missä ystävyyden raja?

Enpä osaa muita neuvoa, jokainen määrittelee itse oman ystävyyssuhteensa rajat, mutta minä useinkin kävelen miespuolisen parhaan kaverini kanssa käsikkäin, halaamme toisiamme aina kun tapaamme, emme suutele, mutta tietyissä tilanteissa annamme pusun (onnittelut, pitemmät erot, kun nähdään pitkän ajan kuluttua). Molemmilla on parempi puolisko, en tosin ole tavannut hänen tyttöystäväänsä, sillä asumme eri maissa, mutta tiedän, että hän on kiva tyyppi ja odotan että pääsen näkemään hänet.

Minun avomieheni tietää, kuinka tärkeä ystäväni on minulle, eikä hän ole mustasukkainen (oikeasti!) sillä hän tietää, että vaikka ystävyyssuhteessamme on myös tuo "fyysinen" puoli, niin tämä fyysinen puoli ei eroa yhtään siitä, miten käyttäydyn naispuolisten ystävieni kanssa, halailemme, pussaamme, kävelemme käsi kädessä. Ja toden sanoakseni, kumpikaan meistä ei ole koskaan halunnut muuttaa ystävyyttämme miksikään muuksi, olemme toki miettineet sitä itseksemme ja keskustelleetkin asiasta, mutta olemme "liian" hyviä ystäviä jo, jos ikinä edes yrittäisimme muuttaa suhdettamme seksuaaliseksi, luultavasti molempia vain naurattaisi, eikä siitä tulisi mitään.

En tiedä onko iällä mitään tekemistä asian kanssa, mutta olemme kaikki kolmekymppisiä. Tosin ystävyytemme on aina ollut samanlainen, tapasimme vähän päälle parikymppisinä.

Voiko olla seuraavanlaisia ystävyyssuhteita?

1.Nainen&mies
- Tietysti
2.Nainen&nainen
- Voi olla
3.Mies&mies
- Voi

Entä jos teemme tästä vähän mielenkiintoisempaa.
Voiko olla tällaisia ystävyyssuhteita?

1.Mies&nainen avioliitossa, mutta ovat myös ystäviä.
- Tässä tapauksessa ystävyydellä ei ole varsinaisia rajoja, jos tämä on mahdollista.

Onko ystävyydellä olemassa alunperin rajoja, luonnollisia rajoja? Vai ovatko nykyiset käsityksemme ystävyyden rajoista ainoastaan kulttuurista syntyneitä keinotekoisia rajoja?

Onko tämä nykykulttuurimme käsitys(mies ja nainen ystävinä):

Ystävät voivat käytännössä tehdä kaikkea, mutta he eivät saa suudella toisiaan suulle niinkuin rakastavaiset, ainoastaan pieni suukko on sallittu suulle. He eivät saa muutoinkaan olla seksuaalisessa yhteydessä toisiinsa. He siis voivat halata, suukotella, koskettaa tms.

Onko tämä käsitys myös luonnollinen ystävyyden raja miehen ja naisen välillä?

Sitten voidaan kysyä, että onko edes olemassa rajoja? Ovatko rajat pelkästään sopimuksiin perustuvia? Voiko kenellekkään sanoa, että tuo menee liaan pitkälle?

Ainakin olemme pitäneet arkisessa ajattelussamme itsestäänselvyytenä, että sukupuoliyhteys on jo liian pitkälle menevää. Miten muuten sitten perustelemme tämän?

Itse sanoisin, että sukupuoliyhteydelle on mahdotonta antaa pelkkää ystävyyden merkitystä. Se on väkisinkin jotain läheisempää, intiimimpää kuin ystävyys. Samalla tavalla voisin sanoa, että myös intiimi suutelu on liian pitkälle menevää.

kiitos, kun vahvistitte mielipidettäni, tuon halusinkin kuulla. hyvää kesän loppua!