huonoks ihmiseksi jos suhde kaatuu siihen, että kierukka pettää ja tulee raskaaksi, joka kierukan vuoksi menee kesken (eli ei pettänyt)
ja sinä aikana kun itse makaa sairaalassa, niin mies on kerännyt kamat ja kadonnut.
Minusta olen vaan järkevä etten pientä lasta sotke enää yhteekään mies kuviooni mukaan. Pysyy tasapainoisena lapsen elämä, enhän sekoittanut isompienkaan elämää mieskuviolla (joita ei montaa ollut)
Mä nyt kuitenkin jo sen verran vanha ihminen, että mun ikäiset miehet noin yleensä ymmärtää asioita vähän laajemmaltakin näkökannalta, kuin mitä tällä palstalla hehkutellaan ja myöskin sen ettei tän ikäisiä naisia oikein enää neitsyt marioina löydy.
Täällä on ihme ahdasmielistä kantaa jota ei onneksi esiinny tuolla muualla. (Ei kyllä kaikilla ole, onneksi). Ok olihan mullakin aika ahdasmielistä ajatusta juuri synnyttäneenä, kun kaikista vähiten seksi pyöri mielessä, mutta sitä kun on kuitenkin aikuinen terve nainen, jolla on omat tarpeet ja pieni lapsi jonka elämää ei voi sekoittaa yksilläkään ei pysyvillä aikuisilla, joten aion tyytyä siihen mikä mun elämän tilanteeseen sopii parhaiten ja se ei ole monen vuoden selibaatti jota olenkin kerännyt elämään ja kauan.
Morjenss ja hyvää illan jatkoa :))
ja sinä aikana kun itse makaa sairaalassa, niin mies on kerännyt kamat ja kadonnut.
Minusta olen vaan järkevä etten pientä lasta sotke enää yhteekään mies kuviooni mukaan. Pysyy tasapainoisena lapsen elämä, enhän sekoittanut isompienkaan elämää mieskuviolla (joita ei montaa ollut)
Mä nyt kuitenkin jo sen verran vanha ihminen, että mun ikäiset miehet noin yleensä ymmärtää asioita vähän laajemmaltakin näkökannalta, kuin mitä tällä palstalla hehkutellaan ja myöskin sen ettei tän ikäisiä naisia oikein enää neitsyt marioina löydy.
Täällä on ihme ahdasmielistä kantaa jota ei onneksi esiinny tuolla muualla. (Ei kyllä kaikilla ole, onneksi). Ok olihan mullakin aika ahdasmielistä ajatusta juuri synnyttäneenä, kun kaikista vähiten seksi pyöri mielessä, mutta sitä kun on kuitenkin aikuinen terve nainen, jolla on omat tarpeet ja pieni lapsi jonka elämää ei voi sekoittaa yksilläkään ei pysyvillä aikuisilla, joten aion tyytyä siihen mikä mun elämän tilanteeseen sopii parhaiten ja se ei ole monen vuoden selibaatti jota olenkin kerännyt elämään ja kauan.
Morjenss ja hyvää illan jatkoa :))
Vastaukset 13
Vanhimmat
tuollainen huonoksi ihmiseksi tee. Sun nyt täytyy vaan toipua koetuista menetyksistä omalla tavallas. Toivottavasti tulee hauska ilta.
Nämä parikymppiset pojat, joilla on oma poikuus tallella, lutkittelevat kokeneempiaan. Kolmekymppisillä on jo ylensä vähän toisenlainen näkökulma. Että mitäpä tuosta.
parikymppiset pojat eivät kohtele naisia huonosti vaan pikemminkin nämä keski-ikäiset maalaisnössykät, joille ei käytöstapoja ole koskaan opetettu.
En minä sitäkään kiellä, etteikö peräkamarinpojilta kateellisuuden ja epätoivoisuuden puuskassa sama onnistuisi. Mutta kun keskiverto kolmikymppisellä on niitä suhteita jo itselläänkin takana, niin harva arvostaa kumppanin kokemattomuutta. Vai?
lienee nössyköille kokonaan vieras.
Nuoret miehet vaan ovat mun kokemuksen mukaan paljon paremmin käyttäytyviä.
Minusta moukkia on kaikissa ikäryhmissä tasapuolisesti.
No se ei ollut Mies eikä mikään, hyvä kun eroon pääsit heti etkä vasta viiden vuoden päästä.
Pidä ittes semmoisena kun olet, voimakkaana ja jaksavana (äitinäkin). Miehet menkööt menojaan jos eivät kykene sinun tasollesi.
Ei tee tietenkään... Mutta eiköhän tuo tilanne näytä niinkuin 100% varmuuden siitä millainen se toinen osapuoli on joka häippäsee.
Nuivat asenteet johtuu usein siitä että sinkut tai karanneet tai (todellista) vastuutaan pakoilevat ei kertakaikkiaan ymmärrä millaista on olla vanhempi, sellainen oikea vanhempi. Mihin se velvoittaa ja millaisesta elämästä ja vapauden asteesta joutuu luopumaan - ja myös siitä miten asiat heijastuu esim. uuteen kumppaniin ja oikeastaan kaikkiin vakavempiin suhteisiin.
Tuosta aikuisten pysyvyydestä mä kuitenkin olisin vähän eri mieltä. Lapsille on tärkeää että on ainakin yksi pysyvä ihminen johon tukeutua elämässä. On toki toivottavaa että jokainen lapsi saisi mahdollisimman paljon hyviä ja pysyviä kontakteja aikuisista mutta se ei ole lapsen kehitykselle välttämätöntä. Itseasiassa tila jossa jokainen elämään kävellyt aikuinen myös pysyisi olisi aika luonnoton - koska jossain vaiheessa lapsi/nuori kuitenkin kohtaa väistämättä ihmisiä joista pitää/rakastaa mutta jotka kuitenkin lähtevät elämästä. Tällöin nämä väliaikaisetkin hyvähenkiset kontaktit toisiin ihmisiin ovat opettavaisia - kaikki eivät pysy. Osa ihmissuhteista on sellaisia. Olennaista on se että kaikki eivät ole väliaikaisia; etenkin suhde omiin vanhempiin tulisi olla ehyt ja ajallisesti jatkuva. Toisissa (ei-pysyvissä) ihmisissä sitten olennaista on se suhtauminen ja suhteen (eettinen?) laatu ja suhtautuminen lapseen, ei se pysyvyys. Kaikki nuo koulivat lasta jossain suhteessa.
Se mikä vanhemman suhde on toisiin aikuisiin, parisuhdemielessä - on se millaisia malleja lapset kopioivat herkästi omiin valintoihinsa. Jos aikuinen on itsenäinen omillaan toimeentuleva - kumppaniton - niin sitten lapsistakin tulee herkästi samanlaisia. Tuleekin silloin kyseeseen että haluaako antaa lapsilleen sellaisen mallin elämästä? Toki jos ei löydä ketään rinnalleen niin sitten ei löydä, sitten se itsenäisyys on ihan hyvä asia. Mutta onko se sitten oikein luovuttaakaan etsimästä? (Etenkään jos itse haluaa kuitenkin pohjimmiltaan löytää jonkun. Silloin lapset eivät saa mallia eikä itse saa sitä mitä haluaa, edes tilaisuutta.)
Itse ainakin tavoittelen loppujen lopuksi rakkauden tilaa, suhdetta jossa koen toisen ihmisen itselleni oikeaksi kumppaniksi. Siitä tapahtuuko tämä saman katon alla vai tapailusuhteena... ei väliä. Lapsilleni tästä toivon välittyvän kuitenkin rakkauden ja välittämisen mallin, kumppanuuden, yhdessäolemisen ja läheisyyden kahden aikuisen välillä, siten että hekin sitä herkästi itse sitten tavoittelevat ja kokevat sen oikeaksi. Tietenkään tuo ei tapahdu lasten vuoksi vaan ennenkaikkea itseni... :) Sitäpaitsi arjen kantaminen on kaksin helpompaa kuin yksin, siksikin jo kumppani on toivottava.
Toisaalta noilla muksuilla on kaksi välittävää ja omistautunutta vanhempaa joten sikäli kumppanittomuuskaan ei ole mikään katastrofi lapsilleni, perusturvallisuus on vahva.
Yksi mikä kannattaa tarkistaa on se että onko omissa odotuksissa tai peloissa jotain mikä mättää suhteessa vakavaan parisuhteeseen? Sä oot saanut ton tekstisi mukaan aika todella paskamaisen iskun mieheltä. Sillä on vaaransa heijastua toisiinkin uroksiin mielikuvatasolla; luulempa ettet pelkää niinkään lastesi puolesta...
uutta? Ei ollut, tuonhan tietää joka jannu :)
Ääretön optimisti.
sehän on selvä, että lapsen elämään kuuluu ja tulee ihmisiä, jotka häviävät. Varsinkin mun duunissa ja tuon vapaaehtoistyön puolelta vielä enemmänkin. Tuolla tarkoitinkin lähinnä sitä, että en kuules viitis alkaa lapselle opettamaan, että millainenkohan karvanaama tänä aamuna äidin sängystä ylös kömpii. Toki jos törmää oikean tyyppiseen mieheen joskus, niin ei ole pois suljettu mikään ei edes kimppaan muutto, mutta siinä vaan semmoinen että vaikka lapsella onkin pysyvät miespuoliset ihmiset olemassa, lisäksi paljon vanhemmat veljet ja biologinen isä taustalla, johon tarvittaessa voi ottaa yhteyttä ja myös hän voi halutessaan ottaa yhteyttä. Sitä vaan esim. vaikka poika onkin noin pieni, niin viimoisen lähdettyä huomasi selvästi kun poika etsi "leikkikaveriaan" ja pari viikkoa meni ettei päästänyt minua edes toiseen huoneeseen. Siinä on juuri syy ettei viitsi useita vastaavia källejä tehdä toiselle. Toki tiedän miehiä jotka ovat ei biologiseen lapseen/lapsiin eron jälkeen pitäneet yhteyttä, jotkut vielä lapsen aikuisiälläkin ja toisilla katkennut lapsen oman tahdon myöten. Tiedän myös miehiä jotka eivät enää yh-äitien kanssa ala seurustelemaan, koska eron myötä menettää lapsetkin, kun heihin ei ole mitään laillisia oikeuksia.
Kyllä tässä ihan on lapsen tasapainoisesta ja perusturvallisuuden takaamisesta kyse. Tosin jos joskus tapaa jonkun jonka kanssa menee kaikki yksiin, niin eihän mikään ole pois suljettua.
(seuraava pitäisi open ammatissa jättää sanomatta) Tosin se mikä vaikuttaa mulla aluksi kaikkiin vakavampiin miessuhteisiini on se, että jostain syystä kaikki "mieheni" ovat olleetkin kovemman luokan rikollisia (ei mitään pikku tekijöitä) ja näin ollen tulee tietyistä lauseista hypittyä puol metriä ilmaan ja vähän liikaa epäiltyä miestä. Tässä yritänkin pikku hiljaa muuttaa tätä mieskuvaa ja miksi näin on ollut ja näin mennyt ja miksi olen jäänyt vain kaveriksi "normaali" miesten kanssa. Tosin onhan noillakin eksilläni normaali päiväduunit ollut ja niin poispäin. Ehkäpä syynä se että loppujen lopuksi pelkään sitoutumista mieheen ja alitajuisesti aavistanut näiden miesten tekevän muutakin, niin tarvittaessa siinä ollut se mihin tarvittaessa takertua, kun alkaa mättää.
Sorry, kirjoitusvirheet en jaksa tarkistaa. :))
Miestuttava-asiaan ei ole kyllä ton jälkeen mitään sanottavaa mulla, sen verran jalostuneita ajatuksia ja kokemuksia sulta tuntuu löytyvän.
Toi oli kyl virnistämään pistävä tuo loppukappale. Siinä on oikeasti monella miehellä nieleskeltävää jos on tuollaisia kumppaneita ollut... Mut kai pahoissa pojissa tosiaan jokin viehättää, en usko sen olevan se kriminaalius itsessään vaan jokin luonteenpiirre joka on sentyyppisillä ihmisillä. Mikähän olis? ... hmmmh. sellainen rajojen yli astumisen periaate kenties... Tai turha sitä on analysoida... Minkä sille voi että tavalliset miehet on tylsiä? :)
ny tiiä loppujen lopuksi onko ne nyt nii pahoja poikia jos minuuki karkuu juossu. ;DD (vitsi vitsi tai sitten ei) :))
Ei niitä entisiä kyllä tule kenellekään miehelle ensimmäisenä mainostettua, koska eihän se kenellekään kuulu mitä he tekevät milloinkin, koska ei se nyt kuulu mullekaan, mut noilla yhteinen piirre ettei heistä kukaan ole jäänyt alkumetreillä junnaamaan vaan he ovat ottaneet ohjat näin mennään ja sillä selvä eli puhuttu asioista niiden oikeilla nimillä, eikä jääty ihmeellisesti kiertelee ja kaartelee halutako vai eikö.
En tiiä, mut sen tiiän et kiva kanuuna meitsillä.