Itse jäin tässä taannoin työttömäksi ja nautin täysin työttömänä olemisesta. Saa nukkua pitkään, voi juoda kaljaa milloin haluaa tai käydä lenkkeillä, mitä töissä ollessa jaksanu aina tehdä. Nytkin juon olutta ja katson kun työtä tekevät valuvat väsyneinä ja allapäin kotiin. Jospa lähtis lähipubiin kaljalle ja pelaamaan bilistä. Nautin liiton päivärahat loppuun ennenkä ajattelen töihin paluusta. Mites muilla ?
Kuinka moni nauttii työttömänä
olemisesta ?
8581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No joo. Viimeksi saanut peruspäivärahaa joskus vuosituhannen vaihteessa. Ansiosidonnaista joskus seiskytluvun lopulla kun olin vielä typeryyksissäno jonkin liiton jäsen.
Aika moni on jäänyt noihin kalja-hommiin työttömyyden pitkittyessä. Surullisia tapauksia monikin. Jokuset hautajaiset pitänyt käydä käveleskelemässä läpi.
Itselle ei kalja erityisemmin maistu. Mutta kun viidetkympit lähestyy niin alkaa tulemaan muita terveydellisiä ongelmia. Lääkkeet ja erikoislääkärit eivät ole kovin edullisia. Ja kaikki menee puolison piikkiin. Ihme että ei ole heittänyt mäelle.
Ei kannattaisi laskea leikkiä vakavilla asioilla. Se voi kostautua itselle.
ja pitääkin olla
tuskin kukaan varsinaisesti ansiotyötä kaipaa. Moni taas on harrastuslähtöisesti aktiivinen esim. tykkää vaikka rakentaa jotain, kun ei ole pakkoa.
mutta sitten alkaa liitonrahat käymään loppuun. Lopulta huomaat, että et kelpaa minnekään. Sitten olekin jo yhteiskunnan pohjasakkaa. Ja lopulta huomaat olevasi tekemässä ilmaiseksi työtä jossain. Niin siinä käy.
Mutta jos sinua yhtään lohduttaa, niin tuskin saisi töitä nytkään, vaikka alkaisit heti hakemaan. Töihin kelpaa vain 1-2vko työttömämä olleet jos nekään. Sillä työttömyys on oikeasti leima, joka ei lähde kulumallakaan, vaikka olisi kuinka pätevä.
Jos putoat työttömäksi, eikä uutta paikkaa heti ala tärpätä, ala suunnilleen välittömästi suunnitella omaa yritystoimintaasi. Se on nimittäin hyvin todennäköisesti ainoa reitti ylös.
Työtöntä ei kaipaa kukaan, mutta itse et itseäsi voi estää työllistämästä. Tee se kuitenkin äkkiä kun on vielä itsetunto tallella ja toivottavsti vielä jonkin verran rahaa. Jos saat ansiosidonnaista, targetti siihen, että oma yritys starttaa kun 500 päivää loppuu.
Jos olet koulutettu, ota neuvosta vaari sitä suuremmalla syyllä. Muista että, mitä kokeneempi ja koulutetumpi, sitä vähemmän sovit kenenkään profiiliin. Tilaisuuden saanti työnhaussa on aivan tuurista kiinni ja jos tuuri antaa odottaa itseään, pilaannut hylllyyn kuin hedelmä Lidlissä.
Liikeideoita ei kasva puussa, mutta sitkeällä työllä ja määrätietoisella etsinnällä yhdistettynä omaan kokemukseen ja osaamiseen löytää kyllä pikkuhiljaa järjellisiä aihioita, joita voi alkaa työstämään. 3-5 aihion jälkeen viimeistään alkaa käsissä olemaan jo malli, jolla voit lähteä yritystoimintaan.
Sitkeys palkitaan !
''ala suunnilleen välittömästi suunnitella omaa yritystoimintaasi''
Hulluin homma, mitä työtön voi tehdä, on alkaa yrittäjäksi.
Yrittäjyyttä voi suunnitella sitten, jos on riittävästi pääomaa takana ja aikaisempaa kokemusta yrittäjyydestä.
...mutta vaihtoehdot taitavat olla riskillä yrittäjäksi tai loppuikänsä työtön ja kuolema köyhänä eläkeläisenä.
Ei yrittäjyys kaikille sovi, osaaminen ja kokemus on jossain määrin oltava. Pääomantarve riippuu mitä teet. Hitsari tarvii laitteet, tilat ja materiaalit, konsultti tarvitsee kannettavan tietokoneen ja puhelimen.
Yrittäjäkokemus ei ole välttämätöntä, jos olet aikaisemmissasi töissäsi saanut riittäväää kokemusta tai pystyt ja haluat asiat opiskelemaan. Jos yrittäjäkokemus olisi välttämätöntä, uusia yrittäjiä ei tulisi ollenkaan.
Helposti käy niin, että aikansa työttömänä lorvittuaan ei enää kelpaakkaan työmarkkinoille.
Sitten alkaa todellinen syrjäytymiskierre: ansiosidonnainen loppuu, rahattomuus ja kurssiputki vievät itsetunnon ja terveyden.
Pudotus hyvinvoivasta ansiopäivärahan ihmisestä huonovointiseksi peruspäivärahan saajaksi, voi olla jyrkkä.
Älä leiki tulella ainakaan pitkään.