.Mulla on myös hyvä anoppi olen ollut hänen kanssa tekemisissä viimeksi noin kymmenen vuotta sitten.Siksi on niin hyvä.
tunnetko tosiaan miniäehdokastasi niin hyvin, että voit alkaa häntä tuomita? Oletko esim. varma, ettei poikasi ole tehnyt mitään mistä olisi todella ansainnut sättimiset? Ja minäkin kyllä suuttuisin, jos joku tulisi minulle sanomaan sairauslomistani! Ei niitä nykyisin helpolla myönnetä, joten voi olla, että miniäsi on vakavastikin sairas, mutta ei sellaista halua muille kertoa.
Joten mieti nyt vielä...
Kyllä tuo miniä on laiska ja laiskuuttaan poissa töistä. Varmaan joskus on kipeä mutta vähän arveluttaa kun joka viikko on ainakin yhden päivän kipeänä.Mieheni sanookin, että päässä sillä viiraa. Eipä tuo miniä oikein kenekään kanssa tule toimeen ja kavereitakaan ei nuorella ihmisellä ole. Jännää, että muut miniät ovat ihan ok ja normaaleja. Mutta poikkeus vahvistaa säännöt...
Ensinnäkin, minkälainen mies kehtaa moittia vaimoaan äidille? Ei tuo "mies" varmaan läheskään täydellinen ole.
Onko mies kertonut sinulle vaimonsa työpoissaoloista, kun niin tarkkaan tiedät? Ainakin meidän työpaikalla ei voi olla poissa kerran viikossa, ellei ole pomon suosikki. Sinä et varmaan ole koskaan ollut poissa töistä?
Minkälaiset ovat sitten ne normaaliminiät, joita sinulla on? Eivät sano sinulle vastaan, tekaisevat liudan lapsia, ja ovat flunssaisena töissä, koska moraali on kova?
Tiedät, ettei miniä tule oikein muidenkaan kanssa toimeen, eikä sillä ole sinun mielestäsi kavereitakaan? Mutta mies on. Vaikka se mies vikisee, että vaimolla viiraa päästä.
Mikä tuossa miniässä sinua oikein vaivaa?Se, että mies ei jätä tätä, vai että nainen on saikulla sinun mielestäsi liian usein? Oletko anoppi ja lääkäri? Onko hänen saikkunsa sinulta pois?
Satumme vaan asumaan miniämme kanssa samassa pihapiirissä, senvuoksi tiedän kuinka usein hän sairastaa. Olen yrittänyt saada miniää moneen asiaan mukaan, että meille tulis sellainen me- tunne. Mitään hän ei jaksa kauaa. Minun mieheni(hänen appi) se sanoo, että päässä sillä naisella viiraa. Ja onhan tuo nainen ollut mielenterveydellisten asioiden vuoksi sairaslomalla.
Muut miniät ovat itsevarmoja, iloisia nuoria, jotka uskaltavat olla erimieltä kanssani. Lapsenlapsia meillä ei ole vielä. Nuoret rakentaa omaa elämäänsä maksavat asuntolainoja ja matkustelevat.
ja reilulta anopilta. Täällä nyt on aina näitä valittaja miniöitä joille ei mikään kelpaa ja aina joka kirjoituksesta etsitään jotain minkä voi kääntää anoppia vastaan. Näillä miniöillä on varmaan anopin kanssa välit jumissa. Itselläni on tosi mukava ja reilu anoppi ja auttaa mielellään kun tarvitaan apua.
Ensin sanot, että miniäsi on laiska ja laiskuuttaan pois töistä. Nyt sanot, että hänellä on mielenterveydellisiä ongelmia, joiden takia on ollut pois töistä. Vaatii aika vahvan naisen, että kestää asua minkä tahansa anopin pihapiirissä, ja kaikki eivät kestä sitä. Jos hänellä on masennuskohtauksia, ei se kuulu sinulle, eivätkä hänen poissaolonsa.
Ilmeisesti muut miniät viettävät aikaa kanssasi, minä taasen en kaveeraa anopin kanssa, en halua luoda mitään me-henkeä hänen kanssaan. Hän asuttaa eri taloa, ja hän luo me-henkeä oman miehensä kanssa. Kuten minäkin.
En ymmärrä, miksi anopin ja miniän pitäisi olla me-henkisiä. Eivät ole edes sukua toisilleen, eivätkä tunne toisiaan kuin vain miehensä kautta. Ja ikäeroakin on, enkä lapsuudenkodin lähdön jälkeen ole edes kaivannut äitihahmoa me-henkeä kanssani luomaan. Valitsen itse oma kaverini. Mistä edes keskustelisin anopin kanssa kahdestaan? Aivan eri ihmisiä. Ehkä miniäsii ajattelee samoin, ehkä ei.
Niin, minkähän takia sen mukavan ja reilun anopin kuvailun jälkeen, aina, aina mainitaan:
anoppi auttaa aina mielellään, kun tarvitaan apua? Vahtii lapsia jne.
Sinun mielestäsi olen valittajaminiä, mutta vastaamasi anoppi ei ole valittaja-anoppi, vaikka valitti miniästään?
että anopista pitäisi paras kaveri tulla, mutta onhan se mies, joka tässä kohteena on, sekä miniän että anopin rakas ihminen. Kai sitä nyt voi koittaa aikuiset keskenään toimeen tulla. Itselläni on ihana anoppi, ja ihana ihminen on ex-anoppinikin edelleen, vaikken valitettavasti hänen poikansa kanssa enää eläkään, mutta lapseni ovat exänikin lapsia ja hän heidän mumminsa. Samoin lapset, entisen ja nykyisen, kutsuvat nykyistä anoppiaan mummiksi, anoppini toivomuksesta, ja meidän hyväksynnällämme. Tiedän myös, mitä on vaikea anoppi, paras ystäväni kantaa sitä kyseenalaista iloa, mutta kestää sen purkamalla huoliaan minulle, ja minun anopilleni.
tosi kaukana. Mikä pakko se on tulla miniän kanssa toimeen, enhän minä sitä miniää itselleni ole valinnut, vaan poikani on.Jos miniä on jo alusta lähtien tuollainen kynnet pystyssä anoppiaan kohtaan ei ole toivettakkaan että suhde anopin kanssa toimii. Joten parempi kummankin elää omalla tontillaan ja olla toistensa kanssa tekemisissä mahdollisimman vähän.
kaveruutta, mutta kun asutaan läheisesti, niin on kaikkien kannalta parasta, että tullaan toimeen. Eihän miniä ja anoppi tietenkään ole sukua mutta eihän mies ja vaimokaan ole sukua toisilleen. Sitten jos lapsia syntyy se pieni ihminen on kummankin sukua miniän ja anopin.
Heti kun vähän kritisoi anopin asennetta, tällä palstalla tai oikeassa maailmassa, vaikken ole koskaan muuten tehnyt sitä päin naamaa, niin heti haukutaan valittajaminiäksi. Pitää olla 100% kiltti, muu ei kelpaa. Siis miniän, anoppi sutii omia latuja. Omakin anoppi tekee omia sääntöjä, ja aina löytyy tekosyitä, miksi tekee näin.
Nytkin on omalta anopilta saamatta liki parisataa euroa, koska maksoimme erään heidän, suurehkon laskun. Njääh, eivät todellakaan pidä kiirettä laskun takaisinmaksussa, koska ovat eläkkeellä. Annas olla, jos pitäisi koiranvahdiksi tulla heille, niin sen pitäis onnistua ja heti. Ja aina.
Käyvät paikkakunnalla harva se päivä, voisivat maksaa nettipankissa, kun eivät voi edes Sampoa syyttää, mutta ei.
Muka pienellä tulolla elävät, saaneet pari isoa perintöä viime vuosina, ja asuntokaupoissa netonneet kymmeniä tuhansia. Mutta kun säästö se on pienikin säästö. Heti ovat vihjaamassa kyllä, muiden lastensa kautta. että äitienpäivä lähestyy ja vuosipäivät jne. So what, että lastensa synttäreitä he eivät muista millään lailla.
Eivät lähettäneet edes korttia miehelleni, eivät soittaneet. Muuten olisivat joutuneet vastamaan hankalaan kysymykseen siitä velanmaksusta. Aina mitä he haluavat. Muut ovat maksajan roolissa. Näin se on ollut aina. Mutta ei, ei saa purnata.
Kukaan ei muuten omiaankaan sukulaisia valitse, eikä heidänkään kanssa tarvitse pakosti tulla toimeen, jos ei tahdo. Mutta teeskennellään vaan edelleen kahvipöydässä, että tulen toimeen anopin kanssa ja hän on niin asiallinen ihminen. Koska koskaan ei niitä hankalia asioita, mieltä kihnaavia asioita esille nosteta. Pari vuotta sitten nostettiin, ja siitähän haloo nousi. Nyt ollaan niin seesteisiä että.
Olen vaan sellainen outo lintu, että minusta aikuisen ihmisen pitää maksaa omat velkansa, eikä pummata muilta aina tekosyyn turvin. Anoppi on näköjään poikkeus.
Molempien pitää elää omalla tontillaan ja kyllä, olla tekemisissä mahdollisimman vähän. Miten se onnistuu, kun palstallakin putkahtaa riitoja ilmaan, emmekä edes koskaan kohtaa.
En ymmärrä, miksi pitäisi luoda me-henkeä anopin kanssa, luoda jotain yhteistyöhenkeä tämän kanssa. Me olemme muuten ihan tarpeeksi luoneet sitä me-henkeä anopin kanssa, he soittavat, pyytävät apua, ja Me autamme, maksamme, pulitamme bensat, kun heidän asioita pitää hoitaa. Takaisinmaksu, vali vali vali.
Mies ja vaimo muuten ovat sukua toisilleen, kun ovat naimisissa. Sen sanoo ihan laki. Ovat toistensa lähiomaisia, vaikket tätä tietenkään tässä mielessä tarkoittanut.
Miten luodaan me-henkeä, jos ei vietetä aikaa yhdessä? Ja jos vietetään aikaa yhdessä, on oltava jonkinlaisia kavereita, otettava toinen huomioon, tultava toimeen. Kovin on yksipuolista tässä uudessa suvussa se me-henki tosin.
anoppisi laskuja. Jokainen aikuinen ihminen hoitakoot itse laskunsa. Näyttää niin kovin sinua risovan toi laina, olisit sanonut suoraan ettet maksa. Turha siitä on tällä valittaa. Vali vali vaan.
Jälkiviisaus on se paras viisaus. Jos muut noudattaisivat tuota neuvoasi, palsta olisi aika tyhjä ja suhteet tulessa.
miksi jatkat valittamista. Älyäisit jo lopettaa.
Erittäin rakentavaa keskustelua taas tarjolla palstalla. Ja sitten ihmetellään, miksi miniöillä on ongelmia anopin kanssa. Minun anopillani olisi sinulle paljon opetettavaa, ei tytöt, ei sitä sotaa näin käydä.
Olen erittäin läheinen ainoan sisareni kanssa. Emme asu samalla paikkakunnalla, mutta kohtuullisen lähekkäin kuitenkin. Vaikka minä ja sisareni mies olemme molemmat sisareni läheisiä ihmisiä, en koe olevani minkäänlaisessa ihmissuhteessa sisareni miehen kanssa ja mielestäni voisi vaikuttaa jopa omituiselta, jos alkaisin tapailla sisareni miestä kahden kesken. Pidän kyseisestä sukulaisesta ja hän on mielestäni hyvä mies sisarelleni. Jos sisareni eroaisi, tuskin hänen ex-miestään tapailisin sen jälkeen. Silti tapailisin varmaan heidän lapsiaan yhtä paljon kuin nytkin.
Minkä ihmeen takia miniän ja anopin pitäisi olla läheisiä? Hehän ovat ihan sattumalta joutuneet samaan sukuun. Jos poika ja miniä eroaa, myös miniän ja anopin sukulaissuhde joutuu katkolle. Tiedän, että jotkut tapaavat ex-anoppejaan eron jälkeenkin. Toisaalta vielä useampi ei pidä miehen sukulaisiin minkäänlaista yhteyttä eron jälkeen. Joten aika heikoissa kantimissa on lähisukulaisuus.
tarkoitettu minulle. Viiraako päässäsi vai onko lukutaitosi kadoksissa. En nimittäin ole anoppi vaan miniä.En jaksa enää vastata tyhjänpäiväisiin kirjoituksiisi.
"Itselläni on tosi mukava ja reilu anoppi ja auttaa mielellään kun tarvitaan apua."
.... ja siksi minä luen tätä palstaa päivittäin
:)))
Kyse ei ollut siitä, oletko anoppi vai miniä. Hyökkäsit minua vastaan erittäin anoppimaisesti.
Selitin vain viestissäni ongelmastani, johon vastasit: turha täällä valittaa, vali vali vali. Pitäisikö muidenkin palstalaisten noudatta ohjetta, häipyä palstalta anoppia häiritsemään?
Sama sitten pätee sinuunkin, eli noudata omaa ohjettasi, vai väitätkö todella, että sinulla ei ole ongelmia eräiden sukuihmisten kanssa kuten meillä muilla on?
Ongelma on anoppini, joka muuten ei ole pojalleen soittanut viikkoon, vaikka muuten soittaa parikin kertaa viikossa, missä taas tarvitsevat apua. Nyt Eivät ole soittaneet, koska eivät ole maksaneet laskua. Välttävät soittoa, etteivät joudu selittelemään. Syy ei siis ole minussa, vaan anopin välinpitämättömyydessä. Minä en koskaan kehtaisi maksattaa laskujani muilla. Kyse ei ole rahasta, vaan periaatteesta.
Ihmettelen vain, miksi tuskastuit viestiini, kun en hyväksy pummeja, siivellä eläviä. Sillä ole mitään tekemistä anoppiuden ja miniyden kanssa.
Niin, mihin hän tarvitsee apua? Voisiko tuo miniä selittää? Lasten kasvatukseen, kodin hoitoon? Jos auto hajoaa, siihen on hyvä saada apua, tämän tyyppiseen, mutta ei normaalin arjen pyörittämiseen.
Ja niin, olen itse miniä.
olla kenties masennus? Onko miniän vanhemmat eronneet, kun tämä on ollut pieni? Voiko tällä tytöllä olla kenties jotain huonoja kokemuksia ja hänellä kenties huono itsetunto? Voi olla paljon asioita, minkä takia miniäsi käyttäytyy noin.
Itse olin hankala miehelleni aikaisemmin ja toisen pojan jälkeen jouduin sairaalaan vakavan masennuksen takia. Kaikki tämä johtui siitä, mitä olen lapsena/nuorena joutunut kokemaan.
Onneksi pääsin avautumaan, ettei koko elämä mennyt pilalle. Nyt on tasaisen rauhallista, enkä oikein mistään tunnu suuttuvan =D. Toki on huonojakin päiviä, sitä en kiellä.
Mutta kaikesta huolimatta jaksamista teille kaikille, vaikka vaikeata onkin =).
Minun entinen anoppini piti minua varmaan kauhu-miniänä aikansa.Hän moitti minua jatkuvasti siitä,miten ilkeästi puhun hänen pojalleen(ja tämä piti paikkansa,kyllä!)
Kunnes eron koittaessa kerroin hänelle kaiken.
Kerroin miten pahalta tuntui,kun mieheni,hänen poikansa petti jatkuvasti.Kerroin,miksemme tulleet silloin aikoinaan pääsiäisenä kylään,vaikka olimme luvanneet,minulla oli silmät mustana.Miehen selitys sille oli minun oikutteluni..
Kerroin masennuksestani,pahasta olostani,syömishäiriöstäni,miehen syytöksistä,että olen kaiken pahan alku ja juuri..
Anoppi oli yllättynyt,mutta ei epäillyt sanojani,ei hän mikän sinisilmäinen äiti ole.Olin pitänyt kaiken sisälläni,en halunnut haukkua poikaa äidilleen,en haukkunut ystävilleni,en omalle suvulleni,nielin kaiken yksin.
Miksi en kertonut aikaisemmin,kysyi anoppi,hän on kokenut saman käsittelyn entiseltä mieheltään,poikansa isältä..
Kaikki on nyt anteeksi annettu ja ymmärretty.
Kiitos entiselle anopille,taidat olla ainoa koko suvussa,jolla on kykyä empaattisuuteen!
Tässä on muutama päivä mennyt miniän ja minun riidasta. Olemme sopineet asiat ja puhuneet asiat rakentavassa mielessä. Nyt tuntuu hyvältä kun on kumpikin saanut sanottua mitä on ajatellut. Tuntuu, että mitään negatiivistä ei ole välissä. Tästä on hyvä jatkaa. Kyllä on tärkeää puhua ja kertoa asiat niinku ne on, on vain niin monta tapaa sanoa asiat.