Kannattako työhaastattelussa kertoa, että on jo lapsia, vai olisiko parempi sanoa että ei ole? Olen kuullut, että moni on saanut paikan kun on sanonut että lapset on jo tehtynä; onko näin? Kertokaa muut kokemuksianne!
Itselläni tuntuu, että molempi pahempi! Kun on 30-vuotias akateeminen nainen, niin kaikki työnantajat tuntuvat ajattelevan, että nyt tuo etsii vakkaripaikkaa voidakseen alkaa tehdä lapsia... Tai jos sanon, että on lapsia, niin ne ajattellevat, että olisin sen takia paljon pois... Lapseni ovat jo isoja, mutta se ei ilmeisesti vaikuta?
Minulla on todella hyvä cv, mutta en pääse edes haastatteluun asti! Asuntolainat pitäisi maksaa, mitä ihmettä teen?!
Itselläni tuntuu, että molempi pahempi! Kun on 30-vuotias akateeminen nainen, niin kaikki työnantajat tuntuvat ajattelevan, että nyt tuo etsii vakkaripaikkaa voidakseen alkaa tehdä lapsia... Tai jos sanon, että on lapsia, niin ne ajattellevat, että olisin sen takia paljon pois... Lapseni ovat jo isoja, mutta se ei ilmeisesti vaikuta?
Minulla on todella hyvä cv, mutta en pääse edes haastatteluun asti! Asuntolainat pitäisi maksaa, mitä ihmettä teen?!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mä kannatan rehellisyyttä ja avoimuutta, ne ovat kuitenkin ominaisuuksia joita työnantaja arvostaa. Näkisin että luottamus on työsuhteessakin hyvin tärkeää ja miksi salaisit elämäsi keskeisintä asiaa eli lapsiasi? Ja jos kerran lapsesi ovat jo isoja ja tehtynä niin sehän on pelkkää plussaa!
Itse valmistuin lokakuussa yliopistosta ja minulla on 2 pientä lasta. Olen vuoden vaihteessa alottonut työnhaun ja haastatteluihin olen päässyt hyvällä prosentilla, mutta en pitemmälle. Lapsistani olen kertonut avoimesti ja vastapuoli on kysynyt hoitojärjestelyistä ja olen kertonut tukiverkoston olevan hyvä. Muutama pettymys kun on tullut niin kyllä sitä miettii, että ovatko pienet lapseni syynä, mutta kyllä luulen että heillä on ollut vain sopivampi kandidaatti.
Nyt on työpaikka lähempänä kuin ikinä, kun juuri pääsin ekaa kertaa haastatteluista toiselle kierrokselle. Tämä keski-ikäinen nainen oli puolestaan vaikuttunut siitä, että olen 25v ja tehnyt 2 lasta ja tutkinnon. Lapsiluvusta mun ei ole ikinä tarvitsenut puhua mitään, vaan tämäkin nainen oletti, että kun minulla on tyttö ja poika niin en enempää halua. Eikä mahdollisesta vauvahaaveesta, kuten ei muistakaan haaveista tarvitse haastatteluissa puhua. Se on aivan eri asia kuin jo olemassa olevien lapsien salaaminen.
Tsemppiä työnhakuun!
Ei kannata valehdella. Mutta voihan sitä jättää CV:stä perhesuhteet pois ja kertoa lapsista vain jos kysytään.
Minä olen 33v YTM, enkä edes pääse haastatteluun 2v kotiäitinäolen jälkeen, vaikka on kokemusta ja lapsetkin olisi tehtynä. Tosin en ole jättänyt noita lapsia CV:stä pois, ehkä pitäisi.
Kaksi kertaa haastattelussa on selkesti lapset vaikuttaneet. Kun kerroin että on vain yksi lapsi, haastattelijat katsoivat tietävästi toisiaan: "Että kohta tekee sitten toisen". Ja toisalla kertaa oli jo kaksi lasta, mutta ei heti hoitopaikkaa. JA kyselivät muutenkin että kuka hoitaa sairastuessa, onko sukulaisia paikkakunnalla. Työ jäi saamatta, sen sain vastavalmistunut mies. Haastattelu meni oikein hyvin osaltani, kun kehoittivat etsimään lapsille hoitopaikkaa, mutta ei niitä ihan heti pystynyt saamaan.
Suomea pidetään muka tasa-arvoisena maana, mutta jossain tutkimuksessa se ei päässyt edes 10 parhaan joukkoon. Naisia syrjitään selkesti työmarkkinoilla. Monella kaverilla on kokemuksia asiasta, jopa sellaisia että haastattelu oli keskeytetty kun oli selvinnyt että on lapsia.
kyylää nykyään tulevat työntekijänsä? Mä oon varmaan aika vanhanaikainen, kun varmaan itse pitäisin ärsyttävänä työnantajaa, joka mussuttaisi äitiyslomalle jäämisestä. Olen sinkku, ja haen työtä. Olen miettinyt tässä lastentekoiässäni, että mitä vastaan uteluihin lastenhankinnasta. Tosin mulla ei ole miestäkään vielä :P Olen ajatellut vastata, että kyllä, suunnitelmissa on lapsia hommata jossain vaiheessa, mutta ei vielä hetkisiin, kun ei tuota siippaakaan ole ja vuosia menee vakiintumiseen jne.
Äh, muutenkin ärsyttäviä nuo työhaastattelut. Ollaan mukamas niin tiukkana ja kysellään kaikenlaista haastateltavalta. Sitten itse panttaillaan tietoa palkasta, tarkasta työnkestosta jne. Sitten ne kumminkin tarvii oikeasti vaan jonkun siedettävän luonteisen ihmisen sinne hoitamaan sen työnsä sinne. Tai sitten mä olen vaan niin urakeskeinen, että tuun duuniin tekemään työni ja sosialisoimaan jonkun verran tietty siinä työn lomassa. Tiedän, että musta saa aikalailla jämptin ja tarpeeksi vakavasti työn ottavan työntekijän. Eh, joskus taas ne työhönottajat pikemminkin antaa sen epärehellisemmän kuvan työstä ja firmasta.
Itse myös ihmettelen tuota "kun mulla on lapsia" -asennoitumista, kun töitä haetaan. Monet naiset (ja miehet) ovat töissä lapsista huolimatta tai heidän vuokseen.
huomaa ko. asian vaikuttavan paikan saantiin... Olkaa onnellisia jos ette ole vielä törmännyt tähän ilmiöön. Kyllä se sieltä tulee, kun alatte lähestyä kolmeakymppiä...
Olen vastavalmistunut opettaja, ja ollut hiljattain yliopiston järjestämässä työnhakuinfossa. Meille varsin selvällä suomenkielellä kerrottiin, että haastattelija tekee virkavirheen tai jotain sinne päin, jos kysyy milloin aikoo lapsia rueta rykäsemään. Jos haastattelussa tätä kysytään, kysymykseen ei tarvitse vastata.
Lapsethan ei saisi työhönottoon vaikuttaa, mutta milläpä sen todistat, että juuri se oli syynä miksi sinua ei valittu. Ja miten vastaat, jos lapsen hankinnasta haastattelussa kysytään. Toisaalta, jos työpaikkansa saa riitauttamalla työnantajan päätöksen, niin onko loppupeleissä kiva, mennä työhön, jonka on saanut riidan kautta.
Eiköhän tuon lapsitilanteen suhteen ole aika selvää, että totuus on ainoa vaihtoehto. Se miten se vaikuttaa työntekoosi on sitten omasta tahdostasi kiinni. Osa jättää työt helposti ja hakee muksut kotiin. Osa käyttää kaikki keinot, että molemmat tulee hoidetuksi, esim. etätyöt kotona jne.
Mainitset, että sinulla on hyvä cv, mutta et pääse haastatteluihin. Onkohan tuo cv sittenkään niin hyvä? Oletko luetattanut sitä kellään tutulla, joka on rekrytointiasemassa... kannattaisi ehkä. Aina pelkät yksittäiset "suoritukset" eivät ratkaise, vaan johdonmukaisuus jne.
Sitkeyttä ja itsekritiikkiä peliin, niin eiköhän ne lainatkin hoidu...
hyvällä cv:llä sitä, mitä kaikkea olen saavuttanut. En tietenkään voi kertoa tässä yksityiskohtia, mutta ongelma taitaa olla pikemminkin siellä ylikoulutuksen puolella :(
Minusta lapsista ja perhesuhteista kannattaa mainita vasta sitten, jos niitä kysytään. Itse olen avoliitossa, ei lapsia. Hakemuksessa olen maininnut ainoastaan siviilisäädyn=naimaton. Joissan haastatteluissa on kysytty lapsista, toisissa ei.
Olen kuitenkin "jo" 30-vuotias ja parhaassa lapsentekoiässsä, muttei ei se tunnu olleen este viime aikaisissa työnhakukuvioissa. Päinvastoin, menekkiä on ollut paljon.
Jotenkin ajattelisin niin, ettei lapsi perheasiaa kannattaa korostaa selittämällä siitä paljon hakemuksessa. Vaan mainitse siitä vasta sitten kun kysytään. Eihän perhetaustalla pitäisi olla mitään vaikutusta työkuviohin, joten eihän sitä kannata korostaakaan.
Tämä lapsiasia on kyllä hieman hankala juttu, jos ei ole lapsia niin takuuvarmana hommaat niitä heti vakkaripaikan saatuasi. Tai jos on lapsia, niin varmana olet poissa niiden takia. Ja lisäksi jos olet nainen, niin olet takuulla aina poissa lasten takia. Kannattaisiko lapsiasiaa kysyttäessä selittää hieman perheen työnjaosta, että te vanhemmat hoidatte ne puoliksi.
kohta 31vee nainen jolla on jo "isot" eli kouluikäiset lapset. Yliopistokoulutusta ei ole mutta amk kuitenkin.. Tällä hetkellä olen sentään työelämässä, mutta aika kaukana omalta alaltani olevissa osa-aikaisissa hanttihommissa ja erittäin huonolla palkalla:( kova halu olisi oman alan töihin, mutta harvoin pääsen edes haastatteluihin, kokeiltu on sitä linjaa että olen jättänyt cv:stä perhesuhteet kokonaan pois ja sitten taas maininnut lapset ja avopuolison, mutta ei vaan tuota tulosta.. Joskus haastattelussa udeltiin hoitojärjestelyistä, mutta sitten kun aloin selittää meidän perheen lastenhoitojärjestelyistä niin haastattelija ihan silminnähden ärsyyntyi?!? en sitten varmaan osannut antaa häntä tyydyttävää vastausta, kun selittelin että lasten isä voi tehdä tarvittaessa etätöitä kotoa käsin ja anoppikin asuu lähes naapurissa, mitähän se olisi toivonut vastaukseksi?!
No onpas sinulla ollut kummallisia haastattelijoita. Kysyy lastenhoitojärjestelyjä ja sitten ärsyyntyy kun ne onkin järjestetty hyvin (työnteon kannalta).
Syynä tietty siihen, ettet ole päässyt oman alan töihin, voisi olla työkokemuksen puute. Ainakin siis ymmärsin, ettei sinulla sitä kovasti ole.
Ei ylipopistokoulutusta kaikkiin hommiin tarvita. Ei saa olla liian korkeastikaan koulutettu, jos hakee esim. kaupan kassalle. Minulla on amk-tutkinto ja ihan on ollut riittävä oman alan töihin (taloushallinto). Eipä ekonomi tälläisissä työntekijätasoisissa tehtävissä kauaa viihtyisi.
Itse ratkaisin tuon työkokemuksen puutteen aikoinaan lähtemällä pks-seudulle. Siellä on niin paljon töitä tarjolla, että ilman kokemusta pääsin sinne minne halusinkin ja pikkuhiljaa sain sitten vakituisen paikan.
työkokemushan se on joka todellakin puuttuu, valitettavasti:( Olen tehnyt asiat siinä mielessä aivan vääripäin, että olen hankkinut ensin lapset ja sitten vasta hoitanut opinnot..kyllähän se tuntuu vaikuttavan erittäin paljon, vaikka ei minulla kyllä todellakaan mitään motivaation puutetta ole työn suhteen:) lähtisin oikein mielellään liikkeelle vaikka kahvikeitosta ja kopioinnista, kun vaan johonkin oman alan paikkaan pääsisin:) mutta tällä hetkellä vaikuttaa yhtä todennäköiseltä kuin lottovoitto!! Asuinpaikkakuntani työtilanne on kyllä aika surkea, mutta lasten koulun ja miehen työn takia kauemmas lähteminenkin olisi aika hankalaa..
Varmaan minäkin olisin saanut valmistumisen jälkeen aloittaa kahvinkeitolla ja kopioinnilla, jos olisin kotipaikkakunnalleni jäänyt. Melkoisen surkea työtilanne sielläkin oli ja on edelleen.
Valmistumisen jälkeen olisi tärkeää päästä mahd. pian oman alan töihin. Vaihtamalla paikkakuntaa pääsinkin aloittelemaan oman alan töitä.
Se on kyllä hankalaa noilla pikkupaikkakunnilla, kun isotkin yritykset rakentavat pääkonttorinsa pks-seudulle ja muihin isoihin kaupunkeihin. Onneks sentään valtion virastot ovat jo vähäsen tajunneet hajauttaa toimintoja. Kumman myöhään päättäjät ovat senkin hoksanneet.