No mä haluaisin, että joku kirjoittaisi, mun puolesta, runon musta ja mun ystävästä. Koska ite en ole yhtään runollinen ihminen (mutta rakastan runoja)
Haluaisin että siinä kerrotaan miten se joskus lupas mulle ikuisen ystävyyden, ja että kukaan ei voi meitä erottaa, että se ei jättäis mua. Ja miten se oli aina mun tukena, mutta ei näyttäny mulle sen omia, todellisia tunteita(ei itkeny koskaan mun läsnä ollessa).
Sitten, et mitä mä tein sille, koska me ei olla enää ystäviä, että mä haluisin tietää, ja että kun mä en voi olla ajattelematta tätä mun ystävää. Ku mä haluisin sen takasin ja että muhun sattuu kamalasti. yms.
Jos kirotatte sen mun vieraskirjaan?? Kiitos jos pystyt auttaa! :)
Haluaisin että siinä kerrotaan miten se joskus lupas mulle ikuisen ystävyyden, ja että kukaan ei voi meitä erottaa, että se ei jättäis mua. Ja miten se oli aina mun tukena, mutta ei näyttäny mulle sen omia, todellisia tunteita(ei itkeny koskaan mun läsnä ollessa).
Sitten, et mitä mä tein sille, koska me ei olla enää ystäviä, että mä haluisin tietää, ja että kun mä en voi olla ajattelematta tätä mun ystävää. Ku mä haluisin sen takasin ja että muhun sattuu kamalasti. yms.
Jos kirotatte sen mun vieraskirjaan?? Kiitos jos pystyt auttaa! :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoitit nimeni tähtiin kirkkaudella.
Ompelin nimesi sydämeeni tunteitten langalla.
Lupasin, että elämänlanka muistaa sinut aina.
Sanoit tähtien loistavan yössä koko elämämme.
Yksi toisensa jälkeen ne sammuivat.
Kunnes viimeinenkin hävisi ja pimensit minut.
Sinun tuikkivat valosi pimeässä yössä,
antoivat minulle voimia jaksaa eteenpäin.
Minä annoin murheeniin ja iloni käsiisi,
ja odotin sinua sillan toisessa päässä,
olisit kertonut kuka olet ja ojentanut kätesi.
Tulit viimein sillalle, sanomatta mitään
katsoit kun siltamme sortui välistämme.
Ei kyyneltä, ei surua, ei mitään sinulta.
Otit luottamukseni mukanasi
ja hävisit omaan elämääsi, yksin.
Sydäntäni polttaa ne neulan pistot
mitä nimesi sai aikaan.
Eivät ne ole pelkkää kipua ja surua.
On siinä uskoa, toivoa ja
ikävää sinua kohtaa rakas ystäväni.
Kirjoitit nimeni tähtiin kirkkaudella.
Ompelin nimesi sydämeeni tunteitten langalla.
Lupasin, että elämänlanka muistaa sinut aina.
Sanoit tähtien loistavan yössä koko elämämme.
Yksi toisensa jälkeen ne sammuivat.
Kunnes viimeinenkin hävisi ja pimensit minut.
Sinun tuikkivat valosi pimeässä yössä,
antoivat minulle voimia jaksaa eteenpäin.
Minä annoin murheeniin ja iloni käsiisi,
ja odotin sinua sillan toisessa päässä,
olisit kertonut kuka olet ja ojentanut kätesi.
Tulit viimein sillalle, sanomatta mitään
katsoit kun siltamme sortui välistämme.
Ei kyyneltä, ei surua, ei mitään sinulta.
Otit luottamukseni mukanasi
ja hävisit omaan elämääsi, yksin.
Sydäntäni polttaa ne neulan pistot
mitä nimesi sai aikaan.
Eivät ne ole pelkkää kipua ja surua.
On siinä uskoa, toivoa ja
ikävää sinua kohtaan rakas ystäväni.
(Tiedän, että tämä ei ole runopalsta, joten tietoisesti laitan tämän runon tänne, pyydän toki anteeksi kaikilta niiltä joita tämän viestin laittaminen tänne loukkaa, aurinkoista kevättä!)