Tilanteeni on vähän hanakala. Kaipaisin kenties eniten psykoterapeutin kanssa keskustelua. Nyt siihen ei vain ole mahdollisuutta.
Olen jossakin määrin syrjään vetäytyvä. Hiljainen, vapaa-aikoinani omissa oloissaan viihtyvä. En jaksa innostua työn jälkeen muusta kuin liikunnasta. Onhan sekin jo sinällään hyvä asia.
Käyn työssä toisella paikkakunnalla kuin perheeni on. Joten olen perheestäni paljon erossa. Kotona viikonloppuisin asiat kärjistyvät alakuloisuuteni takia. Tämä on jo todellinen ongelma, ei mikään pukkujuttu! Vaivaa jo minuakin aika lailla. Haluaisin olla ihan toisenlainen, iloinen, seurallinen. Olen varmaan aika vaikea katseltava. Hapannaama, jolta ei hymyä saa!
Mikä mieltä kohottava lääke olisi sopiva? Tuomitsen heti SSRI-kategorian lääkkeet. Ne eivät minulle sovi. Remeron tuo unen, mutta siinä kaikki. Jääkö XANORiin helposti koukkuun? Jotain tepsivää täytyy löytyä!
Olen jossakin määrin syrjään vetäytyvä. Hiljainen, vapaa-aikoinani omissa oloissaan viihtyvä. En jaksa innostua työn jälkeen muusta kuin liikunnasta. Onhan sekin jo sinällään hyvä asia.
Käyn työssä toisella paikkakunnalla kuin perheeni on. Joten olen perheestäni paljon erossa. Kotona viikonloppuisin asiat kärjistyvät alakuloisuuteni takia. Tämä on jo todellinen ongelma, ei mikään pukkujuttu! Vaivaa jo minuakin aika lailla. Haluaisin olla ihan toisenlainen, iloinen, seurallinen. Olen varmaan aika vaikea katseltava. Hapannaama, jolta ei hymyä saa!
Mikä mieltä kohottava lääke olisi sopiva? Tuomitsen heti SSRI-kategorian lääkkeet. Ne eivät minulle sovi. Remeron tuo unen, mutta siinä kaikki. Jääkö XANORiin helposti koukkuun? Jotain tepsivää täytyy löytyä!
Vastaukset 16
Vanhimmat
sulla on asiat vielä hyvin,kun jaksat urheilla ja käydä töissä.ite olen käyttäny mömmöjä parikyt vuotta,enkä suosittele kellekkään.jospa se mieli paranee,kun kesä tulee,sen turvin minä jaksan tällä hhetkellä,syksystä en sit tiedä.
Rauhoittavat mukaanlukien xanor eivät kyllä poista masennusta ja harvoin edes auttavat masennukseen. Ahdistukseen kylläkin.
Esim Seronil lääke on hyvä masennuksessa ja todella vähän sivuoireita.
Siinäpä se juju onkin. Asiat periaatteessa kunnossa, jopa hyvin. Mutta - mieliala maassa. Naaman asento väärä! Miksen sitten ole tyytyväinen ja kevyin mielin iloinen myös ulospäin. Tämä kun on jatkuvaa, ei väliaikaista. Se minua vaivaa ja ihmetyttää?
Miten se muka sun mielialaa nostais?
Ja totta tuokin, että miksi sä lääkettä tarvitsisit, kun jaksat sentään töissä käydä ja liikuntaa harrastaa.
se myöskin kohottaa jonkin verran mielialaa, ei pelkästään rauhoita=)
Asiasta löytyy goglettamalla tietoa vaikka kuinka.
Sulla on asiat paremmin kun mulla eli voisit vaan olla helvetin tyytyväinen tilaas. Musta ei oo edes duuniin näitten sosiaalisten pelkojeni vuoks ja urheillakaan en jaksa. Silti mä pyrin itse tietoseti nostamaan mielialaani ihan vaan iloitsemalla siitä, mitä mulla on (mies ja lapsi). Xanorin sit vedit ihan hatusta tähän kysymyksees.. Se lääke on puhdasta pahuutta. Näin mä sen koen. Anteeksi et tää mun vastaus kuulostaa todella inhottavalta, mut mä todella tiedän mistä mä puhun. Mä yritän estää sen, et kukaan muu joutuis enää ikinä kokeen samaa, kun minä. Mä selvisin just ja just hengissä lääkehelvetistä ja siks en sitä muille toivo. Tässä mun tarina:
2.5 vuotta sitten mä sain ekan diapam reseptini. Syynä jatkuva ahdistuneisuus. Pari viikkoa myöhemmin vaihdoin pamit xanoriin, kun ahdistus ei tuntunu katoovan ja sain myös paniikkikohtauksia. Kuukausittain tai miltei viikottain annosta nostettiin, kun elimistöni tottui lääkkeeseen. Lopulta tuli maksimi raja vastaan. No ei se mitään. Ahdistus vaan jatku ja välillä jopa paheni, joten aloin nostaa annosta ominpäin. Kolmessa kuukaudessa olin muuttunut lääkenarkkariksi. Vedin xanoreita reilusti yli lääkärin ohjeiden ja kerroin sen myös lääkärilleni, joka sitten kirjoitti lääkkeitä aina vaan enemmän.
Lopulta olin siinä tilanteessa, että ihan sama kuinka paljon xanoria otan ni ahdistus jatkuu, enkä ollut enää yhtään sosiaalinen. Vajosin omaan pikku lääkemaailmaani, jossa tärkeintä oli se, et joka päivälle on lääkkeitä. Erkaannuin miehestäni ja lapsestani niin henkisesti, kuin fyysisestikin. Oli vain minä ja minun lääkkeeni. Aloimme tappelemaan koko ajan ja eräänä päivänä minä sitten huusin, etten enää halua ikinä nähdä miestäni tai lastani. Olin niin sekasin etten tajunnu yhtään mitä tein. Lähdin menemään.
Vedin vaan lisää xanoreita ja mietin, miten tappaisin itseni. Ensin otin ison kasan xanoreira ja vedin muovipussin päähäni teipaten sen kaulaani niin, että ilmaa pääsi vähän pussiin, mutta nukahtaessani luultavasti tukehtuisin. No operaationi epäonnistui ja seuraavana päivänä vedin kaikki lääkkeeni, jotka löysin. Päädyin sairaalaan ja sieltä suljetulle. Halusin kuolla, koska elämäni oli muuttunut ihan hirveäksi. Olin menettänyt kaiken. Ja miksi? Koska hain nopeaa helpotusta ongelmiini lääkkeistä, enkä vaivautunut terapiaan.
No suljetulta päästyäni lopetin lääkkeiden käytön ja aloin parantua. Sulkeuduin kyllä lisää kuoreeni, mutten halunnut enää kuolla. Parin kuukauden yritysten jälkeen sain mieheni takaisin. Hän tosin oli jo välissä kerinnyt rakastumaan toiseen naiseen, mutta heidän suhteensa ei ollut onnistunut. Menetin siis mieheni sydämen toiselle naiselle, koska olin niin sekasin lääkkeistäni, etten pystynyt olemaan rakastava puoliso. Oliko hetken helpotus siis kaiken tämän arvoista? No ei todellakaan!
Sit vähän faktaa bentsoista. Niihin syntyy fyysinen riippuvuus yli kahden viikon päivittäisessä käytössä. Toleranssi (sietokyky) lääkkeeseen nousee viikoittain ja annosta täytyy nostaa. Ne jotka ovat jo vuosia käyttäneet jotain samaa annosta bentsoa ovat käytännössä jo parantuneet siitä, mihin lääke on alkujaan määrätty, mutta vierotusoireiden pelossa he jatkavat lääkkeidensä syömistä aina vaan. (Joo tästä väitteestä mut kohta lynkataan mutta..) Luin erään tutkimuksen, missä selitettiin bentsojen toiminta mekanismi ja siinä kerrottiin hyvin selvästi, että aika pian bentson käytön alotuksesta elimistö menee sellaseen tilaan, et se käytännössä estää bentsoa toimimasta. Tämän vuoksi annosta on aina vaan nostettava. Jos annosta ei nosta ni ainut mitä se lääke enää tekee on et se pitää viekkarit poissa. Tästä vois päätellä, et se apu mitä pitkäaikais käyttäjät bentsoista saa on puhtaasti plaseboa. Kun lääkkeen apuun uskoo ni kyllä se toimii. Mä kun en oo koskaan uskonu vaan oon vaatinu oikeita tuloksia ni siks mä jouduin nostaan annokseni pilviin. Eli saat tämän saman avun vaikka vitamiini pilleristä, kunhan vaan uskot koko sydämestäsi sen tehoon. Muussa tapauksessa sinua odottaa minun kohtaloni. Harkitse siis tarkkaan mihin olet lähdössä ja oletko valmis maksamaan nopeasta hetkellisestä helpotuksesta näin kovan hinnan. Kannattaako se?
Uskallan siis väittää, että jos oikeasti koet tarvitsevasi apua niin pystyt kyllä järjestämään aikaa terapialle. Lääkkeellinen pikahoito on puhtaasti itsetuhoisen tien valitsemista. Voi kun joku olisi mullekin kertonu tän ja olisin säästyny tältä kaikelta. En saa ikinä korjattua niitä virheitä, mitä xanorpöllyissäni tein. Joudun koko elämäni kantamaan tätä taakkaa mukanani, vaikka kuinka yritän unohtaa. Nyt olen jo vuoden ollut ilman lääkkeitä, mutta silti tuntuu, kuin kaikki se paska olisi eilen tapahtunu. Koitahan piristyä nyt ja uskoa vaan parempaan huomiseen ja pyri olemaan positiivinen! Kyllä lääkkeetön elämä voittaa kaiken sen, mitä lääkkeet voivat tuoda mukanaan.
aika lohdullista muuten lukea,kuinka paljon meitä "hulluja" on.kysynkin sitten teiltä,että miten parisuhde kestää,kun puoliso ei tiedä puolisonsa ongelmista?mulla on ihana puoliso,mut joudun koko ajan peitteleen omaa minääni.olen suuriääninen ja monen mielestä rohkee,mut voi,kUN NE tietäis miten huono itsetunto mulla on ja pelkään sos.tilanteita.tämä syö miestä!!!!!!!!!
Aloittajalle: niin, ei ne bentsot tossa sun tilanteessa kyllä mitenkään sua auta.
Kaikki ei kuitenkaan jää bentsoihin koukkuunkaan.
Mulla on diapameja ja xanoreita, molempia määrätty mulle yli puolen vuoden ajan eikä mulla oo mitään ongelmia noitten käytön kanssa. Otan niitä vain tarpeen mukaan eli korkeintaan yksi pilleri päivässä. Toki lisänä mulla on Efexor depot 150 mg, jota sitten syönkin joka päivä.
Kyl munki lääkäri yhessä vaiheessa suositteli että söisin enemmän (!!) pameja, no kokeilin sitä sitten huvikseni, mutta pari päivää meni silleen etten ees tienny mikä vuodenaika on menossa niin kyllästyin siihen, että pää on ihan pimeenä ja loppu tuo. Kai mä oon huono narkkis tai jotai:D
käyttää bentsoja yli viisi päivää viikossa putkeen jää niihin koukkuun. On fyysisesti mahdottomuus olla tulematta riippuvaiseksi niistä. Eli viikossa pitää olla vähintään kaksi peräkkäistä väli päivää, jotta fyysinen riippuvuus ei pääse syntymään. Ja diapamithan vaikuttaa elimistössä sellaset kolme päivää, et niihin syntyy riippuvuus jo sillä et käytät niitä kolmen päivän välein säännöllisesti. Eli jos et pidä tarpeeksi pitkiä taukoja ni kyllä olet koukussa ja kokeileppa olla viikko ilman ja katsoa tuleeko hyvät viekkarit..
Mutta kaikilla tämä riippuvuus ei tarkota sitä hillitöntä annosta mitä minulla, kuten jo aiemmin sanoin plasebo toimii hienosti.
On ollut sulla kova tie kuljettavana! Toivottavasti olet päässyt pahimman yli, kuten jutustasi saattaa olettaa.
Kuten kirjoitin, terapia ei ole haluista, vaan mahdollisuuksista kiinni, usko tämä! Näin vain tällä hetkellä on.
Mitä tulee XANORiin, niin tapauksessai kyseenalaistaisin lääkärisi ammattitaidon. Hän on toiminut täysin edesvastuuttomasti.
Toisaalta ei varmaan kaikki XANORin tai vastaavaan lääkeryhmään kuuluvien kohtalo ole kaltaisesi. Muutenhan koko lääke vedettäisiin markkinoilta. Täytyy siinä olla jotain hyvääkin, tilapäisesti käytettynä, valvonnan alaisena.
Kyllä lääkärini mokasi, mutta sillä kerroin tämän kaiken, että ihmiset todella ymmärtäisivät, että bentsoja voi käyttää vaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen teho katoaa pikkuhiljaa. Eli oletetaan, että alat käyttämään xanoria. No saat lykkäystä terapiaan kaksi viikkoa, hyvällä säkällä kolme. Mitäs sen jälkeen? Sinne terapiaankin jonot on luultavasti kuukausia eli sinun pitäisi nyt alkaa varaamaan sinne aikaa, että pääset aloittamaan sen joskus. Jos taas uskot plasebo vaikutukseen ni ethän sinä sitten edes tarvi aitoja xanoreita vaan lumelääkkeen. Ja muistutan nyt vielä, että xanor on se markkinoiden vahvin ja koukuttavin bentso eli se viimeinen bentso mihin siirytään sit kun tolet on niin korkeella, et muut ei enää auta. Aiemmin sitä ei todellakaan kannata käyttää edes.
No hyvä! Uskon jo, että en ala vaatia lääkäriltäni XANORia. En ole siinä tilassa, mutta jotain tarvin. Osannet suositella jotain miedompaa mielialalääkettä? RENERON ja jo kauan sitten käyttämäni CIPRAMIL eivät oikein tehoa. Tai sitten annostus on ollut väärä. Löytyiskö selvästi mieltä kohottavaa, unta tuovaa, johon ei jää koukkuun. Vai ovatko vaatimukseni liian suuret?
Nimittäin kun vaimoni ei saa enää oikein yhteyttä minuun. Olen sellainen omissa ajatuksissani oleva tuppisuu. Kyselee, ajattelenko minä mitään ja jos, niin mitä sitten! Mieltäni painaa menneisyys, tulevaisuus ja jos eivät nämä, niin sitten keksin jonkin tekosyyn vetäytyä! Kaikki kunnos, mutta kuitenkaan ei.
Eivät kaikki jää samalla tavalla koukkuun bentsodiatsepiineihin kuin sinä ja ole tuollaisia lääkenarkkareita. Toisille niistä on suuri apu jokapäiväiseen elämään. Jotkut ovat syöneet vuosia kyseistä lääkettä ilman, että annosta olisi tarvinnut nostaa. Älä turhaan mollaa hyvää lääkettä, jos se ei ole sinulle sopinut. Sivuvaikutuksetkin ovat olemattomat SSRI- ja SNRI-lääkkeisiin verrattuna, joihin tulee myös fyysinen riippuvuus. Mainitsit alempana, että sinulla plasebo toimii hienosti eli voisit jäädä koukkuun, vaikka kalkkitabletteihin.
Kyllä xanoriin jää koukkuun.On verrattavissa rivatriliin ja rauhoittavilla lääkkeillä ei kyllä hymyä saa naamalle.Kokeile efexoria.vaikuttaa muihinkin reseptoreihin kuin SSRI-lääkkeet...Eikä haittavaikutuksia.Kokemusta...
Onko Efexor SSRI-lääke vai jotain ihan muuta? IKSEL:n kaltaiset eivät minulle sovi. Vaikuttaako tosiaan käytännössä mielialaan ja entä univaikutus? Entä alun haittavaikutukset, kuinka kauan kestävät? Menen huomenna lääkärini vastaanotolle ja voisin tällöin ehdottaa jotain. Haluaisin vaihtaa Remeronin paremmin mielialaani parantavaan tuotteeseen.
Minulle määrättiin noin 10 v sitten xanoria ja cipramilia kuinka ollakkaan, ahdistukseen ja masennukseen.
Lopetin vuosien käytön jälkeen cipramilin mutten pystynytkään lopettamaan xanoria ilkeitten sivuvaikutusten vuoksi. Jos unohdin aamulla ottaa, puolen päivän jälkeen jo töissä tiesi mikä oli unohtunut.
Käytin sitä vuosia juuri siksi. Olin huolissani koska koin syöväni sitä nyt vain turhaan. Sitten eräs lääkäri sanoi minulle, ettei se poista ahdistusta niinkuin ei tehnytkään. Halusin xanorista eroon joten jouduin menemään huumevieroitukseen päihdepalvelusäätiölle. Senkin jälkeen olin kuukausia säikky ja kun katsoin peiliin, tuntui siellä olevan vieras ihminen, yms.
Nyt on kulunut tästä aikaa toista vuotta. Jos olisin silloin tiennyt, miten vaikea siitä lääkkeestä on irrottautua, en olisi ikinä alkanutkaan syömään mokomaa lääkettä. Lieneekö jättänyt pysyviä jälkiä keskushermostoon, joskus tuntuu siltäkin. Loppuajasta todella tunsin, ettei siitä ole apua vaan syön niitä sivuvaaikutusten vuoksi. Niinkuin teinkin, hyvin olen pärjännyt ilmankin. Muitakin vaihtoehtoja on.