Eli saako puoliso painostaa toista laihduttamaan?
Olen tätä asiaa miettinyt, eli
olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä 3,5 vuotta ja yhdessä on asuttu 2 vuotta. Olen 25-vuotias ja mies on pari vuotta vanhempi.
Suhteemme on monipuolinen ja meillä menee todella hyvin lukuunottamatta sitä seikkaa, että avomieheni monesti huomauttelee painostaan, syömisistäni jne. Minulle on tullut painoa kolmen vuoden aikana 5-6kg. eli miksikään muodottomaksi palloksi en ole lihonut.
Olen nyt 172cm pitkä ja painoa on n.68-69kg. Tiedän, että pudotettavan varaa on, mutta itse olen suhteellisen tyytyväinen kehooni pitkästä aikaa. Olen kärsinyt 13-vuotiaasta saakka erilaisista syömisongelmista ja nyt olen tyytyväinen, kun syöminen ei pyöri koko ajan mielessä eikä tarvitse käydä jatkuvasti puntarilla, laskea jokaista suupalaa jne.
Harrastan liikuntaa, syön aika terveellisesti ja olen "elämäni kunnossa" tässä suhteessa.
Silloin, kun aloimme seurustelemaan olin hoikempi vain siksi, etten juuri syönyt mitään ja jos vertaan sitä aikaa nykyiseen, olin onnettomampi koska en voinut syödä normaalisti ja stressasin asiasta.
Nyt mieheni koko ajan huomauttelee esim. "liian paksuista reisistä" (minulla on aina ollut paksut jalat) ja vatsaan tulleista kiloista. Hän myös piikittelee, jos olemme jossain syömässä siis ihan julkisellakin paikalla, että "mitä sä noin paljon syöt?" jne.
Mieheni tietää noista syömisongelmistani ja olen monet kerrat sanonut itse olevani tyytyväinen tähän ulkomuotooni. Jos voin hyvin, päälleni mahtuu S/M-koon vaatteet ja harrastan säännöllisesti kuntoilua ja urheilua, en näe mitään syytä väkisin alkaa pudottaa painoa.
Mieheni perustelee painostuksensa sillä, että hän haluaa muidenkin huomaavan miten kaunis avovaimo hänellä on. Ja hän usein hokee "eikö olisikin mukavaa olla niin hoikka kuin olit ennemmin" ja muita samankaltaisia kommentteja.
Olemme puhuneet viime aikoina paljon avioliitosta ja kihlautumisesta. Nyt mies sanoi viikonloppuna, että "totta kai haluan kanssasi naimisiin, mutta olisit paljon kauniimpi hääpuvussa, jos olisit muutaman kilon laihempi".
Minua tämä satutti ja paljon. Tuntuu, etten kelpaa miehelleni enää kun kiloja on kertynyt. Toisaalta taas pelkään, jos alan pudottaa painoa, alkavat uudelleen syömisongelmat ja henkiset ongelmat (stressaaminen jne)
Niin, muuten menee todella hyvin, mutta ainoastaan tämä painoni tuntuu miestäni noin paljon häiritsevän. Rakastan häntä kovasti enkä todellakaan tällaisen ongelman vuoksi haluaisi erota, mutta miten saisin mieheni ymmärtämään ettei näin kai voi toista painostaa?
Mieheni itse on hoikka ja hyvännäköinen, ei ole lihonut (vaikka varaa kyllä olisi) ja pitää huolta ulkonäöstään.
Olen tätä asiaa miettinyt, eli
olemme avomieheni kanssa olleet yhdessä 3,5 vuotta ja yhdessä on asuttu 2 vuotta. Olen 25-vuotias ja mies on pari vuotta vanhempi.
Suhteemme on monipuolinen ja meillä menee todella hyvin lukuunottamatta sitä seikkaa, että avomieheni monesti huomauttelee painostaan, syömisistäni jne. Minulle on tullut painoa kolmen vuoden aikana 5-6kg. eli miksikään muodottomaksi palloksi en ole lihonut.
Olen nyt 172cm pitkä ja painoa on n.68-69kg. Tiedän, että pudotettavan varaa on, mutta itse olen suhteellisen tyytyväinen kehooni pitkästä aikaa. Olen kärsinyt 13-vuotiaasta saakka erilaisista syömisongelmista ja nyt olen tyytyväinen, kun syöminen ei pyöri koko ajan mielessä eikä tarvitse käydä jatkuvasti puntarilla, laskea jokaista suupalaa jne.
Harrastan liikuntaa, syön aika terveellisesti ja olen "elämäni kunnossa" tässä suhteessa.
Silloin, kun aloimme seurustelemaan olin hoikempi vain siksi, etten juuri syönyt mitään ja jos vertaan sitä aikaa nykyiseen, olin onnettomampi koska en voinut syödä normaalisti ja stressasin asiasta.
Nyt mieheni koko ajan huomauttelee esim. "liian paksuista reisistä" (minulla on aina ollut paksut jalat) ja vatsaan tulleista kiloista. Hän myös piikittelee, jos olemme jossain syömässä siis ihan julkisellakin paikalla, että "mitä sä noin paljon syöt?" jne.
Mieheni tietää noista syömisongelmistani ja olen monet kerrat sanonut itse olevani tyytyväinen tähän ulkomuotooni. Jos voin hyvin, päälleni mahtuu S/M-koon vaatteet ja harrastan säännöllisesti kuntoilua ja urheilua, en näe mitään syytä väkisin alkaa pudottaa painoa.
Mieheni perustelee painostuksensa sillä, että hän haluaa muidenkin huomaavan miten kaunis avovaimo hänellä on. Ja hän usein hokee "eikö olisikin mukavaa olla niin hoikka kuin olit ennemmin" ja muita samankaltaisia kommentteja.
Olemme puhuneet viime aikoina paljon avioliitosta ja kihlautumisesta. Nyt mies sanoi viikonloppuna, että "totta kai haluan kanssasi naimisiin, mutta olisit paljon kauniimpi hääpuvussa, jos olisit muutaman kilon laihempi".
Minua tämä satutti ja paljon. Tuntuu, etten kelpaa miehelleni enää kun kiloja on kertynyt. Toisaalta taas pelkään, jos alan pudottaa painoa, alkavat uudelleen syömisongelmat ja henkiset ongelmat (stressaaminen jne)
Niin, muuten menee todella hyvin, mutta ainoastaan tämä painoni tuntuu miestäni noin paljon häiritsevän. Rakastan häntä kovasti enkä todellakaan tällaisen ongelman vuoksi haluaisi erota, mutta miten saisin mieheni ymmärtämään ettei näin kai voi toista painostaa?
Mieheni itse on hoikka ja hyvännäköinen, ei ole lihonut (vaikka varaa kyllä olisi) ja pitää huolta ulkonäöstään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyse voi olla terveydellinen. Oman terveyden edistämisestä.
Voi olla ainoa keino, joka tepsii.
Hei! Mäkin lihoin mun edellisessä suhteessa (n.10 kg) jonkin verran ja aika samoista syistäkin kuin sä. Olin kuitenkin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin ikinä ja ihan tyytyväinen itseeni (nuorempana vakaviakin syömishäiriöitä). Ex-mieheni alkoi enenevässä määrin kommentoida painoani todella törkeään sävyyn. Hän itse lihoi tasaiseen tahtiin kolmekymmentä kiloa, mutta hänen mielestään se oli ok- naisen vaan pitää pysyä hoikkana. Pikkuhiljaa huomasin ettei hän kunnioittanut ja arvostanut minua enää ollenkaan. Hän ei halunnut ottaa minua enää mukaan esim. tuttavien mökeille tai hänen firmansa hienoihin juhliin, ettei joutuisi häpeämään minua! :( Olin ihan rikki ja itsetuntoni kuivui pois, mutta onneksi sain jostain voimaa irrottautua hänestä ja nyt olenkin löytänyt rinnalleni aivan ihanan ihmisen, jonka tiedän rakastavan minua vaikka ulkonäölleni kävisi mitä vain. Olen tässä suhteessa lisäksi hoikistunut kun uusi mies haluaa kokeilla kanssani yhdessä kaikenlaisia uusia kivoja urheilulajeja! :)
Jaksamista sulle! Ja pidä pääs kylmänä.
sinulle tärkeämpää, oma hyvinvointisi vai miehesi tyytyväisyys?
... näitä miehiä. Eikö hän ymmärrä, että tekee hallaa sinulle?? Täällä myös piikitellään, välillä tuntuu, että mies ottaa eron ihan vain sen takia, kun en suostu värjäämään hiuksiani hänen mielen mukaan, tai pitämään niitä auki. Helvetin pinnallisia paskiaisia jotkut miehet!
Syö kuten haluat, sano, että sinua ei tipan vertaa kiinnosta hänen valituksensa, itsehän sinä kilosi kannat!
Musta tuntuu nyt, ettei tuossa huomauttelussa ole niinkään kyse susta ja siitä, miltä näytät tai voisit näyttää. Vaikuttaisi lähinnä siltä, että miehesi yrittää hallita sinua ja syömisiään. Hän tietää vartalosi olevan sinulle arka kohta, ja sitä hyväksikäyttäen hän koittaa päästä niskasi päälle. Hän projisoi omia ongelmiaan sinuun. Ehkä hän ei kykene hallitsemaan itseään joillain osa-alueilla, ja se sitten purkautuu yrityksenä alistaa sinua? Ehkä hän ei olekaan siinä elämäntilanteessa, jossa haluaisi, muttei pysty olemaan tarpeeksi mies kantamaan tunteistaan vastuuta? Ehkä hän yrittää saada sinut jopa jättämään itsensä? Ainakin poispäin hän sinua noilla kommenteillaan työntää. Kiristää nyt avioliitolla toista, huh.
Jos hänellä olisi hyvä itsetunto, hän ei haaveilisi toisten miehen kadehdinnasta. Huono itsetunto on hänen ongelmansa, johon sinä et voi vaikuttaa mitenkään, et heikentävästikään, joten minusta on ihan vitun epäreilua purkaa sitä sinuun. Et ole lihava, et edes pyöreä, ja tärkeintä pitäisi kai olla sinun hyvinvointisi. Ja vaikka olisit lihonut satakiloiseksi, et silti ansaitsisi moista käytöstä. Yritän siis sanoa, että ongelma on yksin hänen, joten älä lähde tuohon "leikkiin" ollenkaan mukaan. Se, että sinä laihtuisit, ei muuttaisi mitään, sillä sitten sinulta löytyisi pian ryppyjä, silmäpusseja, selluliittia ja niin edelleen... Tiedä olevasi hyvä tuollaisenaan, äläkä näytä, että hänen huomautuksensa osuisivat sinuun. Jos myönnyt korjaamaan vikojasi hänen piikittelynsä seurauksena, se ei tule loppumaan koskaan, sillä annathan hänen ymmärtää olleen oikeassa.
Eikö hänen pitäisi rakastaa sinua silti - ei siksi? Voiko itsestään noin epävarma ihminen kyetä edes aitoon rakkauteen?
P.S. Ehkä voisit hieman samaan tyyliin huomauttaa jostain hänen viastaan, ja testata hänen suhtautumistaan. Vaikka seuraavan kerran kun sinua piikitellään? Josko se takaisin näpäyttäminen herättäisi takaisin todellisuuteen, että ei tässä kellään oo oikeasti varaa tuomita ketään. =)
Kyse ei ole kiloistasi vaan miehen itsetunnosta ja yrityksestä kohentaa sitä vallankäytöllä. Jos hän huomaa, että hän pystyy alistamaan sinua, hän keksii pian uuden vian, ja mitä enemmän hän huomaa voivansa sinua hallita sitä vähemmän hän voi sinua enää kunnioittaa.
joskus voi toinen varovasti sanoa mutta ei tietenkään pahoittaa toisen mieltä.Tällä hetkellä et ole lihava eikä sitä syömistä tarvii koko ajan miettiä että mitä söisi ja mitä ei.Sano hänelle ettet ole lihava etkä tahdo että hän huomauttelee asiasta.
Miehesi maailmankuva on sairas..!
Minä ja (ex)mieheni vanhenimme molemmat.
Vain miehelle se oli sallittua.
Mies menettei hiuksensa, kaljuuntui alle 30-vuotiaana. En koskaan sanonut asiasta mitään.
Minä en lihonnut grammaakaan ja kaikkien muiden paitsi mieheni mielestä olin edelleen kaunis, hoikka yms.
Mieheni alkoi vertaamaan minua 18-vuotiaisiin misseihin yms. ja sanoi "olit sinäkin nuorena nätti".
Eli ei miehen alistamisen tarpeeseen ja sadistiseen vallanhimoon mikään vaikuta.
En usko, että olen yhtään sen rupsahtaneempi kuin kalju mies itse, mutta vain minä sain kärsiä vanhenemisesta ja ulkonäöstä piikittelystä.
Eronnut nyt ja onnnellinen uudessa suhteessa, normaalin miehen kanssa.
Entistä vanhempana.
Huomauttelu ei lopu ikinä.. varsinkin kun hankitte lapsia niin sitten vasta saatkin kuulla.. eli unohda koko mies jos huomauttelu ei lopu.. sano suoraan ettet halua enää ikinä yhtään huomautusta painosta tai ulkonäöstäsi tai lähdet.. mies huomaa vasta menetettyään että seurustelikin varsin hyvännäköisen naisen kanssa.. miehet eivät taida useinkaan nähdää metsää puilta.. onneksi on myös miehiä joille ulkonäkö ei ole kaikki kaikessa.. ei siksi että omassa olukonäössäni olisi vikaa.. vaan siksi, että minullekaan ulkonäkö ei ole tärkea ominaisuus kumppania valitessa. Ja kummasti miehiä on kuitenkin tarvittaessa löytynyt ja lopetin moisten huomautteluiden kuuntelun.. parinkymmenen vuoden jälkeen.. se vaan syö itsetuntoa ihan turhaan. Vaikka miehesi olisi kuinka komea niin häneltä puuttuu korvienvälistä paljon sitä mitä ainakin minä arvostan. Pakko myöntää, että mallipojat kyllä katsovat kummissaan kun niille sanoo ei.. no sen enempää en kyllä suostu rikkaidenkaan perässä juoksemaan.. toimeen pitää tulla, mutta rikkaus ei tuo rakkautta ja onnea!
hei,
itsellani oli tasmalleen sama tilanne! olin niin maassa miehen huomautteluista painostani ja syomisista, etta harkitsin vakavasti eroa. tuntui huomauttelut kohtuuttomalta kun olen kuitenkin hoikahko kuin sinakin ja ihan natti, ja menneisyydessa tosiaan karsin syomishairioista myos enka tahdo enaa sairastua uudelleen. olen siis ollut onnellinen ja tyytyvainen elamaani ja paino nousi pari kiloa.
mieheni huomasi paivia kestaneen allapaisyyteni ja viimeinkin keskustelimme asioista pohjia myoten. sanoin hanelle, etta jos hanelle ulkonakoasiat ovat tarkeimpia suhteessa, niin hanen on parempi kertoa heti, silla jos asia on niin, en tahdo tuhlata aikaani sellaisessa suhteessa, missa niilla on elintarkea merkitys. tein myos selvaksi, etta kuten jokainen ihminen, tahdon tulla rakastetuksi omana itsenani ilman pelkoa siita etta jos ulkonakoni muuttuu, han ei enaa rakasta minua. kerroin myos etta huomauttelut satuttavat, ja myos laskevat minun kunnioitusta hanta kohtaan, koska itse rakastan hanta vaikka ei olekaan taydellinen.
itse en lahtenyt siihen leikkiin, etta rupeaisin huomauttelemaan hanen vioistaan, koska siita vaan tulee ikuinen 'kumpi on oikeessa' leikki, eika se mielestani ole terveellista suhteelle jos se meinaa jatkua. ei ole myos hyva satuttaa toista, koska kuten itse tiedat se tuntuu pahalta.
emme ole mieheni kanssa kumpikaan uskonnollisia (eika viela avioliitossa), mutta seurasin jotain linkkia joka nailla sivuilla oli, ja se johti ns. kristillisiin neuvoihin siita mita parisuhde ja avioliitto kuuluisi olla. minulle neuvot olivat aika osuvia ja haastoin mieheni kaymaan ne lapi myos, ja han onnekseni luki ne lapi. nyt tuntuu etta olemme paasemassa samalle aaltopittudelle sen suhteen mita parisuhde parhaimmillaan on, ja han on pyytanyt jopa anteeksi puheitaan ulkonaon merkityksesta.
linkki on alla, jos haluat vilkaista. kuten sanoin, en ole kamalan uskonnollinen, mutta kun sivuutan raamatun viittaukset jne. tuo tuntuu todella jarkeenkayvalta.
http://koti.phnet.fi/elohim/apua_avioliittoon
toivottavasti saatte asiat selvitettya. ala anna periksi ennen kuin saat haluamasi vastaukset, itse olen tyytyvainen etta tein asiasta niin ison numeron. tuntuu jo paljon paremmalta ja on hyva tietaa etta vaikka miehellani on vikoja (mm.pinnallisuus!)han on silti halukas ymmartamaan, keskustelemaan ja tyoskentelemaan suhteemme puolesta.
> Mieheni itse on hoikka ja hyvännäköinen, ei ole lihonut (vaikka varaa kyllä olisi)
> ja pitää huolta ulkonäöstään.
Mä vaadin kanssa samaa tytöltäni kuin itseltänikin, eli terveellisiä elämäntapoja sekä liikuntaa. Laihdutin just 7kg lisäämällä kuntoilua ja vaihtamalla terveellisempään ruokavalioon vaikka olinkin normimitoissa, nyt BMI on 21.2.
Meinaatko todella, että jos sinä päätät alkaa tekemään jotain, niin on tyttösikin tehtävä näin...he he on yhtä sairas ajattelu maailma, kun alkuperäisenkin kirjoittajan miehellä. Mikä helvetti näitä äijiä riivaa. Itse en voisi kuvitellakkaan sanovani naisystävälleni moista.
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoin, jossei keskustelu auta, niin kipase mahdollisimman pian takavasemmalle, varmasti löydät miehen joka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet!