Mikähän siinä on kun naiset eivät pärjää oikein missään?
Monilla on hyvä koulutus, mutta johtajiksi ylenee aniharva. Taas haikaillaan pakkokiintiöiden perään vaikka se on täysin pois suljettu ajatus.
Tällä foorumilla saa sen käsityksen, että avioliittoon heillä ei ole pienintäkään edellytystä. Ovatko heidän ihmisuhdetaitonsa niin olemattomat?
Sitten ovat nämä arkielämän "mahdottomuudet", uudet koneet joita ei edes haluta oppia käyttämään, vanhatkaan eivät toimi kun yksi nuppi on väärässä asennossa, kaikki purkit ovat ylivoimaisia avata, eikä niin pientä vikaa ole missään koskaan, että sen voisi jopa itse korjata pyytämättä mieheltä apua.
Nämä ovat toki sellaisia asioita joissa useimmat miehet auttavat mielellään. Saahan siitä ritarillisen olon.
Toisaalta molempia nolottaa jos mies on hälytetty kilometrien päästä panemaan töpselin seinään.
Joskus on tirahtanut itkukin.
Syvää alemmuuskompleksia potevan vaimon logiikka ei ole aina helposti ymmärrettävissä.
Laihdutuskaan ei ole lukemattomista kuureista huolimatta onnistunut vaan paino lisääntyy koko ajan.
Kaikki tämä on tietysti inhimillistä, enkä minä siitä valita, mutta siitä en pidä, että minua yritetään syyllistää tavalla tai toisella lähes kaikesta.
En osaa kannustaa laihduttamisessa, ostan liian vaikeita laitteita (itse hän ei suostu lähtemään valitsemaan koska se on liian vaikeaa), olin ärsyttävä kun kannustin hakemaan työpaikalla avautunutta parempaa virkaa, koska hänellä ei ollut siihen kykyä tai uskallusta.
Ei kai se ole minun vikani jos hän ei jotain osaa tai muuten pysty?
Tilanne alkaa riistäytymään pahoin käsistä sillä laihduttamisen epäonnistuttua hän ei kehtaa tulla enää edes saunaan kanssani, puhumattakaan seksistä.
Tämä liitto on tätä menoa pian ohi.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, lastenvalvoja pitää häntä parempana lähihuoltajana.
Minä itse en välttämättä olisi siitä niin varma.
Miten voi kasvattaa lasta jos ei pärjää edes itsensä kanssa?
Monilla on hyvä koulutus, mutta johtajiksi ylenee aniharva. Taas haikaillaan pakkokiintiöiden perään vaikka se on täysin pois suljettu ajatus.
Tällä foorumilla saa sen käsityksen, että avioliittoon heillä ei ole pienintäkään edellytystä. Ovatko heidän ihmisuhdetaitonsa niin olemattomat?
Sitten ovat nämä arkielämän "mahdottomuudet", uudet koneet joita ei edes haluta oppia käyttämään, vanhatkaan eivät toimi kun yksi nuppi on väärässä asennossa, kaikki purkit ovat ylivoimaisia avata, eikä niin pientä vikaa ole missään koskaan, että sen voisi jopa itse korjata pyytämättä mieheltä apua.
Nämä ovat toki sellaisia asioita joissa useimmat miehet auttavat mielellään. Saahan siitä ritarillisen olon.
Toisaalta molempia nolottaa jos mies on hälytetty kilometrien päästä panemaan töpselin seinään.
Joskus on tirahtanut itkukin.
Syvää alemmuuskompleksia potevan vaimon logiikka ei ole aina helposti ymmärrettävissä.
Laihdutuskaan ei ole lukemattomista kuureista huolimatta onnistunut vaan paino lisääntyy koko ajan.
Kaikki tämä on tietysti inhimillistä, enkä minä siitä valita, mutta siitä en pidä, että minua yritetään syyllistää tavalla tai toisella lähes kaikesta.
En osaa kannustaa laihduttamisessa, ostan liian vaikeita laitteita (itse hän ei suostu lähtemään valitsemaan koska se on liian vaikeaa), olin ärsyttävä kun kannustin hakemaan työpaikalla avautunutta parempaa virkaa, koska hänellä ei ollut siihen kykyä tai uskallusta.
Ei kai se ole minun vikani jos hän ei jotain osaa tai muuten pysty?
Tilanne alkaa riistäytymään pahoin käsistä sillä laihduttamisen epäonnistuttua hän ei kehtaa tulla enää edes saunaan kanssani, puhumattakaan seksistä.
Tämä liitto on tätä menoa pian ohi.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, lastenvalvoja pitää häntä parempana lähihuoltajana.
Minä itse en välttämättä olisi siitä niin varma.
Miten voi kasvattaa lasta jos ei pärjää edes itsensä kanssa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Enpä usko että nuo kirjoittamasi asiat ovat naisille ylivoimaisia mutta jos on mies talossa, niin miksi tehdä itse. Tosin minä jouduin tekemään nuo asiat itse jo miehen kotona ollessa mutta se oli vaan hyvä. Onpahan ollut tietoa ja taitoa hoitaa taloutta yksin miehen lähdettyä. Viimeisen vuoden aikana on auton käyttöohjekirja tullut tutuksi ja paljon olen autostakin oppinut. Pieniä remonttihommiakin olen oppinut tekemään. Lumityöt tein, vain yhden tuiskun jälkeen pyysin naapuria ottamaan lumet traktorilla. Työn suhteen en pääse etenemään ellen laajenna firmaani mutta siihen on tuskin edellytyksiä lähivuosina. Ehkä sitten kun on lapset kasvaneet eivätkä tarvitse minua enää niin paljon. Tai siinä vaiheessa voin keksiä jotain uusia suunnitelmia työn suhteen.
Laihdutus on asia joka ei ole "onnistunut". Olen hyväksynyt itseni tällaisena kuin olen ja olen tyytyväinen itseeni. Elämäni sujuu mallikkaasti vaikka vuosi sitten tuntui, että elämä loppui siihen kun mies ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden. Elämä kantaa kun antaa sille siivet ja uskoo tulevaisuuteen. Tiedä mitä sinunkin vaimostasi tulee esille jos et ole häntä "auttamassa".
"jos on mies talossa, niin miksi tehdä itse"
Taidatkos tuon paremmin enää sanoa?
Jouduit kuitenkin tekemään siitä huolimatta itse?
Mahdoit tehdä selväksi, että mies ei hoida hommiaan?
Oletko ihan varmasti hyväksynyt laihdutuksen epäonnistumisen?
En tahdo oikein uskoa...
Minä en ole edes etsimässä uutta vaan yritän pärjätä entisen kanssa.
Ei se vaihtamalla parane.
Eniten hän kaipaisi henkistä, sanoisinpa jopa psykiatrista tukea, mutta sitä minä en osaa antaa.
Kymmenet epäonnistuneet laihdutuskuurit ovat tehneet hänestä melkoisen hermokimpun.
Miten voisin kannustaa oikein kun hän laihduttaa?
Jos sanon, että olet hoikistunut, olen siis pitänyt häntä läskinä jne. Taidat tietää jutun?
Kerro siis miten voin kannusta tai jotain, sillä kumpikaan meistä ei sisimmässään usko, että hän koskaan onnistuu laihduttamaan?
Tämä kuulostaa aika naurettavalta pulmalta, mutta ongelma on todellinen ja iso sellainen.
En syyllistänyt koska viimeiset vuodet taisimme elää niin että ainoa puheenaiheemme oli lapset jos satuimme yhtä aikaa hereillä olemaan. Enimmäkseen taidettiin lastenkin asiat keskustella tekstiviesteillä. Hänellä oli oma maailmansa työpaikallaan, mulla oma omassa firmassani sekä täällä kotona.
Minä olen joskus miettinyt että kiloja voisi vähän pudottaa mutta se on jäänyt siihen. Ei ole motivaatiota eikä intoa ruveta miettimään mitä ja minkä verran syö. Olen vähän sellainen sohvaperuna enkä ole mieleistäni liikuntamuotoa löytänyt. Onneksi tulee kesä ja lenkit lasten kanssa lisääntyvät. Siinä saa äiti juosta hikihatussa pyörällä vinhasti polkevien lasten perssä.
En osaa neuvoa miten pystyisit tsemppaamaan vaimoasi laihduttamisessa. Eri ihmisille toimii kannustuksena erilaiset asiat. Laihduttaminenhan on elämäntapojen täydellistä muuttamista. Tietyt asiat pitäisi tulla itsestäänselvyydeksi elämään ja eräällä tavalla aloittaa kokonaan uusi elämä. Ehkä se vaimosikin kohdalla joskus onnistuu. Toivon sitä!
Laihdutus on todella vaativa urakka. Harva meistä pystyy siihen ihan yksin ilman tukea. Mitkään "kuurit" eivät myöskään tuo tulosta vaan alkuinnostuksen jälkeen into lopahtaa ja paino palaa tuplana takaisin. Paras on muuttaa elämäntapoja pysyvästi.
Henkinen tuki on todella tärkeää laihdutuksessa eikä se aviomies aina ole se paras siihen hommaan. Vaimollasi pitäisi olla joku ystävä/kaveri jonka kanssa alottaisi laihdutuksen yhdessä. Toinen samassa tilanteessa oleva ymmärtää asioita paremmin. Minunkaan mies ei osaa tukea ja kannustaa minua niin kun haluaisin. Se vaan aina sanoo asiat väärin niin että kiukustun. Monet laihdutuskuurit läpi käyneenä ymmärrän vaimoasi.
Omat ystäväni ovat kaukana joten liityin mtv3 keventäjiin. Siinä tuki on virtuaalisessa muodossa. Helppo pitää päiväkirjaa syömisistään ja liikkumistaan tietokoneella missä vaan. Reilussa kuukaudessa paino tippunut 7kg. Enää en edes kaipaa miehen tukea. En olisi ikinä uskonut että tietokone on minun pelastukseni.
Todella hienoa kun haluat olla tukena ja kannustaa vaimoasi. Itse koen pienet huomautukset parhaiksi. Kun vaimosi on saanut muutaman kilon pois,voisit ohimennen kysäistä, että miten noi sun housut on noin löysän näköset? Tai sanot sopivassa tilanteessa, että kasvosi on kaventuneet. Monet pienet teot ovat myös hyviä kohentamaan laihduttajan mieltä. Kun usko laihduttamiseen horjuu, yllytä ostamaan jotain itselleen, vaikka uusi käsilaukku tai käymään kampaajalla tai osta jotain pientä lahjaksi jokaisesta tippuneesta 5 kilosta.
Melkein nauratti noita lukiessa.
Kaikkein eniten huvitti tuo, että hän haluaa ehkä miellyttää minua sillä että ei ole liian kätevä ja saan siten päteä, enkä siis jätä häntä.
Onhan antoisaa lähteä avaamaan auton ovi toisesta kaupungista kun "kauko-ohjain ei toimi".
Toimihan se, ja olisi sen voinut avata vanhaan malliin ihan avainta kääntämällä kuten kotiovenkin.
Vähiten nauratti se, että olen tainnut valita liian tyhmän puolison.
Se vähän kalahti.
Joskus, eikä niin harvoin, tuntuu siltä ja sen tunteen salaaminen on kiusallista, koska en tunne olevani siinä koskaan liian hyvä.
Yritän kyllä.
Laihtumisen palkitseminen on vaikeaa, koska minulle ei kerrota kuureista, enkä minä tietenkään mitään ehdi huomata ennen kuin kilot ovat tulleet todella tuplana takaisin.
Kyllähän minä kannustaisin ja palkitsisin jos minut otettaisiin projektiin mukaan.
Itse olen varsin hoikka siitäkin huolimatta, että minun täytyy ylläpitää vaimon mainetta loistavana kokkina.
Ei tule syötyä liian paljon sillä ruoka on lähes aina samaa.
Kokkann kyllä itsekin lähinnä lapsille, mutta sillä taidolla minä en edes yritä ylpeillä.
Joko lapset pitävät ruoastani tai sitten minä. Ei molemmat. Valitsen tietenkin lapset.
Vaimo ei ruokiini koske pitkällä tikullakaan, koska eihän mies voi osata kokata.
Tämä "Laihduttaminenhan on elämäntapojen täydellistä muuttamista. Tietyt asiat pitäisi tulla itsestäänselvyydeksi elämään ja eräällä tavalla aloittaa kokonaan uusi elämä" pitää varmaan hyvinkin paikkansa.
Ei kuitenkaan ole kaikkein helpoin homma saada toista tekemään täydellinen elämäntapojen muutos ja aloittamaan kokonaan uuden elämän.
Anna nyt edes pieni vinkki miten onnistun?
Sait tuolla minulle hyvän mielen.
Tuohan on ehkä mahdottomin asia mitää maailmassa ylipäätään voi olla.
En siis kanna syyllisyyttä jos olen pärjännyt siinä huonosti.
Ihanaa, aurinkoista kevättä kaikille!
Aivan ihana auringonlasku tuolla ulkona.
Joku voisi kirota kun paistaa suoraan silmiin ettei näppistä erota, mutta tätä hyvää mieltä ei pienellä pilata!
Oletkohan nyt ihan itse valinnut avuttoman naisihmisen puolisoksesi. Tuntuu, että häneltä todella puuttuu itseluottamusta, voi johtua lapsuudesta, huonoista kokemuksista tai jopa sinusta.
Pidän itseäni täysin norminaisena, on korkeakoulututkinto, en halua herrahissiin, minulle riittää nykyinen vastuu, rakastan luontoa ja vapaa-aikaa lasten ja mieheni kanssa. Kyllä minulta sujuu naulaaminen ja jopa digiboxin ohjelmointi. Joko hän on aloitekyvytön tai tyhmä ja kyllä sinä voit tehdä paljon, joko psykiatrille tai vempaimet käyttöön.
Moni mies ei kestä, jos nainen hallitsee kaikki tekniset laitteet.
voi olla, että vaimosi teeskentelee osaamattomuutta ollakseen sinulle mieliksi.
Ehkä sinä nautit siitä, että tunnet olevasi
parempi. Moni mies on sellainen.
Vaimollasi on ehkä voimakas miellyttämisen tarve ja tuo on yksi tapa miten se ilmenee.
Työelämässä pärjäämistä ei moni mies myöskään kestä, nainen ei saa menestyä.
Ollakseen miehelle mieliksi nainen ei hae vaativia virkoja, jottei mies tule kateelliseksi.
Useimmat miehet eivät kestä itseään paremmin ansaitsevaa, menestynyttä vaimoa.
Ehkä sinun vaimosi pelkää nimenomaan sitä, että sinä hylkäät jos hän menestyy.
Niin on monelle johtajatasoiselle naiselle nimittäin käynyt..