Tarvin neuvoja ja apua kyseiseen ongelmaan. Olen seurustellut vuoden ajan enemmän tai vähemmän aktiivisesti mieheni kanssa. Emme kuitenkaan asu yhdessä. Suhde on aina ollut erinlainen, hieman epävarma, on hengailtu ja oltu vaan, (säätö/hoito) kunnes keskustelun jälkeen totesimme KUMPIKIN että nyt seurustellaan, ollaan toistemme poika- ja tyttökaveri.
Ongelma on kuitenkin se, että en luota tähän mieheen pätkän vertaa. Naisen vaisto kertoo, että kaveri ei ole tosissaan kanssani ja pahoina päivinä luulen että hänellä on jotain säpinää selkäni takana. Näihin viittaavat esim äänettömällä oleva puhelin ja kolmen päivän minusta-ei-kuulu-mitään-tilanteita. Kun tilanne on paha tai jokin on mennyt vikaan, lopetan yhteyden oton mieheen ja kun hän ottaa yhteyttä loppujen lopuksi, sanon etten halua olla enää hänen kanssaan. Haluan oikean suhteen, perheen ja tulevaisuuden, en tahdo pelleillä enää. Olen suunnitellut sanani parin päivän ajan tarkkaan ja käynyt tämän keskustelun hänen kanssaan mielessäni jo monta kertaa. Mutta, kun tilanne on päällä, jotenkin mies luikertelee takaisin elämääni. Jotenkin hän onnistuu siinä ja en voi sille mitään vaikka kuinka yritän.
Myönnän olevani syvästi kiintynyt häneen mikä raivostuttaa minua suunnattomasti ja inhoan itseäni että lankean hänen pauloihinsa yhä uudestaan. On helppo sanoa "jätä se mies" jos ei itse ole kokenut tätä. Hyvä esimerkki ystävästäni joka sanoi juuri nämä sanat- hänen oma miehensä on pettänyt häntä ainakin 3 kertaa (kaikkea ei edes tiedetä) ja silti he ovat yhdessä. Voi vain miettiä syytä miksi hänen neuvonsa eivät auta.
Pyydän siis apua ennenkuin sekoan lopullisesti. En halua tuhlata enää yhtäkään vuotta.
Ongelma on kuitenkin se, että en luota tähän mieheen pätkän vertaa. Naisen vaisto kertoo, että kaveri ei ole tosissaan kanssani ja pahoina päivinä luulen että hänellä on jotain säpinää selkäni takana. Näihin viittaavat esim äänettömällä oleva puhelin ja kolmen päivän minusta-ei-kuulu-mitään-tilanteita. Kun tilanne on paha tai jokin on mennyt vikaan, lopetan yhteyden oton mieheen ja kun hän ottaa yhteyttä loppujen lopuksi, sanon etten halua olla enää hänen kanssaan. Haluan oikean suhteen, perheen ja tulevaisuuden, en tahdo pelleillä enää. Olen suunnitellut sanani parin päivän ajan tarkkaan ja käynyt tämän keskustelun hänen kanssaan mielessäni jo monta kertaa. Mutta, kun tilanne on päällä, jotenkin mies luikertelee takaisin elämääni. Jotenkin hän onnistuu siinä ja en voi sille mitään vaikka kuinka yritän.
Myönnän olevani syvästi kiintynyt häneen mikä raivostuttaa minua suunnattomasti ja inhoan itseäni että lankean hänen pauloihinsa yhä uudestaan. On helppo sanoa "jätä se mies" jos ei itse ole kokenut tätä. Hyvä esimerkki ystävästäni joka sanoi juuri nämä sanat- hänen oma miehensä on pettänyt häntä ainakin 3 kertaa (kaikkea ei edes tiedetä) ja silti he ovat yhdessä. Voi vain miettiä syytä miksi hänen neuvonsa eivät auta.
Pyydän siis apua ennenkuin sekoan lopullisesti. En halua tuhlata enää yhtäkään vuotta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No ainakaan seurusteluun ei kuulu kolmen päivän katoamisia! Itse en sellaisia hyväksyisi.
on hyvin tärkeä suhteessa.Eroa suosittelen mutta täysin en tunne tilannetta niin neuvo on mahdollisesti väärä.Voit hänen kanssaan jatkaa jos tunnet että pystyt siihen.Huomaa kyllä että oot kiintynyt häneen mutta joskus täytyy vaan päästää irti ja jatkaa yksin.Kun oikein mietin tätä niin sulle kaikkein järkevin vaihtoehto ois jättää hänet vaikka tiedän sen olevan sulle vaikea päätös.
...eli, jos kaverisi ei ymmärrä arvostaa suhdettanne, miksi sinä sitä arvostaisit?
Eikös terveeseen parisuhteeseen kuulu, rehellisyys, luottamus ja kunnioitus. Teiltä tuntuu puuttuvan noi kaikki, joten lähde. Suosittelen sitä, jotta itse pääsisit ainaisista päänsäryistä ja mielipahoista. Ne syövät sinut sisältä ja ennen pitkää myös suhteenne. Löydät varmasti vielä jonkun, joka osaa arvostaa sitä mitä olet :)
Kiitos noista sanoista. :)
Olin samantapaisessa tilanteessa. Tunnettu ollaan pari vuotta, joten mistään pikku jutusta ei ole kysymys.
Päätin antaa mahdollisuuden. Olin itse aktiivinen ja näytin tunteeni. Sitä ennen suhteemme oli enemmänkin on/off tyyppistä. En laskenut sitä enää off:lle.
Mies huomasi asian ja kohta jo keskusteltiin. Tunnustin syvimmät toiveeni ja hän meni vaikeeksi. Kun ei saanut puserrettua niitä oikeita tunteita pöytään, niin totesin ..no, kun sulla ei tunteita ole tarpeeksi, niin tässähän tämä sitten oli.
Itselle tuli valtavan helpottunut olo. Enää tuo käärme ei luikertele elämääni jakamaan armonpalojaan.
Myös vuoden päivän seurustellut ja samanlaisia ajatuksia. Eroon haluaisin, mutta en pääse. Yrittänyt olen, mutta aina vain mies luikertelee takaisin. Olen kiintynyt ja tottunut häneen, mutta en rakasta. Alkuihastus alkaa olla mennyttä. Silti aina lankean uudestaan, vaikka kuinka päätän ja olen valmistellut sanani, että nyt on loppu.
Minäkään en luota häneen, vaikka ei ole pettäjätyyppiä varsinaisesti. On toisentyyppisiä asioita joissa en luota. Esim. jos kerron luottamuksellisia asioita, niin epäilen koko ajan hänen kertovan muille. On nimittäin kova juoruilemaan ja kertoilee minulle muiden luottamuksella hänelle kertomia asioita.