IKÄERO

on parikin sellaista pariskuntaa joissa nainen on miestä vanhempi ja ainakin näin täältä kauempaa katseltuna heillä menee hyvin. Kumpikin pariskunta on naimisissa, toinen ollut jo vuosia. Lapsia on molemmilla pariskunnilla, toisella on jo nuoria aikuisia ja tämän toisen pariskunnan esikoinen syntyi viime kesänä. Jos nyt oikein muistan tällä vanhemmalla pariskunnalla on ikäeroa 11v. ja nuoremmalla taitaa olla 7v. ja nimenomaan juuri niin että nainen on vanhempi.

Oot mulle liian nuori, sitä paitsi olen varattu. Älä tuijota enää. Jos olisin vaikka pari vuotta vanhempi kuin sinä ja vapaa, niin olisi ok, sitten asia olis ihan toinen. No tämä ei ehkä ole aloittajalle, mutta joku jossain tekee oloni kiusaantuneeksi ja ikäero on jotain tuo. Enkä kuvittele, vihjeet ovat liian selvät.

Tilanne riippuu niin ihmisistä. Toisaalta 21 vuotias voi olla todella aikuinen ja valmis suhteeseen, mutta toisaalta hänellä voi tulla parin-kolmen vuoden kuluttua tarve katselle elämää ympäriltä ja sitoutuminen on vaikeaa. Itse tapasin mieheni ollessani 21-vuotta. Nyt ollessa lähemmäs kolmekymmentä niin tietenkin sitä huomaa "kasvaneensa", mutta edelleen ollaan yhdessä.=) Meilläkin ikäeroa on reilut kymmenen vuotta, mutta hyvin mies on jaksanut kanssani vaikka en voi sanoa olleeni nuorempana niin aikuinen mutta mieheni on sitten nuorekas..

oon miettinyt ihan samaa, mulla ikäeroa 8 vuotta ja olen siis se kauniimpi osapuoli suhteesta.

Oon ihan sekaisin tunteiden kanssa ja en ole uskaltanut kertoa monellekkaan ystävälle asiasta koska pelkään että he tuomitsevat. Niiltä joille olen kertonut, olen saanut positiivista sekä ei niin positiivista palautetta. Ja kaikki vain iän takia. Jos olisin valehdellut heille että kyseessä on vaikkapa vain muutaman vuoden nuorempi, ei asiasta olisi tehty numeroa, mutta 8- vuotta särähtää monien korvaan.

Oikeastaan itsekin kun järjellä ajattelen(voiko rakkaudessa käyttää järkeä?), tajuan tekeväni vain itsellenin hallaa ja tiedän että satutan itseäni vielä tulevaisuudessa jos tätä jatkan.

Vaikeita asioita..mä painin jatkuvasti kahden ajatuksen välillä: Toinen ajatus on että nauti elämästä, äläkä anna ympäristön vaikuttaa mielipiteisiisi ja toinen taas käskee ottamaan järjen käteen ja lopettamaan moinen hömpöttely, kun elämä tämän nuoren kanssa on niin eri vaiheessa.

Eli tässäpä ei sen kummemmin neuvoja sadellut, koska en voi sanoa että kuuntele sydäntäsi...sillä itsekään en niin tee, vaan kuuntelen ympärilläni olevia ihmisiä.

Mutta toisaalta jos 10-vuotta nuorempi tekee sut nyt onnelliseksi niin onko parempi ottaa riski ja antaa virran mennä, vai ottaa toinen riski eikä koskaan tietää olisiko siitä kuitenkin tullut jotain...