Eli kartoitan tässä nyt onko pareja, joilla suhde alkanut salasuhteena, mutta kehittynyt "elämää suuremmaksi rakkaustarinaksi".
Kerro kauan tapailitte salaa ja mitkä olivat ne syyt, jotka mahdollisesti pitkittivät tilannetta? Kuinka nopeasti tajusitte olevanne "sielunkumppaneita", miten tilanne ratkesi ja oletko nyt onnellinen?
Ikä ja sukupuoli olisi kiva myös tietää.
Kerro kauan tapailitte salaa ja mitkä olivat ne syyt, jotka mahdollisesti pitkittivät tilannetta? Kuinka nopeasti tajusitte olevanne "sielunkumppaneita", miten tilanne ratkesi ja oletko nyt onnellinen?
Ikä ja sukupuoli olisi kiva myös tietää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...mutta tiesin koko ajan missä mennään.
Kuulin myös miten hän koitti jallitella muita minun lisäkseni ja se tieto maistui karvaalta. Sen jälkeen ko kaveri sanoi halauavansa kosia minua, katkaisin välini siihen. En halunut/halua suhteeseen kaverin kanssa, jolle ei yksi nainen riitä. Sama naisten jallitus olisi jatkunut minun ollessa ykkösenä.
En katunut päivääkään, että lopetin sen jutun :)
Oma rakas löytyi "vahingossa", mutta kuitenkin "harkitusti".. Seurustelin tuolloin exäni kanssa, suhteemme oli tuhoon tuomittu =), molempien mielestä... Monia kertoja puhuimme siitä, mutta emme vain osanneet laskea irti, kun olimme niin nuoresta asti olleet yhdessä, tavallaan kasvaneet yhdessä aikuisiksi :).. Kiitos siitä hänelle!! Mutta sitten kuvioihin tuli aivan ihana mies, jonka kaverini tunsivat ja pyörimme usein samoissa paikoissa. Koskaan emme jutelleet sen enempää, itsesuojeluvaisto tai jotain ;).. Mutta aina hänet nähdessäni sisälläni tuntui oudolta, ja olin aina aivan myyty.... Kerran sitten otin härkää sarvista ja menin juttelemaan tuolle ihanuudelle, ja kävi ilmi että hänkin oli katsellut minua alusta lähtien sillä silmällä. Hänen toivonsa oli kuitenkin rapistunut minun seurusteluni takia.. Siitä se kuitenkin lähti, tuntui aina vaan paremmalta, on todella loistopakkaus tuo mies! Taivaan lahja minulle =)!! Ollaan oltu kohta kaksi vuotta yhdessä, pientä vuoristorataa on tosin ollut tuon silloisen tilanteenkin takia, (salassa näimme noin kuukauden verran..) sitten oli jo pakko sanoa silloiselle miehelleni, ettei meistä oikeasti mitään tule, sillä tavalla varovasti ja liikaa loukkaamatta.. Hän oli kyllä samaa mieltä, mutta tietenkin loukkaantui uudesta miehestä.. Kuitenkin olemme olleet koko ajan exäni kanssa jonkinlaisissa väleissä, ja nykyisin jopa ihan hyvissä! Olemme kavareita ja juttelemme säännöllisen harvoin =)!? Mutta kuitenkin, tuo nykyinen mieheni löytyi näin, en ole ehkä ylpeä asiasta, mutta onnellinen hänen kanssaan ja se kai on tärkeintä. Exällänikin on ihana nainen vierellään nykyisin! Niin ja olen 22-vuotias....
hei
minä aloitin suhteen naimisissa olevan miehen kanssa,tosin en tiennyt miehen olevan naimisissa heti.yksi yö ensin mutta 6 vko:n en saanut miestä mielestäni ja etsin hänet.Siitä salasuhde vuodeksi eteenpäin kunnes päätin katkaista sen ,koska oma psyyke oli hajoamaisillaan.Mutta miespä ei halunnut luopua minusta vaan otti avioeron,joka on nyt kakkos vaiheessa.Tähän asti olemme olleet yhdessä 2v.4kk.Josta siis ensimmäinen vuosi salassa.
En suosittele kenellekään samaa,en todellakaan,korjaamme molemmat tämän onnettomuuden synkkää satoa,minä kärsin luottamuspulasta ja pahoina hetkinä kuvittelen olevani se ykkönen jota mies pettää uuden kakkosen kanssa.Joku sisällä sanoo että paha saa palkkansa ja pahahan olin sen ekan vuoden.
Tosin tunne olla tämän miehen kanssa on pysynyt vahvana ja tuntuu että olemme sielunkumppanit alusta saakka olleet.
Rakkaus todella satuttaa joskus.
Mies oli naimisissa ja minä vapaa. Toista kertaa tavatessamme aloimme täydentää toistemme lauseita ja katse riitti. Siitä meni noin kuukausi kun suhde alkoi.
Salasuhdetta noin kaksi vuotta, ja mies kertoi itse vaimolleen. Muutama kuukausi kun he selvittelivät asioitaan, ei tavattu silloin. Vuosi siitä kun muutettiin yhteen. Yhdessä oltu yhteensä 7 vuotta.
Halusimme molemmat olla varmoja, että tämä todella kestää. Olimme sitä mieltä, että meillä on sitten loppuelämä aikaa, mihinkään ei ole kiire.
Suhde paranee aina vain. Koska olemme jo aikuisia, ja tiedämme mitä tahdomme ei mitään luottamus pulaa ole ollut. Miehen edellisessä liitossa vaimo petti, joten se luottamusta opeteltiin aluksi toisinpäin. Minulla ei ole mitään syytä pelätä.
Olen nainen ja 50 v.
raskasta elää salasuhteessa,ja varsinkin jos varattu sairastuu,en suosittele koskaan enkä ikinä kenellekkään.
Mutta eteenpäin pitää mennä,virheitä sattuu ja pitää antaa anteeksi itselle ja muille.
Onneksi varatulla on läheinen suhde omaan puolisoonsa,kaikesta huolimatta ja varmaan elämänkriisi ajoi hänet hakemaan ulkopuolelta lohtua,en tuomitse ketään,en edes itseäni sillä tuimme toisiamme ja ei edes ollut tarkoitus rikkoa mitään.
Hyvää jatkoa.
Kahden vuoden salasuhde, muuttui oikeaksi suhteeksi viime kesänä. Olen sitä mieltä, että jos salasuhteessa on aitoa rakkautta, se muuttuu lopulta normaaliksi suhteeksi. Tilannetta pitkitti ex-vaimon epävakaa henkinen tila. Olemme erittäin onnekkaita. Ikinä aiemmin en ole tuntenut itseäni näin rakastetuksi.