Allaolevaa kysymystä "kelpaako lihava nainen" mukaillen kysyisin, kelpaako naisille vastaavasti hiljainen, ujo mies?
Kysyn tätä siksi että siinä missä lihavuus saattaa hankaloittaa naisen asemaa parisuhdemarkkinoilla, tarkoittaa ujous miehen kohdalla yleensä käytännössä (omasta mielestäni) samaa kuin olisi sairaalloisen ylipainoinen - eli totaalisen maximum no-no.
Mutta oikeasti, voisi(t)ko nainen ajatella seurustelevansa hiljaisen miehen kanssa, joka ei ehkä ole aivan sinut itsensä kanssa ja on epävarma itsestään joillain osa-alueilla syystä tai toisesta?
Vai jyräävätkö suupaltit amerikan tyyliin sosiaaliset bileiden keskipisteet tälläkin rintamalla?
Kysyn tätä siksi että siinä missä lihavuus saattaa hankaloittaa naisen asemaa parisuhdemarkkinoilla, tarkoittaa ujous miehen kohdalla yleensä käytännössä (omasta mielestäni) samaa kuin olisi sairaalloisen ylipainoinen - eli totaalisen maximum no-no.
Mutta oikeasti, voisi(t)ko nainen ajatella seurustelevansa hiljaisen miehen kanssa, joka ei ehkä ole aivan sinut itsensä kanssa ja on epävarma itsestään joillain osa-alueilla syystä tai toisesta?
Vai jyräävätkö suupaltit amerikan tyyliin sosiaaliset bileiden keskipisteet tälläkin rintamalla?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Suurin este lienee, että hiljaiseen ja ujoon ei saa mitenkään kontaktia; häntä ei "näy missään" (on piilossa jossain, vetäytyy)... miten siis edes tutustua, jotta voisi olla?
Itse hiljaisena/ujona/epävarmana olen kuitenkin saanut muutamille naikkosille annettua numeroni, vaan yksipuolista tuntuu se touhu silti olevan. Minä saan lähettää viestit ja soittaa puhelut.
Vaikuttaa siis siltä, ettei tällaiset kelpaa vaikka toisivatkin itseään esille.
"Suurin este lienee, että hiljaiseen ja ujoon ei saa mitenkään kontaktia"
Niin, jos kyseessä on mies. Naiset tekevät hyvin harvoin (jos koskaan) aloitteen hiljaiselle miehelle, mutta miehet tekevät koko ajan aloitteita naisille, jotka eivät ole päästäneet suustaan pihahdustakaan.
Mielestäni miehen ujous ja hiljaisuus on vain siksi ongelma, että naiset epätasa-arvoa kannattaessaan odottavat prinsessoina erityiskohtelua. Sellaista se on tasa-arvo Suomessa, toisilla sitä on ja toisilla ei.
Suurin este on se että sun kaltaiset kermaperseet ei saa sanaa suusta itse vaan vyöryttävät syyn hiljaisten ukkojen niskaan?!
Koska sä et ole edes miehelle tehnyt koskaan aloitetta niin voitko olla ihan hiljaa että edes ihmiset saa keskustella??
Ihastuin hiljaiseen ja ujoon mieheen. Aikamme siinä toinen toisiamme kierreltiin, ja lopulta rohkaisin mieleni ja pyysin treffeille. Siitä on yli 15 vuotta aikaa, ja kimpassa ollaan edelleen :)
Ihastuin hiljaiseen ja ujoon mieheen. Aikamme siinä toinen toisiamme kierreltiin, ja lopulta rohkaisin mieleni ja pyysin treffeille. Siitä on yli 15 vuotta aikaa, ja kimpassa ollaan edelleen :)
hyvin. Saapahan sitten olla itse äänessä enemmän :) Epävarmuuskin on ihan inhimmillistä tiettyyn rajaan asti, kunhan ei nyt täysin itsetunnoton ihminen ole kyseessä, jolloin toiselle lankea helposti jonkinlainen terapeutin ja yksipuolisen tukijan rooli.
hyvin. Saapahan sitten olla itse äänessä enemmän :) Epävarmuuskin on ihan inhimmillistä tiettyyn rajaan asti, kunhan ei nyt täysin itsetunnoton ihminen ole kyseessä, jolloin toiselle lankea helposti jonkinlainen terapeutin ja yksipuolisen tukijan rooli.
Olen myös tehnyt aloitteen, sitä ei suoranaisesti tyrmätty muttei näytetty vihreää valoakaan. Pallo on hänellä, vielä ei ole ainakaan mies tehnyt "ratkaisevaa liikettä". Mies kyllä hakeutuu seuraani, eikä ainakaan tuntuisi siltä, että hän välttelee seuraani. Noh, ehkä hän ei ole vain kiinnostunut minusta tarpeeksi :)
Ehkä hiljaisuus kuitenkin rajoittaa kommunikointia. Itse olen kova puhumaan ja olen hänelle yrittänyt jutella. En kuitenkaan viitsi olla koko ajan kimpussa, jos hän on niin ujo, ettei kehtaa minua kunnolla torjua.
Minulla on ennen ollut puheliaita miehiä ja oikeita juttuveikkoja joten en oikein tiedä mitä tämän hiljaisemman kanssa tekisin. Ajattelen häntä kuitenkin koko ajan :)
Eli en usko että hiljaisuus kelpaamiseen vaikuttaa, pitäisi muistaa kuitenkin osoittaa kiinnostustaan, jotta toinenkin osapuoli huomaisi sen.
Omasta kokemuksestani sanon että ei enää kelpaa. Aikaisemmin pidin enemmän hiljaisista miehistä, eikä minua vaivannut vaikka olisi ollut hieman huono itsetunto. Kukaan ei ole täydellinen : ) En pidä suupalteista supliikkimiehistä, ja liian itsevarmat(näennäisesti itsevarmat..?) eivät myöskään iske. Muutaman sellaisen parisuhteen olen käynyt läpi, että mies on ollut ujo ja hiljainen, epävarmakin. Olen kuitenkin katsonut sitä sisäistä kauneutta ja pyrkinyt näkemään pintaa syvemmälle. Eräässä vaiheessa tämä johtui silloisesta omasta itsevarmuuden puutteestani, eli en tohtinut ottaa kontaktia itsevarmoihin miehiin.
Ikävä kyllä sain näiltä hiljaisilta ja epävarmoilta miehiltä loppujen lopuksi kaiken paskan niskaani, minkä he olivat elämänsä aikana keränneet. Olen kiltti ja ns. hyväluonteinen ja minusta tehtiin sitten kynnysmatto, johon pyyhittiin kaikki elämän varrella koetut ikävät asiat, jotka olivat tulleet miehen ujouden ym. vuoksi. En mielestäni ansainnut sitä, koska välitin aidosti noista miehistä, enkä koskaan millään tapaa ylenkatsonut tms. Yritin tuea ja rohkaista. Kai minut luokitellaan sellaiseksi "liian kiltiksi ihmiseksi" joka ei oikein osaa pitää puoliaan. Näiden miesten todelliset luonteet, ja traumaattisuus tuli vasta ajan kanssa esiin. Ilkeyttä, piilevää aggressiota ja katkeruutta joka purettiin minuun. Kaksi miestä rohkaistui minulta saamastaan tuesta ja huomiosta niin paljon, että muuttui ylimieliseksi,tuli niin itsevarmaksi naisten suhteen, että lähti etsimään vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta, vaikka oli aikaisemmin elämässään ollut melko passiivinen aloitteentekijä ujoutensa vuoksi. Koin että tuin, rohkaisin ja tervehdytin miesten itsetunnot siten että he ajattelivat etsivänsä minua paremman/kauniimman naisen. He eivät siis aidosti välittäneet minusta, vaan olin vain hätävara, koska eivät saaneet muuta. Kuinka olisin sen voinnut alun alkaen tietää. Siperia opettaa, itsekutakin. Minusta tuli nirso ja epäluuloinen, ja miehet itkivät minua takaisin, kun tajusivat mitä menettivät. Eikä ne kaikki kauniit prinsessat auliisti vaipuneetkaan heidän syliinsä minulta imetyn itsevarmuuden ja voiman myötä. Sanottakoon että molemmat miehet olivat ulkonäöltään normaaleja, ja työssäkäyviä, ns. kunnollisia.
Hiljaisen ja ujon miehen ottaminen on riskipeliä. Mukana vai tulla pahat traumat.
"Hiljaisen ja ujon miehen ottaminen on riskipeliä. Mukana vai tulla pahat traumat."
Aivan kuin kenen tahansa muunkin miehen/naisen ottamisessa, oli sitten hissukka tai renttu.
Jep. Muiden kuin ujojen kanssa seurusteleminenhan ei olekaan koskaan riskipeliä, eikä
heistä voi koskaan jäädä mitään traumoja? Miettisit vähän mitä kirjoitat.
Sellainen mies/nainen joka on joutunut olemaan yksin ujoutensa vuoksi, vaikka on halunnut parisuhteeseen, on usein traumatisoitunut "kohtalostaan".
Nämäkin palstat ovat pullollaan ujojen ja hiljaisten miesten katkeria kirjoituksia siitä, miten kukaan nainen ei heitä huomaa/huoli, ja kuinka muka supliikkimies-rentut vie kaikki naiset. Olen tavannut näitä katkeroituneita ujoja miehiä, jotka jonkun verran viinaa päähän saatuaan päästävät ulos kaiken mitä ovat joutuneet kärsimään ujoutensa takia.
Totta kai riski on olemassa aina, oli sitten ujon tai muun kanssa, mutta sosiaalisesti lahjakas ja avoin ihminen on usein tasapainoisempi kuin estynyt. Ikävä kyllä. Vai oletko eri mieltä?
Ehdottomasti kelpaa hiljainen, ujo mies ;)
on mielessä kuin millainen itsekin olen; kestää aikansa tutustua, ja mielummin etenen kunnolla ja rauhassa
jos se hiljasuus ja ujous väistyy kun on tutustunut ihmiseen vähän paremmin, mut jos se vaan jatkuu ja jatkuu niin ei ole asiat hyvin. Tiiän ujoja ihmisiä ja kun ovat ihmiseen paremmin tutustuneet niin alkaa sitä juttua tulla. Ymmärrettävää, että onkin vähän ujo ja hiljainen uuteen ihmiseen tutustuessa, mut kyl se myös ajallaan pitäis hävitä. Mitenkä sitä ihmisen kanssa olla joka ei osaa puhua mistään ja on tuppisuuna. Aina parempi jos mies on rauhallinen ja hiljaisempi, eikä mikään sellanen joka on koko ajan äänessä ja kauhean vilkas. Kuitenkin pitää uskaltaa sanoa omat mielipiteensä ja ottaa kantaa asioihin ja jutella eikä olla vaan hiljaa ja vastata silloin vaan kun jotain kysytään.
... että samantyyppiset kiinnostavat toisiaan ja tässä syntyy ongelmaksi se, kun "estyneistä" ja hiljaisista miehistä ja naisista tuntuu lähes mahdottomalta tutustua toisiinsa. Kun ei uskalla.
Joku suupaltimpi tietysti voi tehdä aloitetta hiljaiselle ja avata keskustelua sun muuta, mutta ei ne höpöhöpö-tyypit yleensä kuitenkaan kiinnostu hiljaisista kun huomaavat että peruspersoonat poikkeavat toisistaan niin paljon.
ole ainakaan mulle ongelma,jos muuten on ns.täysissä.Rohkeasti oma itsensä on parempi ku jotain roolia vääntävä.