Miten te olette osoittaneet sitoutumistanne suhteeseenne? Onko ainut vaihtoehto kihloihin ja naimisiin meno?
Olemme avomieheni kanssa seurustelleet noin 6 vuotta ja olemme pian 30-vuotiaita kumpikin. Itse haluaisin jotain "vakuutta" siitä, että mieheni todella haluaa sitoutua suhteeseemme. Minä olen ollut jo kauan sitoutunut ja kai mieskin on omalla tavallaan - ehkä, en tiedä. Jos otan sitoutumisasian puheeksi, hän kokee sen aina avioliittopainostuksena vaikka miten yrittäisin vakuuttaa, että sitoutua voi myös ilman avioliittoa, siis sanallisesti lupaamalla jne.
Mies vain sulkeutuu, ei halua puhua asiasta ja keskustelu jää siihen. Kaikesta muusta voimme puhua, mutta sitoutuminen tuntuu olevan kuin punainen sana hänelle.
Miten te muut tiedätte, että kumppaninne on sitoutunut?
Olemme avomieheni kanssa seurustelleet noin 6 vuotta ja olemme pian 30-vuotiaita kumpikin. Itse haluaisin jotain "vakuutta" siitä, että mieheni todella haluaa sitoutua suhteeseemme. Minä olen ollut jo kauan sitoutunut ja kai mieskin on omalla tavallaan - ehkä, en tiedä. Jos otan sitoutumisasian puheeksi, hän kokee sen aina avioliittopainostuksena vaikka miten yrittäisin vakuuttaa, että sitoutua voi myös ilman avioliittoa, siis sanallisesti lupaamalla jne.
Mies vain sulkeutuu, ei halua puhua asiasta ja keskustelu jää siihen. Kaikesta muusta voimme puhua, mutta sitoutuminen tuntuu olevan kuin punainen sana hänelle.
Miten te muut tiedätte, että kumppaninne on sitoutunut?
Vastaukset 5
Vanhimmat
6 vuoden jälkeen te varmasti tunnette toisenne niin hyvin että voitte päättää haluatteko elää lopun elämäänne yhdessä.
Sinä voit aivan loistavasti kertoa miehelle että haluat laillistaa teidä ystävyyssuhteen, vain pika visiitti maistraattiin ja homma on hoidettu, siis ilman mitään isompia hössötyksiä.
Jos taas mies ei sitä halua, anna hanen rauhassa etsiä itselleen toinen ystävä joka on valmis vain viettämään aikaa hänen kanssaan ilmaan mitään sitoumuksia.
Sinulle tulee silloin mahdollisuus hakea avIomiesehdokas joka haluaa perustaa kodin kanssasi ja jakaa ilot ja surut lopun elämää. Katsos sellaisia mihiäkin on (ja suurin osa haluaa turvallisuutta elämäänsä, turvallisuutta jota avIoliitto tuo tullessaan)
Ei avioliittolupaus miehelle aina merkitse sitoutumista, vaan ilmaispalveluiden jatkamista...
Olin naimisissa vuosikausia sitoutumiskammoisen miehen kanssa, joten ei se käynti maistraatissa ihmistä muuta.
Miehen sitoutumattomuus ilmeni siten, ettei hän ottanut minua huomioon millään elämän osa-alueella. Harrastukset, rahat investoi veneisiin ja omiin harrastusvälineisiin.
Vapaa-ajanvietto sujui hänen ehdoillaan yms.
Mielestäni sitoutuminen tarkoittaa sitä, että mies kysyy myös naisen mielipidettä yhteisistä asioista.
Ikinä en saanut sanoa mitään. Miehen mielesä valitan ja hän hylkäsi aina kun en ollut mieliksi.
Mies vietti lähes kaiken vapaa-aikansa omien harrastusten parissa eikä hänestä ollut minulle seuraa.
Miehen mielestä hänellä oli oikeus sanoa ja tehdä mitä huvittaa yms..loukkasi mm. sukulaisiani
Eli ei avioliitto mitään sitoutumista miehen puolelta osoita.
Oletkohan itse liiankin kiinni miehessä? Ehkä hän ei koe tarvetta muuttaa tilannetta, kun olet niin itsestäänselvä jo nyt? Ehkäpä jos alkaisit enemmän hankkia omia harrastuksia ja menoja (ei mitään pettämisjuttuja kuitenkaan!), niin hän voisi havahtua siihen, kuinka tärkeä olet hänelle? Joskus kun naiset ovat "aina läsnä" niin mies ei tajua sitä, minkälainen helmi hänellä on. Anna hänen juosta perässäsi ja tavoitella sinua.
Toki vastaus kysymykseen voi olla myös se, että mies ei vaan ole välttämättä kiinnostunut loppuelämästä juuri sinun kanssasi.
Siis mies on avomiehesi, teillä on yhteinen koti. Eikö tuo jo ole oikea merkki sitoutumisesta? Teillä on jotakin yhteistä, sentään yhteinen koti. Minusta se on iso asia, eikä se avioliitto varmasti miehen sitoutumisesta enempää kertoisi. Ehkä se olisi kuitenkin joku symbolinen asia suhteessanne ja julkinen ihan virallisesti, vaikka jo jaattekin tämän elämän toistenne kanssa.
Olemme käyneet paljon keskustelua aiheesta. Kumpikin olemme samaa mieltä, että puhuminen ja luottamus todella tärkeitä ja ilman näitä ei molemminpuoleinen vakaa sitoutuminen onnistu. Paljon olemme käyneet ajatustenvaihtoa kummankin haluista ja toiveista, myös suhteen rajoista. Mielestäni suhteessa ei voi olla yhteistä sitoumusta jos asioista ei puhu.
Itse olen kyllä tässä viime aikoina alkanut miettiä sormusten vaihtoa, mutta avomiehelle en vielä ole halunnut puhua asiasta. Se on kuitenkin niin iso kysymys (minun mielestäni) etten halua painostaa häntä siihen suuntaan, enkä muutenkaan yllättää negatiivisesti.
Kuitenkin haluaisi viedä suhdetta vielä askeleen eteenpäin, ja sormus olisi osoitus siitä, että olemme sitoutuneet vain toisillemme. Tämä olisi meille konkreettinen rakkauden ja sitoutumisen symboli, mutta myös näkyvä merkki toisille ihmisille, ettemme ole vain seurusteleva pari ilman vakavampaa tunnepohjaa.