Allekirjoittanut on. Ainahan toki jotain uupuu jota mieli halajaa, mutta ei mitään mikä olisi este tyytyväisyyteen. Mistä unelmoit?
Oletko tyytyväinen elämääsi?
onnen onkinut
35964
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tällä hetkellä kuuntelen Barber's Adagiota ja yritän päästä humalaan. Sydämeni itkee verta enkä todella tiedä olenko huomenna elossa. Kaikki on taloudellisesti hyvin mutta silti vituttaa 24/7. No, elämähän on valintoja täynnä, olen vain valinnut ilmeisen väärin.
Aina voi valita uudet tiet ja polut, joita pitkin kulkea. Katso eteenpäin vaikka kuinka vituttaisi. Riittää että olet olemassa.
että osaa olla tyytyväinen siihen mitä on ja ne haaveet siihen päälle, niin sitten onkin jo onnellinen.
Minua on siunattu tyytymisellä vähään ja haaveilun lahjalla. Voin sanoa olevani jopa onnellinen, tyytyväinen vähintään.
en nyt unelmoi... mutta suunnittelen meneväni yhteen koulutukseen. Päämäärä tekee elämästä paremman. Olen ihan perustyytyväinen kaikkeen ja ainoa päätäni hiertänyt asia alkaa asettua sekin.
Kevät on ihanaa aikaa. :)
Kaikki on hyvin. Elämä soljuu tasaisen levollisena eteenpäin, eikä arkea häiritse ikävät kuprut tai toisista(lapset, mies) huolehtiminen, riidat kaapin paikasta, ainainen vääntö siitä kuka hallitseeee ja ketä alistetaan, turhanpäiväiset kitinät; "no ku mä haluu-uun!"(noin 3-vuotiaan lapsen äänellä), "pää kiinni mutsi, sä et tajuu!"(äänenmurroksesta kärsivän murkun äänellä), "tuo sitä kaljaa samalla ku kyökissä olet!"(!).
Jaa, toisinaan (aika harvoin) kaipaan miehen ja naisen välistä intohimoa ja romantiikkaa. Mutta kun käyn kylässä kaverien luona kiitän itseäni kaukonäköisyydestä, enkä vaihtaisi osaani mistään hinnasta heidän kanssaan.
Unelmia on silti, mutta en odota mitään kultaruukkua löytäväni sateenkaaren toisesta päästä.
Kun pysyis täyspäisenä, työelämässä, ilman hirveän pahoja niveltulehduksia ja osais ottaa kulloisenkin tilanteen siten, että se on vähintäänkin tosi jees, niin sitten olisin aika lähellä onnellista.
tyytyväinen.. NYt keväällä on meinannu mennä olkapää sijoiltaan ku oon taputtanu itteeni selkään :p
No ei, aika tyytyväinen oon lopunpelin. Soitto soi ja karavaani kulkee. Ainahan sitä asiat voi olla paremmin ja sen eteen tehdään työtä. Ei tällä hetkellä oo sellasia suuria unelmia joita vois julkituoda... EIkä oikeen suuria tavoitteitaakaa...
Minä olen pääsääntöisesti tyytyväinen elämääni. Olen voinut toteuttaa haaveitani ja keksinyt aina uusia toteutettavaksi, ettei elämästä ole haaveet loppuneet. Lisäksi minulla on erinomaisen hyvä arjensietokyky. Joku varmaan nimittäisi sitä vähään tyytymiseksi, muttei se mielestäni sitä ole.
Mistäs minä nyt unelmoin? Kuukauden päässä häämöttävästä lomasta ja New Yorkin matkasta. Sitten täytyykin keksiä jälleen uusia haaveita.
Sano Nykille terveisiä.
Nyt mun elämä ei tunnu enää niin auvoiselta. Olis vähän matkakuumetta... Ja nimenomaan siihen suuntaan.
Vai missä päin Jenkkejä pyörit?
5 kertaa :) Tai siis 1,5 vuoden aikana. Vuoteen en ole käynyt.
Siellä täällä hengailin, mutta joka kerta vietin aikaa Nykissä.
I
Joskus teininä tein listan. Halusin käydä Lontoossa, Pariisissa, New Yorkissa, Rio de Janeirossa, Tokiossa ja Pekingissä. Nyt on vuorossa listan viimeinen paikka.
Viikoksi mennään. Ylensä suosin viikon matkoja. Ehdin siinä ajassa ylensä nähdä kaiken sen, mitä olen aikonutkin.
Koska olet alan asiantuntija, niin teepäs sinäkin lyhyt lista, mitä minun kannattaisi nähdä? Nykyisellä listalla on WTC:n paikalla oleva työmaa, Central Park, Staten Island Ferry (josta kuulemma näkee hienosti vapaudenpatsaan), Moma ja Brooklynin silta.
Kiitos!
Mikä siinä NY:ssa on hienoa? Kaikki sitä hehkuttaa, mutta miksi?
ja mä en edes ole mikään suurkaupunki-ihminen, heh.
Mä en ole missään tuntenut itseäni niin vapaaksi kuin Nykissä. Se kaiken mahdollinen kirjo yhdistettynä ystävällisyyteen (jota muissa suurkaupungeissa harvoin näkee) on ihan mahtavaa. Ja näin suunnistustaidottomalle niiden ruutukaavasysteemi numeroituine katuineen on kerrassaan mainio systeemi.
Kerron kohta Ratikalle mun suosikkijuttuni Nykissä, joten siitä listasta sitten selviää se, mihin mä olen ihastunut. :)
Taitaa olla sama mitä koin Berliinissä. Kevyt ja vapautunut olo ja kaikki olivat ystävällisiä...
Ja se kaiken toimivuus siihen päälle vielä.
kyllä asiantuntija, mutta olen mä omat suosikkijuttuni jo tajunnut :)
Kannattaa ostaa Subwayn 7 päivän lippu, se tulee tarpeeseen, sillä metrolla pääsee lähes joka paikkaan ja junat ja asemat ovat nähtävyys sinänsä. Eli siinä mun suosikkini numero yksi.
Empire State Buildingissa kannattaa ehdottomasti käydä aamuvarhaisella a) välttääkseen pahimmat jonot ja b) koska aamuauringossa se kaupunki näyttää upealta.
Patsaan näkee lautalta, mutta suosittelisin käymään itse patsaalla ja pistäytymään samalla Ellis Islandilla (joka oli mulle patsasta järisyttävämpi kokemus). Muistakaa mennä metrojunan alkupäähän, sillä loppupään vaunuista ei pääse pysäkillä ulos. Ne kyllä kuuluttavat aiheesta.
MoMA oli mulle pienoinen pettymys, mutta kannattaa siellä silti käydä. Museoista suosittelisin Museum Of Sexiä (233 5th Av, at 27th St.), se teki paljon suuremman vaikutuksen kuin MoMA.
Ja stand-uppia kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan! Lippuja myydään yleensä kadulla, jossa saa monesti kaksi yhden hinnalla tms. eli ne katumyyjät eivät ole mitään kusettajia. Olen käynyt Comedy.Incin ja ImPron esityksissä, voin lämpimästi suositella molempia.
Coney Island (aavemaisen hiljaisena, suljettuna) oli upea myös.
Long Island Cityn graffitit Queensissä tekivät myös suuren vaikutuksen, ja Queens onkin suosikkikaupunginosani Nykissä. Siellä on pientä Kreikkaa ja Flushingia, pikku Venäjää jne. Ihan eri maailma kuin Manhattan. Queensissä kannattaa myös käydä rannalla katsomassa Manskulle päin, olisko joku 36th Avenuen pysäkki tai jotain. Keltaisen linjan junat kuitenkin muistaakseni.
Woodbury Common Outletiin kannattaa varata yksi päivä, se on Jerseyn puolella ja busseja lähtee Port Authoritystä useita päivässä.
Brooklyn Bridgen suositan kävelemään toiseen suuntaan (ehkä mennessä). Brooklynissäkin voi hakeutua sitten rantaan ja ottaa hienoja maisemakuvia Manhattanista sekä istua puiston penkillä ja puhua puluille :)
Aamupala-bagelit ostatte tietysti muista kuin ketjupaikoista, useissa deleissä on hyvät valikoimat. Ja lounaaksi pizza slicet, tietenkin, Bud Lightin kanssa :D
Tähän mä lopetan, koska oikeasti alkaa suoraan sanottuna vituttaa. Ja jos et tykkää niin sitten et kerro mulle, ok?
Odotan kuitenkin raporttia suositusteni seuraamisesta ja niiden onnistuneisuudesta! Eikun hyvää matkaa ja jos näet erityisen hyvännäköisen, pisamanaamaisen poliisin Meatpackingissä niin sano lämpimät terveiset! ;)
enkä edes kehtaa kertoa kuinka huonosti tunnen Eurooppaa.
tämäkin vielä (toinen ilman navigaattoria hukassa oleva).
Oletko itseksesi siellä matkustanut?
Mua naisena arvelluttaa kaksi paikkaa Intia ja New York joihin molempiin haluan mutta en välttämättä yksin.
ja voin vakuuttaa, että Nykin metro on turvallisempi kuin Helsingin, myös aamuyön tunteina.
Joskus olen liian innokkaiden "turistioppaiden" takia tuntenut oloni epämukavaksi (esim. nyt Harlemissa), mutta pelännyt en ole koskaan. Jos yöaikaan metrolla kulkeminen pelottaa, niin taksin saa aina.
Nyki on ehdottoman hyvä mesta yksinäisen, nuoren ja kauniin (hehee) naisen matkustaa yksin. Niiltä matkoilta on muuten oikein monta hyvää ystävää plakkarissa.
Jos kerran sinä noin sanot niin kyllä sitten mun pitää sinne uskaltaa itekseni ;)
Ja miten se nyt sitten eroaisi loppupeleissä Lontoosta tai Pariisista...
Empire State Buildingin unohdin mainita itsestäänselvänä tutustumiskohteena. Tosin minä olen niin aamu-uninen, että menen sinne illalla auringon laskiessa.
Luen parhaimmillaan varmaan viidettä matkaopasta, joten preppaus alkaa olla pulkassa. Metrolippu siis on itsestäänselvä, vaikka minä ylensä kävelen joka paikkaan. Saatan helposti kävellä 8 tuntia yhtäsoittoa parilla kahvitauolla. (Rouva Ratikka aina hyytyy parin tunnin jälkeen.)
Varattiin huoneisto (erillinen olo- ja makuuhuone, kylppäri ja avokeittiö), ettei tarvitse lähteä kukonlaulun aikaan baageleita syömään. Vanhemmiten kun on tullut mukavuudenhaluiseksi, vaikka maksoikin aivan helvetisti. Mid-townista pitäisi olla sopumatka joka paikkaan paitsi sinne Brooklyniin ja Queensiin, joissa tietysti täytyy käydä.
Seksimuseo kuulostaa hyvältä. Olen käynyt moisessa Amsterdamissa ja Rouva Ratikka innostui juuri ideastasi. ;-)
Serkkupoikani on innokas stand-upin harrastaja. Olen ollut hänen mukanaan katsomassa muutaman kerran eikä se taida oikein olla minun juttuni. Siksi toisekseen Rouva Ratikka on puhunut suomea jo viimeiset viisi vuotta, joten englantini on pahan kerran ruosteessa. Sitäpaitsi amerikan englanti on hankalampaa kun olen vain Lontoossa asustanut.
Jos tulee myöhemmin lisää vinkkejä mieleen, niin otan niitä asiayhteydestä riippumatta kiitollisena vastaan. Jep, ja jätän pisamanaamaisen poliisin metsästyksen Rouva Ratikan vastuulle. ;-)
mutta Lontoosta takuulla erottuu edukseen.
Ihan oikeasti, menoksi vaan! Se on takuulla ihanaa. Kyllä mä tiedän, että sellaisiakin on, jotka eivät ole Nykiin rakastuneet, mutta ne ovat tehneet jotain väärin :)
Mikäs vika Lontoossa oli? Minä olen aivan hulluna siihen, koska siellähän on kaikkea! Tosin en epäile, etteikö New Yorkissakin olisi, mutta silti.
Itseasiassa, kerropas, mitä NY:ssä oli, mitä ei Lontoosta löytynyt? Paitsi että minä inotmielisenä ruuhkan ja suurkaupunkien ystävänä tietysti pidän siitä, että NY on vieläkin suurempi. (Nyt tuli Tokiota ikävä, missä oli pilvenpiirtäjiäkin silmänkantamattomiin.)
Jos aamu on kokonaan poissuljettu, niin sitten ESB:iin kannattaa mennä ennen auringonlaskua, että näkee sen päivänvalossa, mutta kuitenkin niin, että näkee kaupungin pimenevän ja valojen syttyvän.
Ja siitä stand-upista sen verran, että kannattaa käydä vaikka vain tunnelman takia, jos tilaisuus tulee eteen. Eikä siellä tarvitse liiemmin englantia osata (mä en ole koskaan asunut natiivienkkumaassa) tietääkseen missä pitää nauraa. Esiintyjien esiintyminen on näkemisen arvoista sinänsä. Tekevät melkein aina pilaa briteistä, joten siinäkin mielessä hauskaa. Viimeksi pilkkasivat myös ruotsalaisia, joka taas minua nauratti erityisen paljon, vaikka argentiinalainen hostel-kämppikseni ei sitä huumoria samalla mitalla ymmärtänyt.
Hyvä päiväreissu on muuten sellainen, että kävelette Central Parkin läpi Harlemiin (ottakaa vaikka metro sinne puiston eteläreunaan). Kävellä siinä kaupungissa saa, mutta metrolippu on hyvä olla muassa, ainakin jos meinaa Manhattanin ulkopuolella käydä. Ja todella kannattaa, sillä New Yorkia ei ole nähnyt, jos on nähnyt vain Manhattanin. MoMalla on joku sivupiste siellä Long Island Cityssä, muuten, jollen ihan väärin muista. Sitä taisin olla menossa katsomaan, mutta oli suljettu maanantaina, joten ihan vahingossa näin ne upeat graffitit, jotka sitten huomasin mainitun myös matkaoppaassa.
Ja edes yhtenä aamuna - tää sun täytyy mulle luvata - teidän pitää käydä aamupalalla delissä. Jooko?
ja ne likaisen valkoiset talot ovat rumia :(
Enkä mä tajunnut sitä niitten Undergroundia ollenkaan.
Sitä paitsi Nykissä on erittäin halpaa, kun Lontoossa jokaisen kahvikupposen maksaminen tuntuu selkäytimen luovutukselta...
Lontoo on varmasti mahtava, mutta rehellisesti sanottuna mulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua siihen kunnolla, toisin kuin New Yorkiin.
Kannattaa buukata hostellipeti, sillä se on paras tapa tavata samanlaisia yksinmatkustavia susia. Ja on se edullisempaakin, Nykissä hyvinkin edullista, kokeile vaikka Big Apple Hostellia (0,5 korttelia Times Squarelta) tai Manhattan Inn -hostellia, jossa on kerran viikossa (torstaisin?) pitsabileet (ilmaista pitsaa kaikille asukeille). Jälkimmäisessä aamiainen myös kuuluu hintaan, mutta niillä ei ole hissiä toisin kuin Omenassa. Ja Manhattan Innissä kuuden hengen huone on paljon tilavampi kuin neljän hengen. Big Applessa taitaa olla vain neljän hengen huoneita.
No jos kerran pistän kellon soimaan aamutuimaan, vaikka se onkin minulle todella vastenmielistä.
Dorm -asuminen ei sovi mun pirtaan. "Yksiö" sen olla pitää, eli rahaa palaa näin mulle on kerrottu. Onneks sentään lennot on naurettavan halpoja...
Minulle on jäänyt kaikki ne punatiiliset rivarit mieleen paljon paremmin kuin likaisen valkoiset kerrostalot. Se on kyllä totta, että Lontoossa on sikamaisen kallista. Metro on kyllä todella selkeä ja helppokäyttöinen, vaikka Rouva Ratikka sitä aina moittiikin auttamattoman vanhanaikaiseksi Tokion vastaavaan verrattuna. Ja oikeassahan tuo on, vaikka minä pidän niistä vanhoista kolisevista metrolinjoista eniten.
saa edullisesti, Manhattanilta jopa 40-50 dollarilla per yö (hostellit yleensä 35, vertailun vuoksi), jos osaa etsiä.
Hostelleissakin on usein yhden hengen huoneita (suihku tosin käytävällä), jos siinä mielessä yksityisyyttä kaipaa.
Mä olen erakko luonteeltani, mutta yksin matkustaessani suosin hostelleja juuri sosiaalisen ulottuvuuden takia. Meillä oli Miamin hostellissakin aivan hillittömiä bileitä sisäpihalla joka ikinen ilta. En vaihtaisi niitä mihinkään hienoon hotellihuoneeseen.
No sitten sä TODELLA yllätyt Nykin vastaavasta! Positiivisesti, siis. Mitään uusinta teknologiaa ei kannata odottaa, mutta fiilis on jotain ainutlaatuista.
aikoinaan pari yötä dormissa ja se saa passata mulle. En halua hotelliin sen vuoksi että se olisi fiinimpää, en vain tutustu vieraisiin ihmisiin niin kovin nopeasti, tai en oikeastaan edes halua tutustua, että haluaisin jakaa huoneeni jonkun kanssa. Ja ne bileet sitten, sisso, mun olis pitänyt tänäänkin mennä nukkumaan jo ajat sitten ;)
Hotellien hakeminen netistä on tuttua puuhaa, ja yksi tapa nostaa matkakuumetta.
Mulla on asiat tällä hetkellä oikein hyvin, joten en voi olla kuin tyytyväinen :)
Mulla on unelmia paljonkin liittyen sekä yksityis-että työelämääni. Yritän ehtiä toteuttamaan niistä niin paljon kuin vaan elämäni aikana ehdin, tällä hetkellä suunnittelen seuraavaa unelmamatkaani...
Jonkinlaisessa tyytyväisyydentilassa tässä roikkuu. Se on oikeastaan harmi, sellainen tietty ärsyttävä vitutus saa minusta toiminnallisen puolen esiin. Nyt kun energiajuomaa ja lässytystä piisaa ja kaikki on raiuhallisen OK loppujenlopuksi niin tää elämävirta on liiankin rauhallista oikeastaan.
Unelmoin omasta verstaasta kunnon työkoneineen. Joku ihana äveriäs nainen vois ostaa mulle sellainen. Panisin.
On ollut rankka viime vuosi takana siis henkisesti rankka eikä vieläkään kaikki oo ihan hyvin.
Unelmani on taas niin henk.koht. ettei oo halua paljastaa niitä kaikelle kansalle.