Niin, kuten jo otsikkokin kertoo, olen siis se huolestunut ystävä ja kaipaan pientä tieto teoria puolta joltain joka mahdollisesti voisi tietää.
Tässä pieni tarinani:
Ystäväni on jo jonkin aikaa sitten kertonut takavarikoineensa lääkkeitä äidiltään. Vissiinkin 5mg Pameja ja 10 mg tenoxeja.
Muistaakseni määrä oli pameja 90 tabl. ja tenoxeja 8 kpl.
Todellinen huoleni alkoi kehittymään siitä, kun olen huomannut ystäväni keskustelujemme aikana aina silloin tällöin sujauttavansa hallussa olevat lääkkeet puheen aiheeksemme.
Mutta hän myös lopettaa keskustelun niistä melkein yhtä nopeasti kuin aloittaakin.
Huolen muurini vasta kasaantuikin, kun hän eräs ilta, alkoholin vaikutuksen alaisena kertoi pohtineensa tehdä itse murha lääkkeillään.
Ymmärtääkseni hänellä ei kuitenkaan ole muuta kuin nuo ja olenkin pohtinut että mahtaisiko hän onnistua kyseisillä tableteilla ja määrällä.
Vai mitä tapahtuisi??
Olen miettinyt keinoja, miten saisin ystävän houkuteltua viemään tabletit vaikka apteekkiin.
Kenelläkään mitään ideoita miten saisin tarjottua hienovaraisesti apuni. En kuitenkaan tahdo loukata ystävääni ja sanoa töksäyttää suoraan että: "ánnappas pillerit minulle, ettet tee mitään"
Entäpä sitten mitä tapahtuisi jos hän tekisi?
Kiitän jo etukäteen ystävällisistä vastauksista.
Tässä pieni tarinani:
Ystäväni on jo jonkin aikaa sitten kertonut takavarikoineensa lääkkeitä äidiltään. Vissiinkin 5mg Pameja ja 10 mg tenoxeja.
Muistaakseni määrä oli pameja 90 tabl. ja tenoxeja 8 kpl.
Todellinen huoleni alkoi kehittymään siitä, kun olen huomannut ystäväni keskustelujemme aikana aina silloin tällöin sujauttavansa hallussa olevat lääkkeet puheen aiheeksemme.
Mutta hän myös lopettaa keskustelun niistä melkein yhtä nopeasti kuin aloittaakin.
Huolen muurini vasta kasaantuikin, kun hän eräs ilta, alkoholin vaikutuksen alaisena kertoi pohtineensa tehdä itse murha lääkkeillään.
Ymmärtääkseni hänellä ei kuitenkaan ole muuta kuin nuo ja olenkin pohtinut että mahtaisiko hän onnistua kyseisillä tableteilla ja määrällä.
Vai mitä tapahtuisi??
Olen miettinyt keinoja, miten saisin ystävän houkuteltua viemään tabletit vaikka apteekkiin.
Kenelläkään mitään ideoita miten saisin tarjottua hienovaraisesti apuni. En kuitenkaan tahdo loukata ystävääni ja sanoa töksäyttää suoraan että: "ánnappas pillerit minulle, ettet tee mitään"
Entäpä sitten mitä tapahtuisi jos hän tekisi?
Kiitän jo etukäteen ystävällisistä vastauksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä itsekkin olen joskus kovissa kivuissani harkinnut itsaria ja olen puhunut tästä lääkärilleni, että panacodit oli jo kämmenessä ja täysi koprallinen(n,100kpl) lääkärini otti minua kaulasta ja selitti asian tosi valaisevasti, sinulla on kolme lasta, vaikka kuinka aikuisiässä se vaikuttaa heidän elämään ja kierre voi jatkua (vaikka suvussani ei olekkaan itesmurhan tehneitä) sanoi nähneensä liian monta tapausta, tuon annoksen jos olisin ottanut, kuolema olisi luultavasti ollut hidasta, mutta kivuliasta, noin viikko oli elonaikaa, näin kertoi. Sen jälkeen en ole edes miettinyt sellaista ratkaisua! Yhdyn edelliseen kirjoitukseen!
Olenpa itse miettinyt kovasti useasti päättää omat elon päiväni. Tapoja siihen on varmasti monia mutta lääkkeillä se on tietojeni mukaan kovin vaíkeaa. Usein on tuloksena epä onnistuminen ja mahdollisuus vain saattaa itsensä invaliidiksi. Sellaista kukaan ei varmasti toivo kohdalleen. Paras vaihtoehto on varmasti puhua suoraan ihmisen kanssa asiasta ja luulenpa että puhuminen helpottaa ja auttaa asianosaista parhaiten. Jokainen tarvitsee ymmärrystä ja myötätuntoa elämäänsä ja jos sitä suinkin voimme toiselle antaa niin sen tärkeämpää asiaa ei varmaankaan ole. Joten jos siltä vähänkään tuntuu niin kannattaa ottaa asia puheeksi.
kiitos teille! Silmäni aukesivat edes vähän. Asian vakavuuden olen tiennyt jo pitkään ja tahdon alkaa tekemään jotain. Päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni(yöllä oli kova pohdinta) ja tehdä jonkun näköisen keskustelu aloitteen. Pelkään, että jonain päivänä voisi muuten olla myöhäistä. Ihmisen mieli on ailahtelevainen, ensin saattaa jonkin asian päättäminen olla hiuskarvalla kiinni, mutta yhtä hyvin se voi jo tunninkin päästä olla vahvalla merimies solmulla ajatuksista päällimäiseksi sidottuna, ja tuntuu, että on pelkuri, jos perääntyy.
Olen menettänyt jo kaksi läheistäni itsemurhaan, ilman tälläistä "hajua" asiasta, ja usein sitä miettii mikä olisi tilanne jos olisi pystynyt ymmärtämään avun huudon.
Toivon, että olipa ihmisten tilanne miten tukala tahansa, he saavat sen valaistumisen ja perääntyvät täysin aikeistaa.
Jo pelkkä ystävän soitto oikealla hetkellä, voi olla tärkeämpi kuin ystävä itse tietäisi.
Hyvää kevättä kaikille.
Sesiliatar kiittää.
saa olla mitään iloista?Tämä'nkin palstan sensuuri luo niin kuivaa ilmapiiriä juttuihin kuin olla voi.Kuin ei suomalaisten kuivat alasvääntyneet kasvot muutenkin tuo ilmi,kuinka ankeata täällä on.Yritetäänkö meidät henkisesti tukahduttaa tosiaan itsemurhiin ja vatsahaavoihin jne? Väitetään että samanlaisia kaikki kansat ovat,vain eri värisiä? Kyllä se pomppasi.Tämä kansa on vedetty moneen kertaan läpi jostain edes takaisin,jotta saataisiin vain pysymään ankeana.Täällä siitä vstaa sensuuri kuivilla kannannotoillaan,mihin rajansa julkaisuista vetää.Mikä kansainvälinen maa tällainen on? Pelkkä peräpohjolan alkukantais väestön reservaatti.
maksa jos sanoo sopimuksen irti,kehnosti käy.ei saa apua ajoissa kuolee myrkytykseen,tai (paremmalla) tuurilla vammautuneena istuu rullatuolissa loppuikänsä,jossain hoitolaitoksessa,ikävintä jos ei läheisiäkään tunnista.kokemusta on läheltä.
oli täysin aiheelinen!
Ystäväni, on nyt muuttunut vähän parempaan päin, puhuukin jo avoimesti mietteistään ja on jopa puhunut ammatti auttajalle hakeutumisesta. Toivon vaan, ettei hän säikähtänyt ja että tuo onkin vain pinnallista...