Onko kenelläkään muulla anoppia, joka ei puhu kuin itsestään ja jos yritän vaihtaa puheenaihetta, niin ei aikaakaan kun jo puhe on kääntynyt häneen?Toinen suosikkipuheenaihe on hänen poikansa, jonka näen joka päivä kun sattuu olemaan minun mieheni.Aina samat jutut, miten on hiukset kuin lapsena ja muuta lässynlässyn.Ei siis kiinnosta pätkääkään ja viimeksi lähdinkin pesulle kesken anopin vierailun ja tuumin et puhukoot pojalleen.
Jos oisin anopin kutsunut kylään, niin sitten olisin samat virret kuunnellut hammasta purren.
Toinen kysymys.
Mitä teet jos olet petipuuhissa miehesi kanssa ja anoppi soittaa olevansa oven takana?
Jos oisin anopin kutsunut kylään, niin sitten olisin samat virret kuunnellut hammasta purren.
Toinen kysymys.
Mitä teet jos olet petipuuhissa miehesi kanssa ja anoppi soittaa olevansa oven takana?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Vaakamambon aikana ei puhelimiin vastata. Eikä kolkuttajille avata.
Mun ukko tietysti ja sano vielä et äkkiä vaatteet päälle.Äiskä on ovella...
sun petipuuhissa taitaa olla rutkasti parantamisen varaa jos mies lähtee vastaamaan kesken aktin puhelimeen.
ja kattonut sitten miten nopeesti tokenee avaamaan mammalle ovea. Ois meinaan äippä unohtunu siihen.
Opinpahan ainakin sulkemaan kännykät, sammuttamaan valot ja lukitsemaan ovet.
Noihin toimenpiteisiin vaan menee niin paljon aikaa, et fiilikset lässähtää.
Anopilla taitaa olla huono itsetunto, kun pitää niin itseään korostaa.
Muuten, onko sinut kasvatettu niin, että itsestään ei pidä pitää ylenmääräistä mölyä? Tälläisen kasvatuksen saaneet (itsekin..) usein ärsyyntyvät itseään korostavista tyypeistä, koska on opetettu, että se on huonoa käytöstä. Taidatkin siksi olla "harmaahiiri", koska sinut on kasvatettu sellaiseksi..
Itse yritän opetella hyväksymään, että itseäänkin saa kehua ja pitää esillä, mutta tietenkin niin ettei samalla alenna toista.
Osuit naulan kantaan.
Juuri niin minut on kasvatettu. Minusta ihmisten pitäisi osata kuunnella myös muita ihan aidosti ja kiinnostuneesti, eikä kuten anoppini tekee, kysyy jotakin eikä pysähdy edes kuuntelemaan mitä toisella on sanottavana.
Siitä jää jotenkin "roskakorimainen" olo kun toinen lyllertää sisään ja kaataa koko oman elämänsä niskaan ja häipyy.
Olisi muuten kiva kokeilla mitä anoppi tuumaisi kun toimisin samoin. Kirjoittaisin vaikka käsikirjoituksen valmiiksi ja esittäisin saman näytelmän antamatta toiselle edes suunvuoroa. Kaikki lauseet alkaisi sanalla minä tai minun.
Useimpien ihmisten kanssa on kyllä hauska keskustella kun vuorovaikutus pelaa ja kannustetaan toisiamme
Mä olen myös lopenkyllästynyt anoppiin. Välit ovat olleet huonot jo kauan monenlaisten yhteenottojen vuoksi. Olen koittanut jotenkin jaksaa miehen ja lasten vuoksi, mutta taas tuli kuraa niskaan. Yritin viime tapaamisella kertoa eräästä minulle tärkeästä ja mieltä painavasta asiasta, jonkinlaista kommenttia olisin odottanut, mutta hän vaihtoi tyynesti toiseen asiaan. Sitten kuulemma minä olen se, joka ei kommunikoi ja ylläpitää vihaa. Maailmaan mahtuu vaan niin paljon muitakin asioita kuin hän ja hänen sukunsa... Parempi siis pysyä loitompana. Väsyttää vaan koko ihmisen seura ja näkeminenkin.
"Yritin viime tapaamisella kertoa eräästä minulle tärkeästä ja mieltä painavasta asiasta, jonkinlaista kommenttia olisin odottanut, mutta hän vaihtoi tyynesti toiseen asiaan..Maailmaan mahtuu vaan niin paljon muitakin asioita kuin hän ja hänen sukunsa..."
Ehkä anoppisi ajattelee sinusta samoin ja siksi ei jaksa kuunnella huoliasi! Kannattaisi varmastikin kertoa huolistaan jollekin muulle kuin anopille.
Minun anoppini on liiankin kiinnostunut muiden huolista ja jos ei niitä ole niin hän se kyllä löytää negatiiviset puolet vaikka lottovoitosta. Sitten hän innoissan etsii syitä ja tietää kaikkiin vaivoihin vastaukset, omasta mielestään.. Nykyään meidän perhe onkin tosi tervettä porukkaa vailla huolia, kun anopille puhutaan, vaikka olisi talo palanut ja kaikki perheenjäsenet makaisivat neljänkymmenen asteen kuumeessa.
Niin, tarkoituksena oli siis koittaa lähestyä anoppia puhumalla minulle tärkeästä asiasta, ei siis kuormittaa häntä. Yleensähän ihmiset sillätavoin kommunikoivat keskenään. Mutta oikeassa olet, parempi vaan pysyä ihan hiljaa kaikesta.
Jos olet lopen kyllästynyt anoppiin, niin miten voit yrittää keskustella hänen kanssaan jostain tärkeästä. Eikö sinulla ole ystäviä joille avautua? Kaikkien kanssa ei vaan voi tulla toimeen, anopit ja miniät näyttävät olevan alue jossa ei kannata hengailla jos se ei näytä toimivan. Uskokaa jo.
Toinen ääripää, anoppi ei muuta kun kyselee minun asioitani ja meidän tekemisiämme. On siis todella ärsyttävän utelias ja niinpä meillä onkin olleet tosi painostavia tunnelmaltaan nämä käynnit. Kaiken huipuksi kun muutettiin omakotitaloon anoppi ja muutkin miehen sukulaiset katsoivat oikeudekseen tulla tupsahtaa pihaan "ohikulkumatkalla" utelemaan silloin kun heitä itseään sattui huvittamaan! No hermothan siinä alkoi mennä, kun kotirauha menee, (enkä muutenkaan ole samalla "aaltopituudella" näiden sukulaisten kanssa); Milloin otin alasti aurinkoa tai olin ruuanlaitossa. kerran ne istui meidän puutarhassa kun heräsin. Se oli viimeinen tikki, kun syötiin sunnuntailounasta terassillamme, miehen siskon mies pölähti kakaroineen terassin viereen kyselemään,mitäs puutarhaan on istutettu ja mitäs täällä nyt on tehty? Silloin meikäläinen pimahti! (Toivottavasti se k...pää lukee tämän).. no, tuon "episodin" jälkeen olenkin saanut oikein ikävän akan maineen, mutta ei väliä. Parempi,että pysyvät pois! Pöyristyttävää, ettei ihmiset näe nenäänsä pidemmälle! Jokainen voi elää elämäänsä juuri niin kuinka haluaa ja olla tekemisissä kenen kanssa kokee olevansa oma itsensä. Katsokoot sivulliset peiliin! Oven takana kolkuttelijoille sanoisin: puhelimet on keksitty. Vieraat on kivoja- kutsuttuna
Totta turiset.
Miksei minunkaan anoppi voinut häipyä, vaikka tiesi et keskeytti jotain.
Mä ainakin pyytäisin anteeksi ja häipyisin JOS olisin niin hullu, että kutsumatta pölähtäisin toisen kotiin..
Kuinkahan moni vaihtaisi ainoan kahdenkeskisen ajan päivästä anopin kälkätykseen.
Ei kai se snoppi enää ovelta käännyt, jos se sille avattu. Ja soittihan se olevansa lähellä. Ei sentään tule omilla avaimilla sisään.
Olisi voinut sanoa, et taisin tulla pahaan aikaan, kun kerran tiesi mitä oltiin tekemässä...
...kun miehen sukulaiset pomppaa paikalle millon sattuu. Mulla kärjistyi huippuunsa, kun mies osti kesämökin äitinsä ja isänsä naapurista!!! Vastustin kovasti, mutta mies osti mökin yhdessä vanhempiensa kanssa!! Kimppa lomaa, joo. Päivittäin ohikulkiessaan poikkeavat, ja anoppi tuo muitakin meidän pihaan "mökkiä katsomaan". Kahvit pitäis olla valmiina, jos anopilla sattuu kahvihammasta kolottamaan ym. Luulin, että mökillä saa olla vapaa ja resuisen näköinen ja syödä grillimakkaraa, mutta: tukkani ja vaatteeni on haukuttu, samoin eväämme, kun kesken ruokahetken on tultu pöytäämme kyttäämään. Huippu on se, kun anoppi haukkuu poikansa poikaa tyhmäksi, jos tämä ei palvele mummoaan.... Voi voi, saisin pitkän listan asioista. Nyt on viides kesä tulossa ja suunnittelen eroa... Mies ei ymmärrä tuntemuksiani, sanoo vaan, että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En pysty.
Kaikkien muiden yllätysvierailut siedän, mutta en anopin.
Hän käyttäytyy kuin olisin kodissani kynnysmatto, piika, passaaja ja kahvinkeittäjä.
HÄNEN poikansa on perheen PÄÄ.
Pojan talo,- auto,-lapset ....Kaikki, vaikka ovat yhteisiä.
Kylläpä mulkaisi, kun sanoin miehelleni, et keitäppä kahvit, ja kaadappa lisää..
Miten uskalsinkin passuuttaa HÄNEN ainokaistaan....
Meillä on ollut anopin kanssa vähän kaikenlaista, mutta olen ottanut etäisyyttä todella reilusti. En käy kuin pakon sanelemana anopilla, joka onneksi asuu 30km:n päässä, eikä pääse itse kulkemaan.
Niinä kertoina, kun menemme yhdessä mieheni kanssa kylään anoppi jauhaa aina samat stoorit. Ehkä aloitetaan päivän yleisistä puheenaiheista, mutta aina päädytään kuuntelemaan anopin paasauksia siitä, kuinka HÄN on raatanut ja maksanut siskojensakin velat ja kuinka MUUT sisarukset ja sukulaiset kohtelee häntä kaltoin. Hänen mielestään MUUT riitelee ja panettelee häntä.
Ja välillä kehutaan miestäni, kuinka hyvän miehen olen saanut ja kuinka hän on ollut anopin KULTAMUNA. (Ihan oikeasti oksettaa).
Minua hän ei tietääkseni ole haukkunut muulloin kuin suhteemme alkuaikoina, jolloin huoritteli yms. kivaa. Kun hän aloittaa paasauksensa surkeasta elämästään suljen korvat (tai suljemme, sillä miehenikin siirtää itsensä silloin toiselle planeetalle).
Paras keino on pysyä mahdollisimman kaukana ja mahdollisimman harvoin olla tekemisissä ja silloinkin puhua säästä.
Ei käy tasan onnenlahjat, mulla taas on jotenkin umpimielinen anoppi, jonka kanssa on kyllä saanut tehdä töitä vuosikausia, että se on oppinut edes vähän avautumaan. Ei oo kivaa aina itse keksiä jutunjuurta, en käsitä oikein mitä hänen kanssaan pitäisi puhua, että hän innostuisi aiheesta. Sairaudet? Mitä hyötyä niiden vatkaamisesta on, niitähän on lähes jokaisella jonkinlaisia vaivoja.
No joo, kyllä mä häntä kestän ja ehkä mä oon vaan niin erilainen kuin hän. Mutta aika kasvattavaa täytyy sanoa, pitää venyttää pinnaa, ettei räjähdä.
Jos olet petipuuhuissa miehen kanssa ja joku soittaa niin silloin ei vastata puhelimeen vaan jatketaan petipuuhia ja kun sessio on ohi niin katsotaan kuka on soittanut ja soitetaan ja kysytään että mitä asiaa. Meillekin on joskus joku soittanut vaikka lauantai aamuna klo 8.00 vaikka olin jo hereillä niin en siihen aikaan vastaa puhelimeen koska se on sopimaton aika soitella kenellekkään koska on viikonloppu eikä olla töissä. Sano anopille suoraan ettet halua kuulla omakehua ja muitaakaan saman asian jauhamista koska ei kiinnosta.
Siinäpä oivat neuvot.
Pitää vielä vaihtaa jokin sopiva soittoääni kännykkään, mikä antaisi potkua petipuuhiin:)