Ihmettelen nyt etäisyyttä ottaneena entisen suhteeni loppumaininkeja. Entinen mieheni petti minua tuttavanaisemme kanssa. Lopulta tämä paljastui siinä vaiheessa kun heidän "suhteensa" oli jo kasaan kuivunut. Mieheni ei (ilmeisistä puheistaan huolimatta) halunnut lopulta tehdä vaihtoa häneen.
Jälkikäteen muisteltuna ymmärrän nyt kyllä muutamat kerrat kun tätä naista näimme. Mies oli hieman vaivaantunut eikä kovin läheisissä tunnelmissa minun kanssani. Pelkäsi tietenkin että tällä toisella jätetyllä kihahtaa mustasukkaisuus yli tms ja kaikki paljastuu. Tämä toinen oli minun asioista kauhean kiinnostunut, ja aluksi jotenkin voitonriemuinen, myöhemmin hiljainen ja loukattu, muutamia miehen mustasukkaiseksiteko yrityksiä jne...
Mutta se, mitä ihmettelen enkä vielä ole vastausta keksinyt on seuraava huomio: Tämä "kakkonen" kiristi miestäni sillä että aikoo kertoa minulle, soitteli öisin pilareita miehen ja minun (!) puhelimiin, että kotona heräisi meilläkin epäilys ja mustasukkaista keskustelua. Kavereilleen kertoi perättömiä juoruja minusta ja mustamaalasi. Hänen tuttavansa suhtautuivatkin minuun lopulta hieman halveksivasti tai ainakin omituisesti.
Miksi tämä "kakkonen" keskitti kostonsa minuun? Mitä minä olin hänelle koskaan tehnyt, enhän edes tiennyt että tässä miehestä kilpaillaan? Eikö se ollut mieheni, joka hänet jätti? Eikö hän itse kokoajan tiennytkin miehen olevan minun kanssani (kyllä)?
Kyseessä ilmeisesti katkeruus siitä, että itse ei miestä saanutkaan, vaikka aluksi kuvitteli niin. Katkeruus siitä että mies sai jatkaa minun kanssani, jonka valitsi lopulta. Katkeruus siitä, että hän valitsi silti minut eikä häntä? Eli klassinen alemmuudentunto: mikä minussa sitten muka on parempa kuin hänessä (kakkosessa)? Mustasukkaisuus siitä, että minä saan olla mieheni kanssa?
Silti tuntuu niin omituiselta, kateusko tuon kaiken aiheuttaa? Jos itse ei saa miestä, ei kukaan muukaan saa saada. Ja oliko HÄN oikeasti siinä asemassa, että voi kostaa minulle mitään (tai kummallekaan meistä, tiesi mihin ryhtyi).
Lisäksi ihmettelen sitä, miten paljon hän jatkoi kulisseissa hankaloittaa minun elämääni (en nyt tähän listaa mitä kaikka hän tekikään). Ja se, että hänen tuttavansa suhtautuivat minuun siten, kuin minä olisin ollut se paha ja vienyt miehen häneltä :) "No kyllä sä olet paljon kauniimpi/fiksumpi/kypsempi kuin ****(minä), en tajua mitä se vaimossaan oikein näkee"...No joo kai se oli lohdutusta tälle kakkoselle mutta tuntuu lapselliselta.
Jälkikäteen muisteltuna ymmärrän nyt kyllä muutamat kerrat kun tätä naista näimme. Mies oli hieman vaivaantunut eikä kovin läheisissä tunnelmissa minun kanssani. Pelkäsi tietenkin että tällä toisella jätetyllä kihahtaa mustasukkaisuus yli tms ja kaikki paljastuu. Tämä toinen oli minun asioista kauhean kiinnostunut, ja aluksi jotenkin voitonriemuinen, myöhemmin hiljainen ja loukattu, muutamia miehen mustasukkaiseksiteko yrityksiä jne...
Mutta se, mitä ihmettelen enkä vielä ole vastausta keksinyt on seuraava huomio: Tämä "kakkonen" kiristi miestäni sillä että aikoo kertoa minulle, soitteli öisin pilareita miehen ja minun (!) puhelimiin, että kotona heräisi meilläkin epäilys ja mustasukkaista keskustelua. Kavereilleen kertoi perättömiä juoruja minusta ja mustamaalasi. Hänen tuttavansa suhtautuivatkin minuun lopulta hieman halveksivasti tai ainakin omituisesti.
Miksi tämä "kakkonen" keskitti kostonsa minuun? Mitä minä olin hänelle koskaan tehnyt, enhän edes tiennyt että tässä miehestä kilpaillaan? Eikö se ollut mieheni, joka hänet jätti? Eikö hän itse kokoajan tiennytkin miehen olevan minun kanssani (kyllä)?
Kyseessä ilmeisesti katkeruus siitä, että itse ei miestä saanutkaan, vaikka aluksi kuvitteli niin. Katkeruus siitä että mies sai jatkaa minun kanssani, jonka valitsi lopulta. Katkeruus siitä, että hän valitsi silti minut eikä häntä? Eli klassinen alemmuudentunto: mikä minussa sitten muka on parempa kuin hänessä (kakkosessa)? Mustasukkaisuus siitä, että minä saan olla mieheni kanssa?
Silti tuntuu niin omituiselta, kateusko tuon kaiken aiheuttaa? Jos itse ei saa miestä, ei kukaan muukaan saa saada. Ja oliko HÄN oikeasti siinä asemassa, että voi kostaa minulle mitään (tai kummallekaan meistä, tiesi mihin ryhtyi).
Lisäksi ihmettelen sitä, miten paljon hän jatkoi kulisseissa hankaloittaa minun elämääni (en nyt tähän listaa mitä kaikka hän tekikään). Ja se, että hänen tuttavansa suhtautuivat minuun siten, kuin minä olisin ollut se paha ja vienyt miehen häneltä :) "No kyllä sä olet paljon kauniimpi/fiksumpi/kypsempi kuin ****(minä), en tajua mitä se vaimossaan oikein näkee"...No joo kai se oli lohdutusta tälle kakkoselle mutta tuntuu lapselliselta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Piti vielä mainita, että entisestä miehestäni paljastui samalla, että oli pettänyt aikaisempia kumppaneitaan myös, se oli hänelle jokin tapa tai pakokeino, kuin huume.
Ja tämä kakkonen tuli kertomaan kuinka "pahoillaan" hän on, kun meidän suhde olikin niin huono että mieheni piti pettää minua. Hänen tuttavansa olivat niin vahvasti sitä mieltä että minä olin säälittävä tässä kuviossa. Hassua, sillä itse en kokenut koskaan niin. Miehelläni oli ongemia itsensä kanssa, mutta itse tiesimme suhteemme kokonaisuutena, ja siitä jäi pettämisestä huolimatta hyviä muistoja ja välittämistäkin.
En vielä tänä päivänäkään ajattele kenestäkään parisuhteessa pettämisen kohteeksi joutuneesta, että kylläpä sääliksi käy, onpa säälittävä ihminen. Ei se läheskään aina ole niin. Tiedän lähipiiristä tapauksen, jossa pettänyt mies päätti päivänsä vuosi sen jälkeen kun vaimo petettynä lähti. Mies asui "kakkosensa" kanssa sen vuoden ajan. Hautajaisissa luettiin hänen jäähyväiskirje, hän pyysi anteeksi että satutti vaimoaan ja kertoi kuinka rakasti häntä parhaansa mukaan. Julmaa ehkä mutta tätä toista naista ei maininnut kirjeessä sanallakaan.
En nyt tarkoita välttämättä omaa entistä suhdettani, mutta ei se petetyksi joutuminen aina kerro parisuhteessa olevien rakkaudesta/rakkaudettomuudesta toisiaan kohtaan. Joskus kunnioiotus voi olla hetken kateissa, ja kun vierasta kokeilee, muistaa taas kaiken sen hyvän mitä jo onkaan. Keino on kyllä huono ja väärä.
kakkos nainen sortuu niin alhaiseen tekoon ,että panettelee ja kertoilee perättömyyksiä vaimosta mustasukkaisuuden kourissa , mielestäni tommoset ihmiset tulisi saattaa edesvastuuseen teoistaan ja tuoda julkisuuteen heidän epärehellisyytensä kaikkien tietoisuuteen ,jokin rangaistus heidän pitäisi saada ,esm. kunnon sakot ja häpeä paaluun istuttaminen.
aina ne kakkoset väittää olevansa tyytyväisiä kakkos sijasta ja panevansa varattuja miehiä pelkästä lihan himosta, mutta niin siinä kuitenkin käy ennen pitkään, ettei pokka pidäkään, eikä kakkos sija olekaan niin hekumallisen ihana, mitä monet kakkoset täällä sivustolla väittää... He ovat tosiasiassa vitun heikkoja ihmisiä, joilla on pakonomainen tarve tarttua ensimmäiseen ihmiseen, joka heitä lähestyy, edes vain ystävällisyyden merkeissä, ilmeisesti eivät ole saaneet lapsuudessa tarpeeksi rakkautta osakseen ja siksi eivät osaa solmia oikeita suhteita vapaiden ihmisten kanssa!
Heikko olen kyllä ollut. 6 - 7 vuotta meni ilman, että löysin tunteita jotain miestä kohtaan. Ja sitten mies olikin naimisissa.
6 - 7 vuoteen mahtui liuta vapaita miehiä, jotka eivät herättäneet minussa mitään tunteita. Eivätkä herätä vieläkään, valitettavasti.
Samaan mieheen olisin ratkennut iästä ja avioliittotilanteesta riippumatta.
Kakkosia on niin erilaisia.
olen itse ollut vuoden kakkosnainen, mutta pysyttelen hiljaa piilossa ja aion vastakin. Sehän on aivan selvää, että vaimo on ennen minua miehelle - olisihan mies jo minut vuoden jälkeen valinnut. Ikävä tosiasia, mutta miksi kostaisin sen vaimolle, hänhän ei onneksi tiedä koko suhteesta ja toisekseen mies se on, joka valintansa on tehnyt. Meidän suhteemme perustuu valtavaan fyysiseen vetovoimaan, ei mihinkään muuhun. Vaimolla on kaikki muu.