Voisitko harkita seurustelua jätetyn naisen kanssa jos hänellä on lapsia?
Tarkoitan lähinnä, ettei kaikki vapaaehtoisesti halua yh:ksi, nainen olisi halunnut olla lasten isän kanssa yhdessä mutta se oli mahdotonta ja mies halusi itse erota (ja syy se tuttu: liika alkoholin käyttö ja kaikki sen sivuseuraukset.)
Loppupeleissä aika kovan hinnan nainen joutuu maksamaan siitä, että mies ei kyennytkään ottamaan vastuuta, varsinkin jos yhden rentun takia ei enää löydäkään rinnalleen ihmistä, jonka kanssa olisi hyvä olla.
Tottahan naiselle jäi ihanat - viattomat - lapset, jo pelkästään heidän takia nainen kantaa huonoa omatuntoa kun heillä ei ole kunnollista isää...
Tietenkin tilanne voi olla myös toisinpäin, että äiti on se, joka lähtee pois.
Omasta erostani on puoli vuotta, tällä hetkellä tuntuu vieläkin pelottavalta ajatus, että seurustelisi jonkun kanssa, niin syvät haavat mies jätti, tuntuu, etten koskaan pääse yli siitä minkälaista ilkeyttä mies harrasti.
Mutta jospa joku kaunis päivä olen taas ehjä ihminen...
Tarkoitan lähinnä, ettei kaikki vapaaehtoisesti halua yh:ksi, nainen olisi halunnut olla lasten isän kanssa yhdessä mutta se oli mahdotonta ja mies halusi itse erota (ja syy se tuttu: liika alkoholin käyttö ja kaikki sen sivuseuraukset.)
Loppupeleissä aika kovan hinnan nainen joutuu maksamaan siitä, että mies ei kyennytkään ottamaan vastuuta, varsinkin jos yhden rentun takia ei enää löydäkään rinnalleen ihmistä, jonka kanssa olisi hyvä olla.
Tottahan naiselle jäi ihanat - viattomat - lapset, jo pelkästään heidän takia nainen kantaa huonoa omatuntoa kun heillä ei ole kunnollista isää...
Tietenkin tilanne voi olla myös toisinpäin, että äiti on se, joka lähtee pois.
Omasta erostani on puoli vuotta, tällä hetkellä tuntuu vieläkin pelottavalta ajatus, että seurustelisi jonkun kanssa, niin syvät haavat mies jätti, tuntuu, etten koskaan pääse yli siitä minkälaista ilkeyttä mies harrasti.
Mutta jospa joku kaunis päivä olen taas ehjä ihminen...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis hetkinen, jos eronne syy oli "liika alkoholi ja sen sivuseuraukset", niin käytitkö sinä liikaa sitä alkoholia, jos mies sen takia halusi erota?
Vai tarkoitatko, että ihan tosissaan olisit halunnut pitää miehen, joka käytti liikaa alkoholia? Lasten takia varmaan olisi ollut hyvä, että he olisivat saaneet jokapäiväisessä elämässään katsoa, kun isä juopottelee, vai???
liikaa alkoholia. Itse en juurikaan ota.
Miehen pitämisellä tarkoitin, että olisin halunnut, että mies olisi ollut vastuullinen, eikä olisi juonut koko ajan, että olisi ollut lapsilla ehjä perhe.
Mies mieluummin valitsi viinan kuin meitä, kun lopulta laitoin valitsemaan.
Olisin halunnut pitää miehen, lasten isän, mutta se oli mahdotonta.
Ehkä en osaa tarpeeksi hyvin pukea tätä sanoiksi.
Mies ei luonnollisesti ole isä kuin paperilla, koska humalassa ei ole turvallista seuraa lapsille. Ikävä kyllä.
se alkoholin käyttö tule sitten tutuksi ennenkuin niitä mukuloita tehtaillaan?
niin tämä maa olisi täynnä yyhoita, perheväkivaltaa sekä katkeria ihmissuhteita. Onneksi naisen vaisto ei petä.
Sinusta saa ihmeellisen kuvan jo otsikossasi. Tuskinpa mikään ero on aina ja pelkästään "sen toisen" syy. Itse erosin väkivaltaisesta ja juoposta miehestä ja voisinpa ottaa kunnian siitä että MINÄ erosin! Ja kyllä näin sen juopottelun jo ennen lapsia ja tyhmänä kuitenkin jatkoin eloa tuollaisen kanssa. Otan kuitenkin vastuun omasta elämästäni, enkä vieritä sitä toisen syyksi. Itsekkin myös mietin sitä että miten ihmeessä edes pystyisi ketään tapaamaan kun on lapsia (2kpl nuorempi vajaa 2v) ja miten miehet siihen suhtautuu. Tulin johtopäätökseen että miehiä on niinku naisia, erilaisia. Jollekkin ei käy ollenkaan että toisella on jo lapsia, yksi ei ikinä halua lapsia ja joku ajattelee että se nyt on elämää. Millainen itse olet? Minä ajattelen että on hyvä jos kumppanilla on elämänkokemusta ja kun sellaista on, voi olla lapsiakin. Lapsethan kuuluvat elämään. Ja miksi ihmeessä edes haluaisin seurustella ihmisen kanssa, joka ei hyväksy minun lapsiani?? Jos en hyväksyisi oletetun kumppanini oletettuja lapsia niin mikä olisin? Aika keskenkasvuinen. Eikö? Typerä? Ehkä...Sopimaton kumppani nyt ainakin. Siis suhteeseen ei rynnätä muutenkaan mielipuolen lailla ja sitten kun on tavannut ja oikeasti tutustunut johonkin samperin hyvään tyyppiin, ei ole väliä vaikka sillä olis hepokatti-farmi keittiössä tai omituinen halu kerätä nokian saappaita tai pari lasta.
Välillä mietin myös sitä kuinka pikkumaisia me naiset, yh:t ja sinkut, ollaan? Jos meille tulee mieleen ettei kelvata kun on liian pienet tissit tai lapsia, niin se kuvastaa vain sitä kuinka kriittisiä itse olemme. Ei sitä mitä miehet ajattelee (vaikka jotkut niistä voikin olla sitä mieltä. Veikkaan että suurin osa miehistäkin on ihan fiksuja)